Tohtori Höyhen

  Lempipäiväni on lauantai. Silloin ollaan sopivasti "välitilassa". Eli on kokonainen vapaa päivä ja seuraava päiväkin on melko leppoisa. Silloin, kun työskentelin vaatemyynnin parissa, lauantaivapaa oli harvinaista herkkua. Ehkä senkin takia se tuntuu vieläkin niin luxukselta.  Sunnuntai-iltapäivisin aika puolestaan jotenkin pysähtyy, mutta siinä on silti jokin epämiellyttävä jännite. Tieto siitä, että huomenna se arki taas alkaa. Maanantai on hiukan ahdistusta aiheuttava päivä. Toisaalta olen nyt melko fiiliksissä, koska loman alku lähenee ja se on ihanaa. Valitsimme hotellin, jonne ei pääse alle 16-vuotiaat. Eli ei mekastusta eikä altaaseen hyppiviä pilttejä. Tosin aikoinaan oli ihanaa lomailla lasten kanssa, mutta nyt on ehkä sellainen aikuisten aika nauttia, kun omatkin lapset jo isoja. Lupauduin matkan jälkeen, keväämmällä, tekemään erään vuorotteluvapaan sijaisuuden. Jälleen kerran en osannut sanoa "ei" mukavalle ihmiselle. Vähän kuitenkin nyt tunne siitä, et

( Moby Dick   ilmestyi   Lontoossa   vuonna 1851 nimellä   The Whale   (”valas”). Kuukautta myöhemmin se julkaistiin   New Yorkissa   nykyisellä nimellään. Teos ei menestynyt, ja vielä puoli vuosisataa myöhemmin itsekin merenkulkua harrastanut kirjailija   Joseph Conrad   kutsui teosta muun muassa ”väkinäiseksi” ja sanoi, ettei siinä ollut ”yhtään puhdasta riviä”.   Kirjaa myytiin Melvillen elinaikana lopulta vain 3 000 kappaletta. Moby Dickin  maine alkoi syntyä vasta 1920-luvulla, kun kriitikot  Carl Clinton Van Doren  ja  D. H. Lawrence  nostivat Melvillen  modernistisen kirjallisuuden  edelläkävijäksi). Laitoin tuon kirjan kuvan tähän alkuun, se sopii alustukseksi aiheisiin, joista nyt kirjoitan. Olen aiemmmin melko huolettomasti suhtautunut ilmaston lämpenemiseen ja ollut myös melko neutraali ajatuksissani koskien vaikkapa bensiinillä liikkuvia autoja. Toki mielelläni valitsisin jonkun muun tankkaustavan kuin bensiini. Silti sähköautot eivät ole saaneet minua vakuuttuneeksi niiden

  Nyt, kun olen elvyttänyt taas maalaamisharrastukseni, niin seuraan fb:ssä monia taideryhmiä. Tai siis seurasin jo ennenkin, lähinnä edesmenneiden maalareiden töitä, mutta nyt seuraan lisäksi kaltaisiani harrastelijoita. Niitä ei kyllä kannattaisi kauheasti seurata, koska osa on niin huippulahjakkaita että itselle tulee helposti vähän riittämätön olo, tai sitten tulee olo siitä, että kaikki on jo keksitty. Niinkuin varmaan onkin.  Mietin tänään sitäkin, että nykyään joka asiassa täytyy käyttää menestyäkseen muitakin keinoja kuin se pelkkä osaaminen. Vaikeasti selitin taaskin. Samma på finska: Nykypäivänä esimerkiksi laulajan täytyy osata liikkua hyvin, olla supliikki ja kaikin puolin edustuskelpoinen. Todennäköisesti ihmiset eivät enää kiinnostuisi jostain Rauli Badding Somerjoen tyylisestä ujosta kiemurtelijasta, vaikka ääni olisi miten hyvä. Vähän harmi tuokin. Jotenkin sellaiset ongelmakimput ja sekoilevat muusikot olivat jotenkin siihen genreen sopivia. Melkein kaikki muusikotkin

  Hiihtolomia vietetään Suomessa viikoilla 8, 9 ja 10. Hassua, että sana "hiihtoloma" on vielä voimissaan, koska hiihtelijöitä taitaa olla vuosi vuodelta vähemmän. Perunannostoloma-sanasta (ennenmuinoin syksyllä) onkin jo luovuttu vuosikymmeniä sitten. Ja toki tuon harrastuksen ylläpito riippuu paljolti siitäkin, missäpäin maata asuu. Etelässä hiihtelymahdollisuuksia usein vähemmän, koska lunta eli hiihtosäitä vähemmän. Joillakin on sitten mahdollisuus matkustaa laskettelukeskuksiin talviurheilulajeja harrastaakseen. Mikäs sen hauskempaa, kun lähteä hyvällä porukalla jonnekin lomalle. Voi hiihdelllä ja lasketella ja viihtyä myös mukavissa After Ski- tunnelmissa. Itse en ole hiihtänyt vuosiin. Asuinpaikkakunnallani talvi ei yleensä ole kovin luminen. Toki välillä saadaan valaistut hiihtoladut kuntoon. En kuitenkaan käy niissä, koska en tykkää siitä ajatuksesta, että en saa mennä omaan tahtiini, vaan joku laturaivoilija tai huippu-urheilijaksi itsensä aika ajoin tunteva puuskut

  Viime päivinä on keskusteltu julkisuudessa innokkaasti elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk) Whatsapp-tilistä. Sieltä oli yllättäen lähetetty meemi, jossa pilkattiin pääministeri Sanna Marinia (sd) ja kansanedustaja Matias Mäkystä (sd). Viesti oli lähetetty Lintilän eduskuntanumerosta. Viestin lähettämisen aikoihin Lintilä oli kertomansa mukaan illallisella ja puhelin takin taskussa. Ilmeisesti sitten päällystakin taskussa. Aluksi hän olikin vahvasti sitä mieltä, että hänen Whatsapp- tilinsä on kaapattu. Myöhemmin hän totesi, että ei olisi kannattanut käyttää liian  vahvaa puheenvuoroa tietoturvan aukoista tai kaappauksesta. Nyt hän kertoo, että vaikkei tiliä ole kaapattu, niin sen rinnakkaiskäyttöä ei voida sulkea pois. Jotenkin tuli väistämättä mieleen muutaman vuosikymmenen takainen episodi, kun piiloteltiin vuoden 2001 Lahden MM-hiihdon dopingsotkuja. Tuolloin eräs lääkelaukku "unohtui" kohtalokkain seurauksin Ala-Tikkurilan Shellille. Tuolloin kuusi hiihtäjää kärähti

  Liityin ystävän suosituksesta sivustolle kilokalori.net. Se on ainakin toistaiseksi maksuton sivusto, jossa voi pitää ruokapäiväkirjaa, laskea ruokien ravintoarvoja ja tarkkailla omaa painoa. Minulla on keväällä matka tiedossa, joten haluan olla vähän paremmassa uima-allas- ja rantakunnossa kuin nyt olen. Olen yleensä ollut vaatekooltani M, mutta nyt olen viime vuosina pompsahdellut välillä isompaan kokoluokkaan, enkä pidä siitä. En oikeastaan koskaan ole syönyt kovin isoja annoksia, esimerkiksi kokonaista pizzaa en meinaa millään jaksaa syödä kokonaan. Ongelmani on ollut lähinnä se, että vihannesten, kasvisten ja hedelmien syönti melko vähäistä, ja herkuista taas intohimoni on leipä sekä pähkinäsuklaa. Ja juustot. Ja alkoholijuomista viinit sekä olut. Nyt olen muutaman päivän ajan punninnut kaikki syömäni ruoat ja merkinnyt ne sivuston ruokapäiväkirjaan, jossa saa helposti laskettua myös kalorit. Olen rakentanut monipuolisia aterioita ja huomaan pitäväni touhusta. Vaakaan en ole men

  Entinen sotilas löytää pitkän etsinnän päätteeksi ison kulta-aarteen. Kun hän yrittää viedä saaliin lähimpään kaupunkiin, hän saa peräänsä SS-upseerin johtaman natsituhopartion. Julkaisupäivä: 27. tammikuuta 2023 (Suomi) Ohjaaja: Jalmari Helander Tuottaja: Petri Jokiranta Käsikirjoitus: Jalmari Helander Ensi-ilta: 27. tammikuuta 2023 Kuvaaja: Kjell Lagerroos ---------------------------------------------------------------------------- Kävin katsomassa elokuvan Sisu. Tämäntyyppisiä elokuvia en välttämättä lähde helposti katsomaan. Nyt olin seurana ja vähän uteliaanakin lähdin mukaan. Elokuva oli kyllä hyvin toteutettu eikä siis ihme, että siitä on kiinnostuttu kansainvälisestikin.  Nordisk Filmin sivuila kerrotaan mm näin: Syvällä Lapin erämaassa Aatami Korpi (Jorma Tommila) etsii kultaa. Ajoittain pommikoneiden ylilento ja etäiset sodan äänet kuuluvat kirkkaina syysöinä. Viimein raskas työ palkitaan ja kultapöly vaskoolissa kasvaa kultakimpaleiksi. Aatami lähtee viemään kulta-aarretta

  Katsoin ohjelman, jossa Maria Veitola kyläili Monacossa Valtteri Bottaksella. Bottas on siis suomalainen autourheilija. Hän on syntynyt 1989. Nykyinen talli on Alfa Romeo, sitä ennen Williams 2013-2016 ja Mercedes 2017-2021.  Bottas vaikutti tosi jalat maassa olevalta tyypiltä. Ei tähdenelkeitä ja myös ymmärrys sitä kohtaan, että moni muukin on panostanut uraansa, eikä silti ole päässyt kunnon palkoille. Silti hän arvosti sitä, mitä on saavuttanut työllään, ja ihan syystäkin. Ainoa, mikä kuulemma elämästä enää puuttui, oli maailmanmestaruus. Hänellä, tai oikeammin heillä (tyttöystävä australialainen pyöräilijä Tiffany Cromwell) on hulppea vuokra-asunto Monacon keskustassa sekä vartin ajomatkan päässä "kesämökki" eli upea huvila, jonka eräs entinen omistaja oli balettitanssija Rudolf Nurejev. Hän harrastaa mm viinien keräilyä ja ginejä. Hänellä on jopa oma nimikkogini. Tyttöystävä puolestaan mm suunnittelee hänen ajokypäriensä ulkoasun. Häntä oli alkuvaiheessa auttanut eteen

  (Kuva Selkosanomien sivustolta) Aloitin muutama päivä sitten vitamiinikuurin. Nimenomaan siis kuurin, koska aion nauttia näitä vitamiineja noin kuukauden verran. Listassani on nyt sitten D-vitamiinia. sinkkiä sekä monivitamiinivalmiste. Jostain syystä olen nyt kuitenkin ollut erityisen väsynyt viime päivinä. Ilmeisesti elimistöä väsyttää vitamiini-intoiluni. Toivotaan, että se pian tottuu ja hyrähtää käyntiin. Tänään kävin myös kampaajalla. Latvojen siistimisen lisäksi laitettiin hiukan juuriväriä ja ohuita raitoja. Ja kuten aina, laitoin hiukseni kotona uudestaan, koska en tykännyt siitä kampaamon suoristetusta versiosta. Kevätvalmisteluihini on nyt kuulunut myös se, että olen yrittänyt lisätä vihannesten ja juuresten syöntiä. Eli vihreää salaattia, porkkanaraastetta sekä peruna- ja kaaliruokia. Maaliskuuksi varattu matka varmaankin osittain toiminut innoittajana terveyteen ja ulkonäköön liittyvissä aktiviteeteissä. Huomenna alkaa osassa suurimpia ruokakauppoja lakko. Jonka kesto si

  (Kuvassa on ruutia) Sain uuden tietokoneen. Tai oikeastaan se oli vähän käytetty ja hyväkuntoinen kierrätyskone. Eilen vein sekä tämän uuden koneen että entisen erääseen liikkeeseen, jossa pyynnöstäni siirrettiin kaikki tiedostot vanhasta uuteen. Ihan odotellessa.  Todella kätevää ja maksoi parikymppiä koko homma. Jos olisin itse ryhtynyt moiseen puuhaan, siitä ei olisi luultavasti tullut yhtään mitään. Paitsi tulta ja tulikivenkatkua.  Joissain ihmisissä asuu joku ihmeellinen, sisäsyntyinen tekniikan ihmelapsi. Minussa ei. Minussa ei asu myöskään Ikea-huonekalujen kokoaja. Ei riitä kärsivällisyys eikä taidot. Toisaalta esimerkiksi älypuhelimen käytössä olen ihmeen näppärä ja osaan neuvoa välillä muitakin. Kaikesta sähköisestä kehityksestä voi olla sekä iloinen että huolissaan. Nyky-yhteiskunnassa lähes kaikki tieto kulkee sähköisesti ja myös monet meitä koskevat tiedot ovat sähköisessä muodossa. Haavoittuvuuden riski on tuolloin suuri (vrt tietomurrot yms). Elämä on myös melko sekai

  Eilen varasin ajan verenluovutukseen. Paikka aukesi vasta klo 11, joten haahuilin lähellä olevassa kauppakeskuksessa ja kävin ostamassa joulupukilta saadulta lahjakortilla taitettavan maalaustelineen, pari kiilakehystä ja lisää valkoista akryyliväriä. Sen jälkeen menin vielä kahville, ja siinä vaniljalattea särpiessä olinkin taas mielipuuhassani eli tarkkailemassa ihmisiä. Lähinnä tiskillä käväisi nuorehkoja ihmisiä, ja tiskin takana olevalla nuorella naisella riitti kiirettä, kun otti sekä tilaukset vastaan että valmisti kahvit. Vähän myöhemmin hänen avukseen saapui onneksi toinen työntekijä. Höristin korviani, tai kuulin kyllä höristämättäkin viereisen pöydän keskustelun. Siellä kävivät keskustelua, jos oikein arvasin, jonkun yrityksen pienempi päällikkö ja saman ketjun isompi päällikkö, jolle tämä pienempi päällikkö oli jotenkin tilivelvollinen keskustelun sisällöstä päätellen. Siellä käsiteltiin aihetta "mitä on hyvä palvelu". Tämä pienempi päällikkö puhui mielestäni kä

  Helmikuu     Helmikuun nimi tulee jäähelmistä, joita näkyy puun oksilla suojasään jälkeisillä pakkasilla. Lounais-Suomessa on sanottu, että »mettä on jäähelmes». Itä-Suomessa metsä on »tilkassa» ja lännempänä »pyynsilmällä» tai »vesihilkalla». Sään tarkkailu oli tärkeää, sillä sydäntalven ensimmäisestä suojasta laskettiin 200 päivää rukiin tuleentumiseen. Helmikuu on jälkimmäinen sydäntalven kuukausista eli »pikkutammi». Itä-Suomessa sitä on kutsuttu kaimaloksi eli kaimalkuuksi. Nimi tulee siitä, että pikkutammi on tammikuun pieni kaima eli kaimalo. Helmikuuta pidettiin isoveljeään pahantahtoisempana. Se ei kuitenkaan onnistunut olemaan niin kylmä kuin tammikuu vaikka olisi halunnut. »Kun toisella silmällä kiristää, niin toinen silmä vettä kaataa», helmikuu valittelee. Kylmää helmikuussa kuitenkin useimmiten riittää. Talvi on kylmimmillään Etelä-Suomessa helmikuun alkupäivinä ja Pohjois-Suomessa tammikuun lopulla. Helmikuu on myös pyryinen, mikä näkyy sanonnoissa kuten »helmikuu kino