Vanhempi vai pyhimys


 Kuvassa XV- vuosisadalta Pyhä Sebastian, Pyhä Linhart ja Pyhä Katariina.


Onko vanhempi ihminen vai pyhimys? Saako siitä palkinnon, että on tuhlannut elämästään parikymmentä vuotta, ideana "lasten ehdoilla"? Siinä hötäkässä kadottanut yhteyden puolisoonkin. 

Onko hyvän vanhemman merkki, että on alusta asti ollut päsmäröimässä päiväkodin juhlissa, eskarissa, koulun myyjäisissä, vanhempainneuvostossa jne? Tuleeko lapsesta silloin parempi kuin muiden lapsista?

Onko vanhemman tehtävä etsiä ja löytää oppikirjoja, ensiasuntoja, appivanhempia jne? Vai pitäisikö lapsen antaa etsiä ihan itse?

Tekeekö asioita saadakseen vastakaikua ja kiitosta  lapselta? Vaiko siksi, että ajattelee tekevänsä asioista lapsen parhaaksi? Vai yrittääkö siinä tehdä itsensä korvaamattomaksi?

Tohtori Höyhen on melko ymmällään. Välillä tuntuu, että tekee tai jättää tekemättä, lopputulos on sama: vähättely ja arvostelu teinin taholta.

Voisiko kuitenkin olla niin, että sen vanhemmuuden lisäksi onkin myös ihminen? Jolla on elämässä muutakin kuin lapset ja perhe. Jonka ei tarvitse hakea lapsen hyväksyntää ja kysyä lupaa henkilökohtaisiin tekemisiinsä.

Sitäpaitsi: vaikkei lapsi pidä kaikesta, mitä vanhempi tekee, niin samahan toimii myös toisinpäin. Ei kaikki lapsenkaan ominaisuudet herätä vilpitöntä ihastusta vanhemmassa.

Tohtori Höyhen päätti olla ihminen. Sen jälkeen vanhempi ja vasta viimeiseksi pyhimys. Toki olisi mukavampi kasvattaa, jos puolisokin olisi samoilla linjoilla, eikä yrittäisi rahalla ostaa lasten tai tässä tapauksessa teinien kiintymystä. Tästä aiheesta riittänee keskustelua perhepiirissäkin vielä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Out of the box

Hyvä jätkä

Helle. Uhka vai mahdollisuus?