Tohtori Höyhen

 Turun sanomissa oli artikkeli otsikolla "Esinahan vauhdikas tarina". Aiheesta ei nyt kenenkään kannata rynnistää vouhkaamaan vaahdoten jumalanpilkasta tai mistään muustakaan, koska artikkeli tosiaan kertoo tapahtuneista "tosiasioista" eli pyhäinjäännöksistä. Jos asia kiinnostaa enemmän, kannattaa tutustua seuraavaan lähteeseen eli David Farley: Fore Shame. Did the Vatican steal Jesus´foreskin so people would shut up about the savior´s penis? Slate Magazine (joulukuu 2006) Hiukan alustusta asiaan: Juutalainen laki määräsi, että poikalapsi ympärileikattava kahdeksan päivän ikäisenä ja näin tapahtui myös Jeesukselle. Leikattu kehonosa asetettiin rasiaan ja annettiin Maria-äidille. Varhaiskeskiajalla alkoi sitten tapahtua lisää tämän mainitun esinahan ympärillä. Se vaikuttikin yllättäen olevan tallella ja siirtyi omistajalta toiselle. Ensimmäinen kirjattu tapaus on vuoden 800 joulupäivältä. Kaarle suuri ilmoitti enkelin antaneen hänelle esinahan, ja näillä saatesanoill

  Haikon salongissa 1888, harjoitelma. Albert Edelfelt. Luokseni tuli yökylään ystävä ja ex-työkaveri, jonka kanssa ollaan soiteltu ja pidetty yhteyttä, mutta livenä ollaan nähty vimeksi viitisen vuotta sitten, koska asumme eri puolilla Suomea nykyään. Hän ei ollut mielestäni vanhentunut yhtään, enkä kuulemma minäkään (omasta mielestäni luonnollisesti olen). Tämä työkaveri onkin minua toistakymmentä vuotta nuorempi. Kuten hyvien hengenheimolaisten kanssa useimmiten käy, niin tuntui kuin oltaisiin nähty viimeksi eilen ja kaikki jatkui vaivatta eteenpäin siitä, mihin viimeksi jäätiin. Käytiin katsomassa myös sitä vaateliikettä, jossa aikoinaan yhdessä työskenneltiin, ja täytyy sanoa, että tuli vähän surullinen olo. Meidän aikanamme liike toimi kahdessa tasossa ja valikoimaa riitti. Kuten myös asiakkaita. Ja henkilökuntaakin oli tuolloin puolet enemmän. Nyt ko. liike oli enää luuranko siitä entisestä. Valikoima oli paljon pienempi  ja liike jotenkin liian siisti, eli mikään ei houkuttanut

On sarjamurhaajia yms ja sitten on kaltaisiani ihmisiä, joita voisi kutsua nimellä sarja-ahdistuja. Saan tehtyä numeron melkein mistä vaan. Suren ja pelkään etukäteen viikkotolkulla sellaisiakin tulevia asioita, joissa ei todellisuudessa ole mitään aihetta suruun, pelkoon tai mihinkään muihinkaan suuriin tunteisiin. Mielelläni pääsisin eron tästä luonteenpiirteestäni kokonaan ja toivon, että osaisin vaan pokkana suhtautua asioihin, ilman suurempia tunteita. Tai ainakin niin, että voisin säästää suuremmat tunteet oikeasti tärkeisiin ja tunteita vaativiin asioihin. Olen nyt esimerkiksi viikkokausia vatkuttanut tulevaa ja lähestyvää vuorotteluvapaan sijaisuuttani. Joka kestää vain kolmisen kuukautta. Pohdin koko ajan että "voi voi, miten mahdan taas tottua aikaisiin heräämisiin ja meteliin ja siihen, että minun pitää olla yhdessä ja samassa paikassa monta tuntia". Miksi uhraan ajatuksia moiselle? Miksen ota vaan rennosti ja katso tunti ja päivä kerrallaan, että mikä fiilis? Miks

 Olin pitkästä aikaa risteilyllä ex-työkaverin kanssa. Laiva oli Baltic Princess, joka oli korjattavanakin muutamana päivänä ennen risteilyämme. Vähän jännättiinkin, että mahdetaanko päästä reissuun lainkaan, kun parin edellisen päivän iltalähdöt oli peruttu. Tosin siinä tapauksessa oltaisiin vain valittu joku toinen laiva. En ole mikään erityinen risteilyfani, koska laivalla ei yleensä ole mielestäni mitään erityisen kiinnostavaa tekemistä tai näkemistä, mutta näköjään kun käy tarpeeksi harvoin, se onkin kivaa. Meillä oli ihan siisti perushytti, ei tällä kertaa mitään näköalaikkunoita tai parivuoteita. Yleensä valitsemme paremman hytin, jos ollaan puolison kanssa liikenteessä. Reissu oli mukava. Ei läträtty liikaa viinankaan kanssa ystävättären kanssa, joten ei ollut mitään olotiloja aamullakaan. Illalla olimme muutamassa baarissa ja päädyimme lopulta katsomaan Bessiä, joka oli aivan huippu. Olin vielä aivan lavan reunalla koko keikan ajan. Bess on sekä taitava laulaja että myös lahja

  Nyt on paljon viime päivinä keskulteltu paljon mielenterveyteen liittyvistä asioista, kun Salatuissa elämissäkin (en seuraa) näytellyt kaunis nuori nainen menehtyi vain 27- vuotiaana. Hän oli paljon kirjoittanut julkisuudessa masennuksestaan ja aiheesta on virinnyt paljon keskustelua muutenkin. Juuri siitä, miten vaikeaa tuntuu olevan avun saanti ajoissa. Joidenkin mielestähän masennus on muotiaihe samalla tavalla kuin aiemmin oli koulukiusaaminen. Aika käsittämättömiä kommentteja. Ei masennus ole mikään valinta, kuten ei ole koulukiusatuksi tuleminenkaan. Jos masennusta ei ole kokenut itse, sitä helposti kuvittelee jotain aivan höpöjä. Kuten esimerkiksi että masentuneeksi julistautuminen on vain huomionhakuisuutta ja laiskuutta. Jotenkin vieläkin masennusta pidetään varsinkin naisten ja tyttöjen sairautena. Ehkä siksi, että miehet salaavat asiaa enemmän tai eivät tunnista sitä. Ja kautta aikain miehet ovat hoitaneet viinan avulla kaikkia sairauksiaan. Viimeksi luin Tunna Milonoffin

  Kevät kyllä onnellistuttaa. Lisäksi viikko Espanjan auringon alla teki niin hyvää. Olimme tuon viikon aikana ulkona oikeastaan koko ajan, lukuunottamatta yöunia ja joitain ruokailuhetkiä. Jotenkin keho sai lähtölaskennan tulevaan kesäänkin, kun talvivaatteet saattoi hetkeksi unohtaa ja sai antautua auringolle. Pitkästä aikaa kaikki se, periaatteessa aika yksinkertainen hupi eli oleskelu uima-altailla, aurinkotuoleissa ja allasbaarissa oli vain niin ihanaa. Asioita osaa arvostaa, kun niistä on erossa jonkin aikaa. Plus se, että pääsi aina valmiiseen ruokapöytään. Joka oli ihanan kasvisvoittoinen. Kirjoitinkin, että jätin pois sen miedon masennuslääkkeen loman aikana. Mitään vieroitusoireita en ole huomannut. Jotenkin huomasin, että se lääke ei enää toimi, kun aloin lomallakin heräillä öisin vatkuttamaan mielessäni asioita, jotka eivät ole stressaamisen arvoisia. Nyt olenkin kaivanut kaapista luontaistuotteen, Harmonia ksm 66 - nimisen. Otan sellaisen aina aamuisin. Ideana lisätä miele

  Esittelyteksti Veitsenterävässä psykologisessa trillerissä mikään ei ole sitä, miltä näyttää. Steven Harding on komea ja arvostettu kirjallisuuden professori. Hänen tyttöystävänsä Ellie Masterson on arka mutta huippuälykäs opiskelija. He ajavat New Yorkista viettämään ensimmäistä lomaansa yhdessä: perillä odottaa kolme päivää syrjäisen mökin rauhassa, missä he kaksi voivat viimein nauttia toisistaan uteliailta katseilta piilossa. Kun lumimyrsky saartaa heidät talon vangeiksi, alkaa selvitä, ettei kumpikaan heistä ole sitä mitä väittää olevansa - ja ettei toinen heistä tule selviämään viikonlopusta hengissä. (Kustantaja Otava, julkaisuvuosi 2022) --------------------- Kirjastosta osui käsiin tämä kirja, ja olikin melkoisen kiinnostava ja yllättäväkin. En tiedä, onko kirjasta aikomus tehdä joskus elokuva, mutta kannattaisi kyllä, aineksia on. Kirjailija on käsittääkseni saanut kimmokkeen kirjaansa taannoisesta Metoo- kampanjasta. Tässä kirjassahan vanhempi mies vikittelee nuoria, lähes

  (Kuvassa poptähti Madonna) Törmäsin johonkin artikkeliin soveliaisuussäännöistä. Siis että saako tietyn ikäinen nainen vääntelehtiä seksikkäästi tiktokvideoissa, esiintymislavalla ja oikeastaan missään. Ja miksi jotkut tuntevat myötähäpeää, kun näkevän vaikkapa naisen 50 + esiintymässä vähissä vaatteissa. Esimerkkinä käytettiin mm Madonnaa, joka musiikillisten ansioidensa lisäksi tullut tunnetuksi nuorista poikaystävistään ja ulkonäöstään, joka siis joidenkin mielestä on muuttunut tunnistamattomaksi  kauneustoimenpiteiden takia/ansiosta. Osa porukasta on sitä mieltä, että hän kuuluisi johonkin hoivakotiin sen sijaan, että hyppelehtii teinimäisesti julkisuudessa. Osa taas on ikuisia faneja. Sitten otettiin esiin myös 51-vuotias Arja Martikainen Vantaalta, joka herättänyt mielipiteitä laidasta laidastaan. Hän on siis ladannut itsestään Tiktok-videoita jo pari vuotta. Olen itsekin usein törmännyt hänen esityksiinsä. Hän tanssii ja juttelee videoillaan, ja on aika herttaisen oloinen.  Os

  Loma oli hyvä ja tuli tarpeeseen. Aurinko paistoi joka päivä lähes pilvettömältä taivaalta ja parhaimmillaan lämpötila oli yli + 30 astetta päivisin. Päivät sujuivat leppoisasti. Välillä käveltiin jossain, välillä käytiin hillitysti shoppailemassa. Yhden kirjankin sain luettua loppuun. Se oli kirjaston poistohyllystä ja melko huono, joten heitin sen luettuani pois. Meillä oli All inclusive, ja täytyy sanoa, etten muista, koska olisin viimeksi syönyt yhteen pötköön niin kasvisvoittoisesti ja monipuolisesti kuin nyt tein. Allasbaarin antimistakin nautittiin välillä. Toki onnistuimme myös vähän polttamaan ihoamme, mutta ei pahasti. Huoneistoomme kuului myös ns vilvoitteluallas. Siinä oli kyllä klooria niin tuju määrä, että eräs hopeiseksi luulemani rannekorunikin tummui huomattavasti. Hotellissa ei ollut lainkaan lapsiperheitä, koska siellä oli ikäraja, eli alle 16-vuotiaille ei ollut sijaa majatalossa. Niskaan ei siis hyppinyt altaillakaan terhakoita pilttejä. Meidän lisäksi hotellissa

  Laukut on pakattu ja kohta lähtö lentoasemalle ja kanarian lämpöön. Onkin jo nelisen vuotta, kun viimeksi ollaan lennelty etelän aurinkoon. Ennen käytiin aina pari kertaa vuodessa matkalla. Tässä välissä on tosin käyty mm Riikassa ja Kaunasissa, ja kivaa oli sekin. Nyt on kotimiehenä nuorin lapsonen. Koiruus vietiin aamulla koirahoitolaan, koska nuorimmaisen työt alkaa melko aikaisin ja koira joutuisi olemaan paljon yksin, johon siis ei ole tottunut. Taaskin koiraa alkoi oksettaa heti, kun auto oli pysähtymässä, muttei ehtinyt oksentamaan kuljetuskoppaansa vaan saatiin ulos autosta pikaisesti. Niitä matkapahointitabuja suositteli koirahoitolan pitäjäkin. Lisäksi olin tarkoituksella jättänyt antamatta aamupalan, joten päästyään omaan buduaariinsa, koiruus ryhtyi heti syömään. Tuntui muutenkin tykkäävän, nuuskuttelikin jo hiukan muita asukkeja. Mutta nyt ei kun nokka kohti aurinkoa ja akkujen lataamista viikon verran. Adios!

  Tykkään katsella Muodin huipulle-ohjelmaa. On hauska seurata, kun kilpailijat saavat uuden tehtävän ja nähdä, mitä lopulta pusertuu lopputulemana ulos.  Ohjelmaa luotsaa kolmikko, jossa ovat seuraavat henkilöt: Miisa Grekov, tubettaja ja sisällöntuottaja. Sofia Järnefelt, työskenteli ennen freelancerina Marimekolle ja trendianalyytikkona ranskalaiselle trenditoimistolle. On lanseerannut oman Hedvig-brändin. Sami Sykkö, vuonna 1970 syntynyt toimittaja, opiskellut Vaasan yliopistossa sekä Parsonin suunnittelukoulussa (sijaitsee New Yorkissa googlen mukaan). Tuli tunnetuksi aikoinaan Glorian toimittajana ja siitä, että esiintyy tyyliasiantuntijana monissa ohjelmissa. On nykyään myös työelämäprofessoti Lappeenranta-lahti teknillisessä yliopistossa. Eilen oli tehtävänä uudistaa anorakki. Oli kiintoisaa huomata, että nykyään suunnittelijat ovat hyvin ompelutaitoisia. Eräskin kilpailija leikkasi kaavoista housut ja ompeli ne valmiiksi viimeisen puolen tunnin aikana, kun yläosa kaipasi tiety

  (Kuvassa on pinnoja. Ilmeisesti mopon).  On erilaisia aamuja ja päiviä. Joskus herää iloisena, joskus valmiiksi ärtyneenä. Tänään oli "pinna tiukalla"- aamu. Sitä vauhditti hiukan jo eilinen iltapäivä.  Vietiin koiruus tutustumaan koirahoitolaan, jonne sitten menee, kun lähdemme lomalle jonkin ajan kuluttua. Koiruus matkusti viime kesänä, siis ihan pentuna, niin aivan tyytyväisenä kopassaan auton etupenkillä. Tänä talvena on aloittanut sen, että lähes joka kerta oksentaa sinne koppaansa. Näin tapahtui siis eilenkin. Päästiin juuri hoitolan pihalle, kun koiruus laatoitti tehokkaasti kuljetuskoppansa nurkkaan ja myös pehmusteelle. Takaisin tullessa olikin sitten jalkatilassa ja ei oksentanut. Mietin vaan mahdollisia tulevia ensi kesän reissuja. Pitääkö koira laittaa etupenkille, koiran valjailla kiinni turvavöihin ja minä sitten vieressä vahtaan suojapuvussa, että oksentaako vai ei? Ehkä näin tulee käymään. Tai sitten voisi kokeilla jotain koiran matkapahoinvointilääkettä. Si