Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2020.

Voiko suruun kuolla?

Kuva
Voiko suruun kuolla? Ainakin suru voi sairastuttaa ja näin edesauttaa myös menehtymistä. Ei turhaan puhuta ja kirjoiteta lauluja särkyneestä sydämestä. Sen niminen kukkakin on. Rakkauden tähden sydän voi särkyä. Usein myös läheisen menetys muulla tavoin sairastuttaa. Joskus voi sydän särkyä siksi, ettet tunne enää itseäsi arvokkaaksi ja yhteiskuntakelpoiseksi ihmiseksi. Olet ehkä kokenut, että raha tai vaikkapa ammattisi on se, joka oikeuttaa sinut elämään tässä yhteiskunnassa sen täysivaltaisena jäsenenä. Työpaikan menetettyään tuleekin tunne siitä, että sinut on heitetty romukoppaan. Syrjäytetty. Et ole enää mitään. Et ainakaan yhteiskunnan tuottava jäsen vaan kuluerä. Silloin voi tulla masennus ja terveys alkaa reistailla. Tai masennusta koittaa lääkitä alkoholilla ja muilla piristeillä. Jonka takia terveys alkaa reistailla entistä enemmän. Kyllä suruun voi kuolla. Vaikka kuoleman todennut lääkäri ja/tai patologi yleensä löytää myös jonkun fyysisen syyn tapahtuneelle.              

Kiitollisuus

Kuva
Laitan tähän alkuun, suojelusenkelin kuvan alle, pienen lainauksen Wikipediasta, jonka löysin googlettamalla:   "Suomalaisten muinaiset jumalat Siirry navigaatioon Siirry hakuun Ilmarista  kuvaava veistos Helsingin  Vanhan ylioppilastalon  pääovella. Suomalaisten muinaiset jumalat  ovat  suomalaiseen  ja  karjalaiseen   muinaisuskontoon  kuuluvia  jumaluuksia  ja  henkiolentoja . Suomalaisten muinaiset jumalat vaihtelivat ajallisesti ja paikallisesti. Eri aikoina ja eri alueilla palveltiin eri jumaluuksia. Suomalaisessa muinaisuskossa jumalia tärkeämpiä oli tavallisille ihmisille monet suppeampien elämänpiirien hallitsijat, kuten esimerkiksi paikalliset metsän- ja vedenhaltijat. [1]  Kuitenkin esimerkiksi säiden haltijaksi mielletty  Ukko  tunnettiin luultavasti kaikkialla Suomessa ja Karjalassa, ja melko lailla vastaava hahmo tunnetaan niin  skandinaaveilta ,  saamelaisilta  kuin  balteiltakin . Myös  Ilmarista  vastaava hahmo tunnetaan useilta suomensukuisilta kansoilta. Ennen k

Ikäkriisi: Tiukkapipoilua vai poseerausta

Kuva
  Kuvassa Gugguun pipo. Ei liity juttuun kuin somisteena ja symbolina. Tätä saa tilattua netistä. Tohtori Höyhen on pohtinut jonkin verran keski-ikäisten ja keski-iän ylittäneiden naisten sielunelämää. Ihan tällaista empiiristä tutkimusta, joka perustuu sekä havaintoihin livemaailmassa että myös netissä.  Joistain tulee nuoria mummoja (ei liity lapsenlapsiin). Siis sellaisia ihmeellisiä, tiukkapipoisia riivinrautoja, jotka uhkailevat kunnianloukkaussyytteillä heti, kun joku on eri mieltä ja suhtautuvat kaikkeen jotenkin takakireästi ja yksitotisesti. Jumalaa ei saa pilkata, kirkossa ei saa nauraa, lyhyt hame poliitikolla on pornoa jne. Tiukkis syö lääkkeitä varmuuden vuoksi, "ettei vaan mitään sattuisi" eikä juo kahvia klo 15 jälkeen, ettei yöunet kärsi. Tuo kaikki jotenkin olisi ymmärrettävää käytöstä, jos ikää vaikka 85, mutta myöhäiskeski-ikäisellä se on jotenkin pelottavaa ja vähän pakkomielteistäkin käytöstä. Sitten on nämä toisenlaiset kriiseilijät. Äkkiä tajutaankin, e

Olemisen (sietämätön) keveys ei kestä kauaa

Kuva
 Tohtori Höyhen on usein pohtinut seuraavaa asiaa: mistä johtuu, että todella usein käy niin, että kun kerrankin olet löytänyt vaikkapa elämäsi kivoimman työ- tai koulutuspaikan ja elämäsi kivoimman työkaverin, niin jotenkin se päättyykin se työ yhtä nopeasti, kuin alkoikin. Tai koulutuspaikan ollessa kyseessä, se harjoittelu päättyy, kun se on suoritettu, ja koko hauskuus loppuu kuin kanan lento. Siihen jäät sitten ihmettelemään että niin, tällaistakin voisi olla. Tai sitten käy niin, että menet uuteen duuniin, joka on juuri siitä, mistä olet haaveillut ja olet työssäsi hyväkin ja sinusta pidetään, niin sitten ainakin se pomo on mulkvisti ja tekee kaikkensa vaikeuttaakseen työntekoasi. Ja onnistuukin lopulta, ellei sitä ennen jo riehu itseään konkurssin partaalle ja partaan yli. Tai seurustelu: tapaat ihanan ihmisen ja rakastut korviasi myöten ja jonkin ajan kuluttua tyyppi saa kakistettua ulos, ettet olekaan hänen tyyppiään. Vaikka oletkin kiva, seksikäs, houkuttava, haluttava jne. T

Sairaus, hulluus, kuolema/2020

Kuva
  Norjalainen taidemaalari Edvard Munch (1863-1944) sanoi näin: "Sairaus, hulluus ja kuolema olivat enkelit, jotka ympäröivät kehtoani, ja ne ovat seuranneet minua läpi elämäni". Edvardin äiti siis kuoli tuberkuloosiin, kun poika oli vain 5-vuotias. Huoltajana jatkoi äidin sisko Karen sekä isä. Lapsuutta varjosti isän hermostunut luonne ja kiivas uskonnollisuus. Ja kuten usein: traagisesta lapsuudesta syntyy usein suurta taidetta. Minun piti alunperin kirjoittaa koronavuodesta, ja etsiskelin vain kuvituskuvia, mutta sitten osui silmiin kuva tästä taidemaalarista. Olin jotenkin aina ajatellut, että hän olisi jotenkin neuroottinen luimistelija, sellainen "hämärissä varjoissa viihtyvä", mutta tämähän onkin erittäin komea ja elinvoimaisenkin näköinen mies. Jotenkin olin tehnyt taulujensa perusteella vääriä päätelmiä.                                           Kuvassa Edvard Munchin taulu "The day after". Mutta jatketaan. Tähän korona-aikaankin jotenkin sopii te

Hyvät neuvot eivät aina ole tarpeen

Kuva
 Kuvassa keskusneitejä eli sentraalisantroja. Menneestä maailmasta. Connecting people. Joskus sitä tulee puheltua omista asioista. Sillä tavalla että niitä pohtii ääneen ja toteaakin asioita, mutta se ei välttämättä tarkoita, että niihin odottaa jotain latteuksia kuulijalta. Tai mitään muitakaan kuningasajatuksia. Joskus haluaa vaikkapa pohtia sille tuttavalle ääneen  parisuhdettaan. Jotenkin tulee typertynyt fiilis, jos sieltä alkaa sataa mielipiteitä pariterapeutista tai  tulee esim ohje katsoa peiliin. Että riitaan kuulemma tarvitaan aina kaksi. Olisi kiva, jos kuulija joskus ymmärtäisi, että aina ei olla hakemassa syyllisiä. Tai useinkaan. Joskus sitä vain pohtii temperamenttieroja. Jotka aiheuttavat ongelmia monessa: parisuhteen, ystävyyssuhteen tai jopa työsuhteenkin ollessa kyseessä. Kysehän on vain siitä, miten hyvin tai huonosti pärjää sen asian kanssa, että ne itseä ympäröivät henkilöt tosiaan ovat kaikki erilaisia kuin sinä. Tai minä. Ja sitten lopulta, kun alkaa  ottamaan t

Vanhempi vai pyhimys

Kuva
 Kuvassa XV- vuosisadalta Pyhä Sebastian, Pyhä Linhart ja Pyhä Katariina. Onko vanhempi ihminen vai pyhimys? Saako siitä palkinnon, että on tuhlannut elämästään parikymmentä vuotta, ideana "lasten ehdoilla"? Siinä hötäkässä kadottanut yhteyden puolisoonkin.  Onko hyvän vanhemman merkki, että on alusta asti ollut päsmäröimässä päiväkodin juhlissa, eskarissa, koulun myyjäisissä, vanhempainneuvostossa jne? Tuleeko lapsesta silloin parempi kuin muiden lapsista? Onko vanhemman tehtävä etsiä ja löytää oppikirjoja, ensiasuntoja, appivanhempia jne? Vai pitäisikö lapsen antaa etsiä ihan itse? Tekeekö asioita saadakseen vastakaikua ja kiitosta  lapselta? Vaiko siksi, että ajattelee tekevänsä asioista lapsen parhaaksi? Vai yrittääkö siinä tehdä itsensä korvaamattomaksi? Tohtori Höyhen on melko ymmällään. Välillä tuntuu, että tekee tai jättää tekemättä, lopputulos on sama: vähättely ja arvostelu teinin taholta. Voisiko kuitenkin olla niin, että sen vanhemmuuden lisäksi onkin myös ihminen

Kyylät

Kuva
 Kuvassa viivasyövytys, nimeltää "2 juoruakkaa", tekijä Adrien van Ostade (1610-1685), kuva Kansallisgallerian sivulta. Tohtori Höyhen ilahtui tässä taannoin. Selvisi, että eräs v-mäinen naapuri oli muuttanut pois asuinalueeltamme. Täällä toimii sellainen parin-kolmen ammattikasvattajan ja mielenterveystoimijan välinen kuppikunta, joka siis tehnyt meidän tavisten elämästä välillä todella raskasta. Vuosien aikana nämä 3 perhettä ovat touhunneet paljon keskenään, ja touhun ulkopuolelle jätetty tietoisesti henkilöitä ja perheitä, jotka eivät ole jakaneet näiden henkilöiden ajatusmaailmaa. Sinänsä melko yhdentekevää, mutta kun tämä toiminta meni siihen, että nämä kyylääjät ryhtyivät määräilemään myös lasten toimia, eli yrittivät päättää että kuka saa leikkiä kenenkin kanssa. Välillä tultiin soittelemaan ovikelloa, ja määrättiin, että vaikkapa meillä kylässä olevan lapsen pitikin nyt tulla pois meiltä ja leikkimään heidän lapsen kanssa. Tai häädettiin pois seurasta lapsi, joka oli

Ruokapoliisi

Kuva
 Tohtori Höyhen on päättänyt aikoinaan, ja on yhä sitä mieltä, ettei missään tapauksessa ottaisi sellaista personal traineria, jolla ei ole vartalo kunnossa. Tai ainakin sen vartalon pitäisi olla paremmassa kunnossa kuin asiakkaalla. Muuten vaikea uskoa, että saisi rahoille vastinetta, jos se "opettaja" ei ole ammattinsa käyntikortti.  Minulla oli kerran tuttava, joka piti urheilutarvikekauppaa, veti jumppia ja teki ruokavalioita. Tuli nähtyä aika useinkin, ihan juttelun merkeissä, ja aina tällä henkilöllä oli kourassa jokin energiapatukka. JOsta kuulemma sai nopeaa energiaa. Tohtori Höyhen esitti aina sen kysymyksen, että mikset syö hedelmiä, joista myös saa nopeaa energiaa. Siihen ei koskaan tullut kattavaa vastausta. Eikä tällä tuttavalla näyttänyt koskaan olevan niin kiire, etteikö olisi ehtunyt nauttia myös hitaampaakin energiaa. Välillä huvittaa lukea ihmisten käsityksiä eri ruokavalioista. Ei tiedetä, mutta luullaan kovasti. Eräs yleisempiä arvostelun kohteita on vähäh

Mielikuvitusterapeutti

Kuva
 Välillä sitä pysähtyy miettimään, että miksiköhän joillakin ihmisillä on kauhea into keksiä ihan pyytämättä ratkaisuja toisten ongelmiin? Keittiönpöytäpsykologialla on paikkansa, mutta aina ei kaipaa ongelmissaan itseoppineen terapeutin ohjeita. Eikä niistä ammattilaisistakaan aina ole apua. Jos nyt vaikkapa erehtyy sanomaan ääneen, että parisuhde ei oikein suju tai ei ole siis sujunut pitkään aikaan, esimerkiksi kymmeneen vuoteen, niin jo sieltä alkaa tulla ohjetta "hipsuttele puolisoa, pyydä mukaan, hanki itsellesi uusia ystäviä, mene lenkille, mene salille, mene joogaan, ryhdy maalaamaan" jne jne. Tietenkin mainitaan myös terapia. Joopa joo, luuleeko tämä itseoppinut parisuhdeterapeutti, etteikö vuosien aikana näitä kaikkia ja vähän enemmänkin ole kokeiltu?? Yleensä on. Ei se paljon parisuhdetta paranna, jos vain toinen joogaa. Ainahan on tietysti sitten näitä, joiden mielestä ero on sitten aina paras ratkaisu kaikkeen. Totta siltä osin, että onhan se melko idioottimaista

Kirjailija vai kirjoittaja

Kuva
Tohtori Höyhen on melko ahkera lukija. Tai sanotaan, että lukeminen tapahtuu jaksottain. On lukukausia ja on lukemattomuuskausia. Mutta yleensä ilta päättyy aina sänkyyn kirjan kanssa, josta luetaan siis ainakin muutama sivu. Jos lukee päivällä, on jotenkin syntinen ja laiska olo. Joka taas opittu lapsuudessa eli että ahkeruus on ilomme jne. Tosin kotona opin myös, että lukeminen on hyvä juttu ja arvokasta. Kirjastokortinkin sain tosi nuorena. Rakastan kirjastoja yhä. Jota muuten ei olekaan enää niin helppo tavoittaa. Sitä kirjaston tuoksua nimittäin. Nykyään ei tuoksu enää pölyiset kirjat kuten ennen, kun materiaalia uusitaan aika ajoin tai siirrytään sähköisiin teoksiin. Mutta kyllä kirja on aina kirja. Paperin rapina ja kansien kuvitus, se on jotain. Tri Höyhen on melko nopeasti reagoiva lukija. Jos teksti menee jankkaamiseksi ja tarina ei etene tai lukeminen muuten vaan tuskaa, niin kirja menee kiinni. Tai jos kirjassa on kymmeniä hahmoja, eli liikaa, ja tarinan seuraaminen sen vuo

Syysboogie

Kuva
 On ollut hieno syksy säiden puolesta. Lämmintä ja valoisaa. Nyt on viimeisetkin lehdet lennelleet puista. Tohtori Höyhen on reippaillut lähes joka päivä tunnin verran. Tätä harrastusta on nyt jatkunut parisen kuukautta. Se tekee hyvää mielialalle ja todennäköisesti kropallekin. Tosin paino on pudonnut tänä aikana vain parisen kiloa. Siis tähän on tosiaan yhdistetty myös vähähiilarinen ruokavalio. Tohtori Höyhen on siis normaalipainoinen. Tosin nyt kiikkunut normaalipainon ja lievän ylipainon rajalla jo pitkään. Senkin vuoksi on nyt otettu käyttöön pitkän tähtäimen suunnitelma. Uusia vaatteita ei osteta, vaan muutetaan vartalo takaisin sopivaksi niihin kledjuihin, joita roikkuu valmiina tangollinen. Jotenkin syksy saa aina aikaan monenlaisia muitakin mietteitä. Ulkonäön uudistamisyritysten lisäksi tekisi mieli uudistaa myös omaa elämää. Jotenkin pitäisi oppia enemmän muuttamaan niitä ajatuksia teoiksi. On turha ruikuttaa rahasta, parisuhteesta, asumismuodosta ja oikeastaan mistään, jos

Ihminen on ihmiselle poliisi

Kuva
 Koronasta taas kohistaan. Taas paniikki nousemassa, kiitos uutisten ja otsikoiden. Mietityttää vain, että onko koronalöydökset todella lisääntyneet vai onko vain tehtyjen testien määrä noussut? Nyt viimeinenkin jääräpää on pian pakotettu maskin käyttöön, alkaa yhteisön paine nousta sen verran kovaksi. Tohtori Höyhen lueskeli eilen kotikaupunkinsa fb-sivustoa. Siellä jo kirjoiteltiin innolla, että oltiin laitettu merkille, että siinä ja siinä kaupassa asioivilla on lähes kaikilla maskit, kun taas siinä toisessa kaupassa vain muutamilla. Nyt alamme toteuttamaan tieteiselokuvien kauhuskenaarioita. Ryhdymme itseoppineiksi poliiseiksi. Ei riitä se, että olemme itse mallikansalaisia, nyt vahdimme myös lajitoverien käytöstä. Tuomion miekka heiluu tomerasti. Jotenkin mukavaa tuntuu nyt olevan myös syyttely. "Ne nuoret" rymyävät yökerhoissaan ja tappavat koko kansan. Jaa-a, onko näin? Onko se kaupassa leipäpusseja puristeleva eläkeläinen sitten jotenkin vaarattomampi?  Omalta kohdalt

Aikuisopiskelua

Kuva
Tohtori Höyhen on aikuisopiskellut nyt mutaman kuukauden. Lähes 9 kk. Eli lähes raskausajan pituus. Ja kyllä on jotain syntynytkin: kokemuksia, oivalluksia, eteenpäinmenoa, pettymystäkin, mutta enimmäkseen iloa ja sellaista vilpitöntä riemua onnistumisista. Aikuisopiskelijana on kokonaan pois kouluajan ahdistukset ja pelot vaikkapa koskien esitelmiä. Kukaan ei naura, ketään ei tarvitse jännittää. Jaetaan samanhenkisten kanssa kokemuksia ja tunnelma on mukava. On myöskin ollut tosi mielenkiintoista eri koulutuspaikoissa, siis sitä työssäoppimista suorittamassa. Nähtävästi vanha koira oppii vielä uusia temppuja :) Pikkuhiljaa on alkanut muotoutua sekin, minne haluaisi sijoittua valmistumisen jälkeen. Entisen työhistorian ansiosta osaa jo varoa sellaisia paikkoja, joissa työskennellään ihan yksin, tai kilpaillaan jostain idioottibonuksista jonkun kukkoilijan johdolla. Eniten arvostan säännöllistä työaikaa, selkeitä vapaa-aikoja ja sellaista yhteen hiileen puhaltamista. Välillä yhteisiä ka

Oikukkaat

Kuva
 Tohtori Höyhen kohtasi oikukkaan ihmisen. Sellaisen, jonka seura saa aina vähän epävarmaksi. Yhtenä päivänä oikukas on aurinkoinen ja puhelias. Seuraavana päivänä puhaltaakin myrskytuuli ja kaikki on oikukkaalla enemmän tai vähemmän pielessä. Mielipiteissäänkin hän on äkkiä täysin eri mieltä kuin edellisenä päivänä ja yleisesti ottaen kaikki ovat enemmän tai vähemmän huonoja, huolimattomia, kykenemättömiä jne. Paitsi oikukas. Joka ei ole huono, huolimaton eikä kykenemätön.  On asian ärsyttävyyden lisäksi myös jotenkin huvittavaa, että oikukas ihminen oikeasti uskoo, että maailma pyörii sillä tavalla, että oikukkaan oikuttelut ja mielenilmaisut ovat ihan fine ja ok. Vaikkeivat ole yhtään fine eikä lainkaan ok. On turhauttavaa ja raskasta seurata oikukkaan ihmisen toimia. Yleensä nämä oikukkaat vielä julistautuvat "erityisherkiksi", joten heitä pitäisi heidän mielestään kohdella keskivertoa hellemmin kuin kanssasisariaan tai -veljiään. Sitä virhettä ei kannata tehdä. Paras tap

Tyhjää

Kuva
                                                       Kuvassa musta aukko, lähde google. Miltä tuntuu, kun ei tunnu miltään? Kun ei kiinnosta enää pihan laitto syyskuntoon. Ei kiinnosta jatkuva remontin keskellä eläminen. Ei kiinnosta enää tekeminen, kun ei mitään erityistä tekemistä ole. Kun ei ole mitään odotettavaa. Kun kaikki jatkuu päivästä toiseen ja vuodesta toiseen  samanlaisena. Kun mikään ei muutu. Se tuntuu tyhjältä. Mitä tapahtuu, jos sukeltaa mustaan aukkoon? Ei mitään. Tyhjää.  

Missä olit, Jumala?

Kuva
  Kuvan taulu Akseli Gallen-Kallela (1897) Lemminkäisen äiti. Tohtori Höyhenen kotikaupungissa kuoli äskettäin tapaturmaisesti nuori mies. Juuri täysi-ikäiseksi tullut. Allekirjoittanutkin tunsi hänet jotenkin, koska oli perheen teinin kaveri ja joskus kyläillytkin kodissamme. Tämä asia meni todella lujaa tunteisiin. Päiväkausia asiaa pohti kyyneleet silmissä. Tapahtuma oli niin järjellä käsittämätön. Niin epäoikeudenmukainen ja turha. Ja jälleen kerran; menehtyy erityisen tykätty henkilö, joka ei kavereiden mukaan jättänyt ketään koskaan ulkopuolelle. Tohtori Höyhen pohti myös ankarasti sitä tuskaa, mitä kokevat tämän menehtyneen nuoren miehen läheiset. Jos se asia tuntuu meillä ulkopuolisillakin ihan fyysisenä kipuna, niin miten ihmeessä esim vanhemmat ja isovanhemmat selviävät? Lopulta Tohtori Höyhen kirjoitti muutaman rivin viestin muodossa pojan äidille. Äiti kiitti kauniista sanoistani. Toivottavasti hän jotenkin jaksaa eteenpäin. Näissä tilanteissa sitä ryhtyy pohtimaan myös Jum

Testausta

Kuva
  Tohtori Höyhen sairastui. Omasta mielestään tyypilliseen virusperäiseen kausiflunssaan kurkkukipuineen, aivasteluineen ja pienine lämpöineen. Perheen painostamana tuli sitten soitettua terveyskeskukseen ja kerrottua oireet. Hoitaja mielestä kyseessä oli virusperäinen kausiflunssa, MUTTA jos tahdon, saan ajan testiin. Halusin. Ajoin sitten sovittuun aikaan terveysaseman parkkipaikalle, josta hoitaja kävi ottamassa testin. Eli pitkällä, ohuella puikolla sorkittiin näyte syvältä sieraimesta. Vesihän siinä tuli silmiin heti, Testin tulos  puolestaan tulee omakantaan muutaman päivän sisällä. Tulos lähetetään myös tekstiviestinä. Jos se on positiivinen, myös soitetaan. Jotenkin tämä koko elämä mennyt vähän monimutkaiseksi Covid 19 myötä. Ymmärrän, että täytyy olla varovainen, mutta useimmilla meistä se varovaisuus on vähän valikoivaa. Ja jos aiot tehdä jotain muutakin kuin istua kotona, riski sairastua on kuitenkin aina olemassa. Koronavilkkukin on nyt ainakin tostaiseksi ladattuna puhelim

Syysmelankoliaa

  Sanoitukset "I'm a melancholy man, that's what I am, All the world surrounds me, and my feet are on the ground. I'm a very lonely man, doing what I can, All the world astounds me and I think I understand That we're going to keep growing, wait and see. When all the stars are falling down Into the sea and on the ground, And angry voices carry on the wind, A beam of light will fill your head And you'll remember what's been said By all the good men this world's ever known. Another man is what you'll see, Who looks like you and looks like me, And yet somehow he will not feel the same, His life caught up in misery, he doesn't think like you and me, 'Cause he can't see what you and I can see." Lähde:  LyricFind Lauluntekijät: Mike Pinder Kappaleen Melancholy Man sanoitukset © BMG Rights Management --------------------- Tohtori Höyheneen iski syysmelankolia. Vaikka lehdet on vielä puissa ja tuuletkaan eivät vielä mitenkään syksyisiä. Josk

Pomottelua

Kuva
 Tohtori Höyhen on varmaan ennenkin kirjoittanut tästä aiheesta, ja miksei kirjoittaisi yhä, aihehan on herkullinen :) Monenlaista pomoa, isompaa ja pienempää, on Tohtori Höyhenen elämään mahtunut. On ollut hyvää, huonoa ja erittäin huonoa. Nuoruudessa tuli törmättyä ns pepulle taputtelijaankin. Siitä Höyhen oli närkästynyt, mutta ihan MeToo-kaltaisiin projekteihin ei siihen maailmanaikaan ryhdytty. Tohtori Höyhen selvisi asiasta ilman terapiaa. Mukavimmasta päästä oli sellainen mieshenkilö, joka aina muisti korostaa tiimityöskentelyä ja muisti aina sanoa, pyytäessään ylitöihin, etä "timangi homma". Oli oikeasti mukava ja oikeudenmukainen ihminen. Myöskin hyvänä pomona muistan naishenkilön, joka oli kasvanut pomoksi yritäjyyden kautta, ja oli siis tehnyt aiemmin ihan tavallisia töitä ja oli jalat maassa myös yrittäjänä. Tämä naishenkilö oli oikeudenmukainen ja huumorintajuinen. Opetti myös allekirjoittaneelle ruoanlaiton salat. Tämän henkilön aviomies oli sitten raskaampi tap

Työllistämistoimia

Kuva
 Sananen työllistämistoimista. Piti lisätä tähän tekstiin kuvakin, mutta sujui yhtä hyvin kuin Suomen työllistämistoimet (ei latautunut), joten ollaanpa ilman kuvaa. Vaihtoehtoina oli "Suo, kuokka ja Jussi" tai kuva Työmies-askista. Jonka valmistus onneksi lopetettu. Koska jo nimikin on syrjivä. Työmuunsukupuolinen tai Työläinen olisi relevantimpi tähän päivään. No työläinenkin kuulostaa jotenkin lokeroivalta. Eli käydäänpäs polttamassa yhden Työntekijät. No ei, missäänhän ei saa enää tupakoida. Synneistä suurin. Tohtori Höyhenen kevyesti harmaantuva pää alkanut harmaantua vauhdilla, kun kuunnellut ruutihattujen ehdotuksia työllistämistoimiksi. Ensinnäkin kuulemma pitäisi edistää työperäistä maahanmuuttoa. Määrä oli kai jokin 80 000. Toisaalta puhutaan, että pitäisi luoda 30 000 uutta työpaikkaa. Niin että mitä??? Koittakaa nyt päättää, mitä tehdään. Samalla toivon, että laiskoja työttömiä aletaan kurmottaa vasta sitten siitä, ettei haeta niitä töitä (joita ei ole), kun on ne

Alkolakko

Kuva
Tohtori Höyhen ilmoitti tuttavilleen ryhtyneensä alkolakkoon. Voisi kuvitella, että reagointi olisi positiivista. Että "hyvähyvä, asiaa, jee". Mutta eipäs ollutkaan. Alettiin kyselemään että "miksi ihmeessä", "minullekin maistui alkukesästä, mutta nyt ei", "minun ei tarvitse, join pahaa skumppaa joku aika sitten, nyt on saunajuomana alkoholiton siideri" jne jne.  Tohtori Höyhen yritti selittää että juu, ihan vaan siksi, että elimistö puhdistuu ja samalla voi olla ilman turhia kaloreita. Ja että suvussa kulkee alkoholistigeeni, jonka takia hyvä välillä himmata. En enää ihmettele, kun absolutistiksi ryhtyneet sanovat, että se juomattomuus on suurempi ongelma muille. Vähän sama kuin olet laihiksella, ja kyläpaikassa aletaan tuputtaa kakkua että "kyllähän sinä nyt tätä voit palasen ottaa, ja olet muutenkin paremman näköinen pyöreänä". Allekirjoittanut tuskin koskaan haluaisi ryhtyä absolutistiksi. Joskus on oikeasti rentouttavaa ottaa muuta

Karavaanarikaravaanari

Kuva
                                                     Kuva ladattu netistä. Tohtori Höyhen oli reissussa. Ihan kotimaan matkailua harjoittamassa. Viiden päivän aikana käytiin kolmen eri paikkakunnan leirintäalueella, joista parissa siis vietettiin 2 yötä. Yhdestä teki mieli lähteä kesken pois, alue oli epäviihtyisä ja hoitamaton, ja saniteettitiloja oli heikosti kävijämäärään nähden. Pari muuta paikkaa oli superviihtyisiä. Asuntovaunureissuilla elämä aina jotenkin yksinkertaistuu. Ihminenhän tarvitsee oikeastaan vain puhdasta vettä, paikan, jossa peseytyä sekä ravintoa. Tuommoinen leirielämä on omalla tavalla myös ihmisiä yhdistävää. Välillä ehkä ahdistaa se, että ollaan niin lähellä vieraita ihmisiä, mutta asiaa auttaa se, että karavaanarit ovat pääsääntöisesti hyvin ystävällistä porukkaa. Aina moikataan, kun tavataan. No, ainakin melkein aina. Viimeisiimmässä yöpymispaikassa tuli vaununaapureiksi pari lapsiperhettä, jotka siis keskenään kavereita. Helvetinmoisella älämölöllä saavuttii

Tuumailua ja duunailua

Kuva
                                             Kuva: Yle-arkisto, sota-ajan talkoot. Tässä jokunen aika sitten  Tohtori Höyhen pohti taas työn tekemistä, arvostusta, palkkaa ja mielekkyyttä erään ystävän kanssa. Aika samoihin meni ajatukset, ikätovereita kuin ollaan. Molemmat tehty monenlaisia töitä vuosikymmenten aikana. Toki opiskeltukin. Kuulumme myös siihen ikäluokkaan, jolle ei kertynyt eläkettä alle 24-vuotiaana tehdyistä töistä. Vaikka vuosia tehtiin töitä sitä ikävuotta ennen. Siksi tuntuukin todella epäreilulta, että eläkeikää vain korotetaan ja korotetaan. Suoraan sanoen: mihinkäs helvettiin ne on käytetty ne meidän joka tililaskelmassa mainitut "pakolliset eläkevakuutusmaksut"?? Tohtori Höyhen oli myös kuvitellut, että vaikkapa viimeisen viiden vuoden tulot ennen virallista eläkeikää, jos oikein on ahkera, niin nostavat myös hyvin sen kertyvän eläkkeen määrää. Mutta pieni- ja keskituloisenkin tuloilla puhutaan kuulemma tuolloinkin ihan muutamasta eurosta. Tultiin yst

Neiti Etsivä ja puhelinsalaisuus

Kuva
(Kuva Tammen kustantamasta kirjasta Neiti Etsivä, kirj. Carolyn Keene) Parisuhde on vaikea laji. Suunnattomasta ilon ja yhteenkuuluvaisuuden tilasta liu'utaan pikkuhiljaa erillisiksi yksilöiksi. Vaikka suhde tyydyttäisi monellakin tasolla molempien tarpeet, niin väistämättä tulee vaihe, jolloin aletaan haluamaan myös omaa aikaa. Muistetaan, että on myös ystävyyssuhteita, joista pitäisi pitää huolta, etteivät ne katoa. Kun symbioosi vaihtuu siihen, että elämää on kotipesän ulkopuolellekin, se on usein kova pala. Herättää tunteita. Kuten yksinäisyys, epäily, mustasukkaisuus jne. Sitten ryhdytään loukkaantumaan, kun se kumppani ei ehkä kerrokaan kaikkea, mitä on päivän mittaan tapahtunut. Tai lähtee johonkin omaan menoon. Ei kysy lupaa, vain ilmoittaa. Pitääkö aikuisen ihmisen kysyä lupaa? Sitä sopii miettiä. Tohtori Höyhenelle on punainen vaate henkilöt, jotka kertovat, että tuli sitten stalkattua kumppanin viestit ja puhelintiedot. Ei vaan voi tajuta, miten joku edes kehtaa

Valaistuneet nerot

Kuva
                                               (Kuvassa animaatiohahmo Tohtori Sykerö)  Tohtori Höyhen erehtyi taas jollekin valaistuneiden fb-sivulle, jossa topakkana eräs aloittaja kertoi varmana tietona, että Covid-19 on pelkkää huijausta. Sitä ei siis ole, mutta kuulemma kuolemia selitetään koronalla. Koko homma on kuulemma emävaletta jonka nojalla tullaan viemään maailmaa orwelilaiseen suuntaan jättiaskelin. Ok. Ehkä sitten niin. Yleensä nää Terhikki-Pertikki-Valonlapsi-Sirius-Annelit tietävät kaikesta vähän enemmän kuin muut. Kokemusta ei ole ole hoitoalasta, eikä mistään "virologiastakaan", mutta he ovat "tutustuneet tarkasti ulkolaisiin julkaisuihin ja videoihin", joista selviää, että kaikki, mitä ns valtamedia selittää, on vain huijausta. Tästä tuleekin mieleen lasteni mummi, jonka mielestä kaikki, mitä sanomalehdissä luki, oli totta. Mikään ei siis ole muuttunut. En ole taipuvainen hysteriaan, mutta jotenkin ärsyttää välillä nämä salaliittoteoriat.

Kuppi nurin

Kuva
                                  (kuvassa Vesa-Matti Loirin esittämä hahmo Nasse-setä) Tohtori Höyhenellä on, tai ainakin oli, mukava pohjoisen serkku. Ollaan tunnettu vuosikymmeniä, ja vaikka harvoin tavataan, niin riittää juteltavaa. Serkkupoika touhuaa usein miesluolassaan eri harrasteiden parissa, ja mielellään palkitsee itsensä työsuorituksista muutamalla huurteisella. Sekin on ihan ok. Välillä. Serkkuun iskee tällöin puheripuli. On tarve puhua ja pälpättää, ja silloin hän tarttuu mielellään kännykkään. Ja soittaa vaikkapa minulle. Usein ne ovat ihan viihdyttäviä puheluita, mutta viime aikoina on käynyt niin, että puhelun kestäessä serkkuu tempoo lisää olutta ja lopulta on niin soosissa, että takeltelee ja puhuu (huutaa) päälle niin, ettei Tohtori Höyhen saa enää lainkaan suunvuoroa. Aika rasittavaa. Niinpä Tohtori Höyhen on sanonut serkulleen, että äläpä soittele, kun olet kännissä. Serkku ymmärsi yskän heti. MUTTA.Muisti on lyhyt. Juuri eilen serkku taas intoutui pirautte

Lady Gaga- dokumentti

Kuva
(Kuvassa Lady Gaga, eli Stefani Joanne Angelina Germanotta. Syntynyt -86) Tohtori Höyhenelle suositeltiin Netflix-dokkaria  Five Foot Two. Hyvä että suositeltiin. Oli hyvä. Kyyneleetkin tuli silmiin jossain kohtaa. Usein biisejä kuuntelee tyyliin "siinä nyt joku tytteli vähän laulelee". Ei nyt ehkä ura mene eteenpäin ihan vaan laulelulla. Lady Gagan ympärilläkin pyörii aivan mieletön koneisto. Lisäksi hän on todella lahjakas ja monipuolinen. Aloitti uransa kirjoittamalla biisejä muille maailmantähdille. Nämä kivut ja sairaudet, joista kärsii, olivat yllätys. Kyseessä kuitenkin melko nuori ihminen. Loukkasi, siis mursi lonkkansa jossain vaiheessa, plus kärsii fibromyalgiasta. Sekä tietty huume- ja alkoholiongelmat, jotka kai enemmän sääntö kuin poikkeus viihdealalla. Kyyneleet tuli silmiin siinä kohtaa, kun esitteli isoäidilleen demoa kappaleesta Joanne. Oli hänen isänsä sisar, joka menehtyi 19-vuotiaana perinnölliseen sairauteen nimeltä punahukka (Lupus erythmatos).