Tohtori Höyhen

  Välillä minulla iskee selkään kipu, jota kai noidannuoleksikin kutsutaan tai pakaraan sellainen "pinne". Yleensä nämä iskevät harvoin ja syynä yleensä jokin äkillinen liike tai kylmiltään tehty nosto. Olen usein ihmetellyt, että jos normaalipainoinen henkilö menee lääkäriin selkäkivun kanssa, niin kovin usein aletaan paasata siitä, että oletko pitänyt tukilihaksiston eli selkärankaa tukevan ns korsetin kunnossa. En ole tosiaan mikään himourheilija, mutta kävelen paljon ja venyttelenkin. Itse asiassa olen saanut nimenomaan kipeäksi selkäni silloin, kun olen liian aktiivisesti tehnyt jotain vatsa- ja selkälihaksia vahvistavia liikkeitä. Eräällä toisella kertaa auttoi, kun vaihdoin matalat työkengät korkeampiin. En tiedä, mitä sitten sanotaan urheilijalle, jos tämä menee vastaavan selkävaivan vuoksi lääkäriin? Ei varmaan ainakaan vihjailla tukilihaksiston kunnosta. Pointtini on tässä siis se, että ei kaikki taviksen ( ei-urheilijan) selkävaivat ole itseaiheutettuja tai jonkun

  Huomasin, etten taas ole vähään aikaan kirjoittanut, vaikka monta asiaa onkin ollut mielessä. No, yhden yleisönosastokirjoituksen lähetin toissapäivänä, mutta sitä ei ole ainakaan vielä julkaistu. Se kirjoitus koski lähinnä sitä soutamista ja huopaamista, joka velloo koskien niitä päätöksiä, joita tehdään kansalaistemme päänmenoksi. Romutetaan toimivia järjestelmiä ja selitetään että kyseessä säästötoimet, ja uskallan epäillä, ettei se suunnittelu ja konsultointi ole mitenkään halpaa sekään. Soteuudistus sotki hyvin toimivat järjestelmät, puhunkin mielelläni pahoinvointialueista. Yksi hullutus lisää on se, että te-palvelut, jotka väen vängällä haluttiin aikoinaan keskittää suuriin yksiköihin, niin nyt ne halutaankin siirtää takaisin kuntiin. Purrasta ja Orposta en jaksa nyt mainita enempää, alkaa vaan vanne kiristyä. Myös vuokratyövoiman käyttö onkin nyt vaikkapa terveydenhuollossa ja varhaiskasvatuksessa todettu paljon kalliimmaksi kuin aiempi systeemi. Kuinka ollakaan, juurikin noi

  Usein, kun lapsi tekee jonkun pyyteettömän teon, vaikkapa auttaa pulaan joutunutta henkilöä tai palauttaa jonkun löytämänsä asian tai esineen sen oikealle omistajalle tms, niin yleensä ihmisten kommentit ovat sen tyylisiä että "kyllä on vanhemmat onnistuneet kasvatuksessa". Aloin miettiä, että kuinka paljon on oikeasti vanhemmista kiinni ja siitä kasvatuksesta, johon luettaneen ne toimintamallit, joita on kotona annettu, niin kuinka paljon se vaikuttaa siihen, miten lapsi käyttäytyy? Tuolla ajatusmallillahan ainoastaan ns hyvistä perheistä tulee hyviä lapsia. Ja koko käsite "hyvä perhe" on aika sairas, jos sillä tarkoitetaan ainoastaan varallisuutta ja sitä, että vanhemmat toimivat hyvin palkatuissa ammateissa.  Toki jokainen vähänkin ajatteleva ja lastaan rakastava (eli suurin osa) vanhempi yrittää joko omalla esimerkillään tai elämänohjeillaan vaikuttaa siihen, että lapsi käyttäytyy arvostavasti muita ihmisiä kohtaan. Näin ainakin kuvittelen. Toisaalta nykymaail

  Kaverini oli laittanut fb-sivulleen hyvän artikkelin, joka käsitteli hiljaisia lopareita. Kyseessä on ilmiö, joka tarkoittaa tietoista etääntymistä työstä ja tiukempia omia rajoja. (https://www.avecmedia.fi/bisnes/quiet-quitting-eli-hiljaiset-loparit-on-ilmio-joka-kannattaa-ottaa-vakavasti-myos-ravintola-alalla/) Tämä artikkeli siis käsitteli ravintola-alaa, mutta pätee moneen muuhunkin alaan. Vaikuttaa siltä, että osa ihmisistä on saanut tarpeekseen loputtomasta joustamisesta ja venymisestä, joka ei lopulta johda kuin uupumukseen. Kyllä henkilökunta-asiat pitää hoitaa jollain muulla tavalla kuin sillä, että jo olemassaoleva, mutta liian vähäinen henkilökunta loputtomiin uhraa voimiaan. Kun ei se raha ja työ voi olla kenellekään koko maailma loputtomiin. Tosiaan yksi ihminen pystyy tekemään vain yhden ihmisen työt ja se on riittävän hyvä suoritus. Toki hyvä työyhteisö auttaa kestämään myös sitä satunnaista venymistäkin, joten siihen yhteishengen luomiseen  kannattaa panostaa. Se ei o

  Näen unia melkein joka yö. Parhaiten muistan yleensä aamuyöstä nähdyt unet. Joskus näkee niin ihania unia, että herätessä toivoo, että voi kunpa uni vielä jatkuisi uudestaan. Nyt olen viime nähnyt sellaisia unia, joita en olisi välittänyt edes nähdä.  Eräs sellainen oli tämä: olin unessa aika nuori. Olin jossain sohvalla, ja poika, joka oli kanssani samaan aikaan yläasteella, tuli viereeni ja kietoi kätensä ympärilleni. Ajattelin että wau, onpa mukavaa. Tuli toinenkin poika tämän jälkeen viereeni ja olin aivan ihmeissäni suosiostani. Tilanne jatkui jonkin aikaa, kunnes tajusin, että minua pidettiin vain pilkkana. Minulle naureskeltiin että onpa tyhmä. En enää kuvitellutkaan olevani suosittu, olin vain nolostunut ja pahoillani. Outo ja epämiellyttävä uni, joka toi selvästi esiin niitä tuntemuksia, jotka minulla oli kouluaikoina, kun olin ujo ja epävarma kaikesta. Viime yönä näin unta, että olin jossain kaupungissa. Siellä oli paljon väkeä ja joitain kuorokavereitakin. Olin jossain iso

  Luin juuri kirjoituksen erään sanomalehden talousliitteestä. Se oli otsikoitu näin: "Ilo on valinta". Siinä esiteltiin erään yrityksen luovan johtajan hyvää ystävää, Rafael Rizutoa, joka siis brasilialainen. Tämän miehen hymy ei kuulemma hyytynyt edes kävelyretkellä marraskuisessa Helsingissä, ja häneen rakastuivat sekä työntekijät että asiakkaat.  Tämän "hymypojan" ohjenuora elämään oli se, että "nosta esille asioita, joita rakastat sen sijaan, että pamauttelisit vihaasi ympärillesi". Ohje on kyllä hieno. Kirjoituksessa, jonka lähteenä oli siis Nitro Groupin luova johtaja Eka Ruola, otettiin yhtenä esimerkkinä se, miten paljon vihaamme rasismia ja kuinka sen tuo ilmi. Että hyökkäiletkö postauspeitset tanassa ja menet henkilökohtaisuuksiin vai kerrotko, miten paljon kunnioitat yhdenvertaisuutta ja ihmisten tasa-arvoista kohtelua. Tuo kirjoitus kyllä pisti miettimään. Toki meillä ihmisillä on myös temperamenttieroja. Joillakin on ns lehmän hermot, ja tois

  Kävin äskettäin sellaisessa päivä-spassa kasvohoidossa. Paikka oli sisustettu hyvin aasia-vaikutteisesti: oli hämyistä, puisia patsaita ja koristeita ja kasveja, jotka olivat muovia, koska tuskin moista puutarhaa voi ylläpitää elossa hämyisässä tilassa ja ovat myös asiakkaiden allergiariskin takia mahdottomia). Kaikkialla soi hiljaa sellainen meditointimusiikki. Ihana tunnelma. Minulla oli tunnin kestävä klassinen kasvohoito. Se oli etupäässä ihanaa höyrytyksineen ja hierontoineen ja naamioineen, toki ihon puhdistaminen myös nipisteli jonkin verran. Hoitajakin oli aasialainen syntyperältään ja otteet olivat hyvän jämäkät, ei mitään löysää hipsuttelua tai pelkkää sivelyä. Lisäksi hän hieroi dekolteealueen, yläselän sekä päänahan. Se oli aivan taivaallista. On muuten yllättävän paljon hermoja tuossa rinnan yläosassa (rintalasta) sekä päänahassa. Tämän tunnin kestäneen session jälkeen oli todella euforinen olo. Aion mennä uudestaankin. Tuntihinta oli 70 euroa, mutta eihän tuolla joka pä