Tekstit

Somevaikuttajia

 Eräs uudehkoja ammatteja on somevaikuttaja. Kuvassa vertailun vuoksi Veikko Vennamo, joka oli aikansa (poliittinen)vaikuttaja monella tavalla, ja jos olisi elänyt someaikana, hän olisi taatusti herättänyt paljon tunteita ja kommentteja ja seuraajista ei olisi ollut pulaa silloinkaan. Unohdettua kansaa riittää yhä.  On kyllä erikoista, että ihan tässä muutaman vuoden sisällä on somevaikuttajia ilmaantunut kuin sieniä sateella. Osa kirjoittaa ja vloggaa, osa keskittyy lähinnä oman lärvin ja vartalon esittelyyn. On kyllä oikeastaan ihmeellistä, että tästä kaikesta on oikeasti tullut iso bisnes. Kyse on sisällön tuottamisesta.  Pitäisköhän itsekin oikein perehtyä asiaan? Voisinko minä olla sellainen somevaikuttaja, joka saisi tulojakin vaikkapa blogin kirjoittamisesta?  Olisi pitänyt ehkä kumminkin aloittaa tämä blogin pito jonkun ammattilaisen kanssa eikä valita sitä tietä, joka oli helpoin saatavilla oleva. Alunperin minulla oli tässä ideana vain se, että voisi facen ulkopuolella kirjoi

Käristekupoli

Kuva
 Iltapäivälehdistö lanseerasi jokunen vuosi sitten uuden sanan eli KÄRISTEKUPOLIN. Sen on tarkoitus kuvata kovaa ja armotonta ja epätyypillistä helleaaltoa, joka jatkuu tavallista pidempään. Sellaisessa me suomalaiset olemme juuri nyt. Päivän toimet kannattaa ajoittaa  varhaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan. Ja osahan meistä ei kärsi helteestä lainkaan, vaan on iskussa aamusta iltaan. Tai omistaa veneen. Meillä on siunauksena talossa ilmalämpöpumput. Myös hauvavauva on pysynyt virkeänä niiden avulla. Suomessa on nyt kuulemma 10 astetta kuumempaa kuin vaikkapa Costa del Solilla. Ihminen oppii kyllä elämään jatkuvassa lämpöisessä ilmatilassa. Silloin vaan kuljetaan varjoissa pahimmalla helteellä. Ja syödään suolaista ja juodaan nestettä. Ja uidaan. Toisaalta joku + 15 on espanjalaisille ihan talvisaapas keli, kun suomalainenhan siinä vaiheessa jo riisuutuu t-paitasilleen ja vilustuu. Mutta nyt on tosiaan noin + 30. Vaatteiden vähentäminenkään ei viilennä. Olen kyllä ihan tyytyväinen täh

Apatia

Kuva
 Apatia. Tuo hajuton ja mauton ankeuttaja on ollut nyt elämässäni muutaman kuukauden. Mikään ei tunnu miltään. Kaikki tuntuu jatkuvan samanlaisena vuodesta toiseen. Vähän samaan tapaan kuin sisustan: laitan tän nyt tähän ja siinä pysyy. Mikään ei tosiaan tunnu miltään ja jotenkin ei ole voimia tehdä mitään konkreettista elämää muuttaakseen. Ei ole edes "ois voinu"- vaihetta, on vain "en jaksa"- vaihe. Jopa mennyt elämä tuntuu siltä, että ei ole saanut mitään merkittävää aikaiseksi. Tosin voishan sitä päästä historian lehdille vaikkapa kirkonpolttajana tai Lallina Köyliöstä, mutta ehkei ihan tällaisesta menestyksestä haaveile apaattisenakaan. Mutta: yksi ilonaihe ilmaantumut: perheessä on taas hauvavauva. Ehkä koiraterapia pikkuhiljaa alkaa vaikuttaa mieleenkin. Tää kesä menee muuten vähän harakoille, kun odottelen sitä silmäleikkaukseen pääsyä. Ehkä sitten kirkastuu lisää.

Äidin suru/aikuistuvat lapset

Kuva
 Parikymppinen tyttäreni ilmoitti jokunen aika sitten, että aikoo jättää avomiehensä, jos ei touhu muutu. Ilmeisesti iso ongelma oli se, että tytär koki että joutuu yksin tekemään kaikki kotityöt, kun poikaystävä vain pelaisi tietokoneella. Yleensä en ole halunnut millään tavalla puuttua aikuisten lasteni tekemisiin, mut jotain koitin tuolloin änkätä että "pitäiskö vielä keskustella ja miettiä ratkaisuja? Onhan X kumminkin kiltti ja kunnollinen, eikä mikään ikuista Vappua viettävä bilettäjä". Olen itsekin nuorena jättänyt hyvän miehen sännättyäni olettamani suuren rakkauden perään enkä paljoa miettinyt tuolloin. Siksi halusin sanoa tytölleni sen, että mieti vielä. No, eilen tytär sitten ilmoitti, että aikoo pysyä eropäätöksessään. Että X oli vakavan keskustelun jälkeen skarpannut tasan kerran. Eli siivonnut kämpän, vaihtanut petivaatteet ja ostanut kukkia. Mutta tämän kertarykäisyn jälkeen touhu ilmeisesti jatkui entisellään. Itse kuvittelisin, että tilanne ei tosiaan ole toi

Seksi(ttömyys)

Kuva
  Olen jonkinverran seurannut yhtä suosittua naistenlehden blogia, jota pitää siis mies, joka melko hanakasti ottaa kantaa seksiin ja parisuhteisiin. Hänen mielestään ihmisten pitäisi erota enemmän. Siinä mielessä olen samaa mieltä, että jos liitossa väkivaltaa ja asioita, jotka tuottavat pelkoa, niin silloin pitääkin lähteä. Nyt kuitenkin olen paljonkin pohtinut sitä, että onko seksi tosiaan niin tärkeää, että jos ei sitä liitossa ole "riittävästi", niin silloinko siis kannattaa erota? Jotenkin alkanut ärsyttää seksin ylikorostaminen kaikessa. Kymmenen vuotta sitten ajattelin varmaan tästäkin asiasta ihan toisin. Vielä sitäkin nuorempana erehdyin, kuten moni muukin kanssasisar, luulemaan hyvää seksiä rakkaudeksi. Sitähän se ei välttämättä ole. Mutta onko seksi siis perustarve vaikkapa syöminen? Okei, jos seksi on perustarve, niin tarvitseeko sen toteuttamiseksi aina toista ihmistä. Riittääkö oma mielikuvitus, elokuvat, kirjat sekä terveet kädet tarpeen täyttämiseksi? Ihannet

Muikkari

Kuva
 Te-toimisto on uudistanut toimintatapojaan ja palkannut lisää henkilökuntaa työllisyyden edistämiseksi. Jos työnhakija on tottelematon, hän ei automaattisesti joudu heti karenssiin, vaan hänelle lähetetään muistutus. Jos olet kirjoittanut työnhakusuunnitelmaasi, että sinulla on vaikkapa tilattuna paikkavahti, joka ilmoittaa avoimista työpaikoista, ja olet laittanut päivämääräksi vaikka että 11.5 asti tämä suunnitelma (kun pidemmäksi aikaa ei voinut laittaa, koska sivusto hyväksyy vain tietyn ajanjakson), ja sitten et muista jatkaa sitä päivämäärää 12.5, niin sinulle lähtee työkkäristä automaattisesti muistutus, jossa korostetaan velvollisuuksiasi työnhakijana. Sellainen kaksisivuinen paperi, jonka posti kantaa noin viikkoa myöhemmin kotiisi. Herää vaan kysymys, että miksei sieltä työkkäristä SOITA se vastapalkattu työllisyyden edistäjä ja muistuta ystävällisesti? Onko se karenssilla uhkailu siis työn suola? Sekö edistää työllistymistä? Onko tullut pieneen mieleen, että nimenomaan talo

Keittiöpsykologiaa (osa 1)

Kuva
 Jossain joku "ammattilainen" piti keittiöpsykologiaa vaarallisena ja harhaanjohtavana, mutta omasta mielestäni se on mitä loistavin tapa pohtia asioita ja laittaa palikoita järjestykseen. Uskon maalaisjärkeen. Toki ihminen omista lähtökohdistaan johtuen näkee omanlaisiaan ongelmanratkaisuja. Se sallittakoon. Minullekin on joskus sanottu, kun aina vouhkaan ruokavalioista ja painosta jne, että on varmaan jokin syvällä oleva, käsittelemätön asia. No kun ei ole. Olen nuorena hoippunut anorexian rajalla, kun päätin vähän olla laihdutella ja sen jatkumona minulla oli 10 vuotta bulimia. Joka loppui kuin seinään, kun kyllästyin koko asiaan. Siis oksentamiseen. En onnistunut onneksi tuhoamaan hampaitani ja niiden kiillettä, kuten useille kuulemma käy. Ja onhan sitä bulimiaa ollut ns. paremmissakin piireissä. Kuten Prinsessa Diana, Jane Fonda etc. Siihen nuoruuden laihdutusvimmaan minulla oli kyllä ihan syykin,eli silloisen poikaystävän ajattelematon kommentti. Vaikka vouhkaan aika aj