Tohtori Höyhen

  Kuvassa kehto eli kätkyt.  Jotkut asiat ihmisessä eivät nähtävästi muutu vuosikymmenienkään aikana. Muistan, kun kyselin joskus eräältä selvännäkijältä alle parikymppisenä, että miksi minun on välillä niin vaikea olla isossa ihmisjoukossa ja uusien ihmisten kanssa. Hän vastasi minulle jotenkin näin, että "olet herkkä ja vaistoat vierauden". Tämä muistui mieleeni, kun olin viimeksi kuoroharkoissa. Olen nyt harrastanut kuorolaulua parisen vuotta, ja vaikka lähteminen harkkoihin aina välillä tympiikin, on mieli yleensä hyvä sieltä palatessa. Nyt viimeksi oli pitkästä aikaa oikein se nuoruuden ahdistunut olotila. Ei siis laulaessa ja harjoitellessa, mutta koska tuo on vanha ja osin perinteisiinkin jämähtänyt kuoro, niin meillä on aina kahvipaussi. Joka sekin oma ohjelmanumeronsa, eli kukin raahaa paikalle vuoronperään kahvit, teet ja muut tykötarpeet.  En ollenkaan välittäisi tuosta tauosta, koska se vaan pidentää kotiinlähdön ajankohtaa, varsinkin kun tauko tuppaa helposti...

  No niin, alkoholilakkoni on nyt kestänyt 6 viikkoa. En nyt ole kyllä juurikaan niitä paljon hehkutettuja hyvän olon fiiliksiä kokenut. Ei siis kuitenkaan tee edes mieli alkoholia, jota myöskin halusin testata. Siis riippuvuutta. Luulen, että alkoholia olisi pitänyt kiskoa aktiivisesti ja päivittäin, jotta olisi nähtävissä jotain erityistä "silmien kirkastumista, ihon uutta hehkua, hoikistumista ja parantuneita elämänhallintataitoja". Viikonlopun viinittelyjen lopettaminen ei ilmeisesti anna suurta muutosta. Toki maksa varmaan tykkää, ja sekin on hyvä. Ja rahaa mahdollisesti säästyy. Onhan toki mahdollista, että pitkällä tähtäimellä huomaakin enemmän muutoksia. Minulla tosiaan kävi niin, että ensimmäisellä viikolla särki päätä. Sen jälkeen alkoi tehdä tavallista enemmän makeaa mieli. Nyt se on laantunut. Tällä viikolla minulle on tullut huono olo pienemmästäkin fyysisestä ponnistelusta. Sitä en tiedä, onko osasyynä se, että alkuviikosta kävin luovuttamassa verta. Olen nyt va...