Tekstit

Ystävyys

Aloin tässä viikon lomareissun jälkeen pohtia asiaa ystävyys. Pyörittiin asuntovaunun kanssa muutamalla paikkakunnalla ja tavattiin minun elämäni tärkeitä ihmisiä. Kävimme siis sellaisillakin paikkakunnilla, joissa olen viettänyt lapsuuttani, nuoruuttani ja osan aikuiselämäänikin. Hellyttävintä oli ehkä tavata koulukaverini iäkkäät vanhemmat samassa kesäpaikassa, jossa tämän ystäväni kanssa vietettiin useita hetkiä teini-iässä. Suuri osa vähäisestä ystäväporukastani on tulleet tutuksi joko opiskelun tai työpaikan kautta. Oikeaksi ystäväksi sanoisin juuri tällaista ihmistä, joka tuntee ja hyväksyy toisen myös tämän huonoina hetkinä. Ja toki ihania ovat myös yhteiset hauskat muistot. Ystävyys on tosiaan jotain syvempää kuin vaikkapa vierasvenesatamissa tai campingalueilla tapahtuneet satunnaiset kohtaamiset (joihin usein liittyy myös alkoholi). Eräs veneilyä harrastanut, jo edesmennyt naapurikin sanoi kerran, että kun sairastui eikä enää pystynyt osallistumaan yhteisiin kemuihin, niin is
Lähetä kommentti
Lue lisää

Röyhkeä rokan syö.

Kuva
  Usein sitä miettii, että elämässä selviäisi parhaiten sillä, että olisi melko välinpitämätön muita ihmisiä kohtaan ja jollei varsinaisesti tyhmä, niin valikoidusti ajattelematon.  Tämä nyt vain putkahti mieleeni, kun tein kesällä töitä (ja opiskeluun kuuluvaa näyttöä) eräässä tuetun asumisen yksikössä. Siellä oli meitä ohjaajia, ja näillä asukkailla oli siis lisäksi käytössään omat avustajat. Oli siis sovittu tietty tuntimäärä avustajan käyttöön kuukaudessa ja myös oikeus käyttää taksikyytiä tietyllä määrällä per kuukausi. Eräs näistä yksikön ohjaajista oli hyvin toimelias. Toki hän esimerkillisesti muisti kertoa siitäkin, että toimiessaan eräässä toisessa yksikössä sijaisena, niin oli kuulemma ainoa, joka teki sen yksikön asukkaiden kanssa jotain (muut kuulemma istuivat lähinnä toimistossa). On siis nähtävästi toimelias missä vaan. Eräänä päivänä tämä ohjaaja ilmoitti, että he lähtevät erään asukkaan kanssa viereiseen kaupunkiin markkinoille. Sinänsä yllättävä veto, koska hän kyllä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Lomamaininkeja

Kuva
Ensimmäinen viikko lomaa takana. Tai eihän se ole mikään loma palkkatyöstä, koska tein muutaman viime kuukauden aikana taas pienimuotoisia sijaisuuksia/määräaikaisuuksia, mutta lomaa (palkatonta) tämä nyt kuitenkin on. Koko viime viikon olin vain äärettömän väsynyt ja haluton kaikkeen. Aloin jo pohtia, että tuleekohan takaisin  parin vuoden takainen masennus. En tiedä. Toivottavasti ei. Silti jotenkin alkoi lopulta tuntua vähän paremmalta ja sain tehtyä tai aloitettua muutamia itselleni määräämiä rästihommia. Joita olivat mm ylimääräisen roinan lajittelu ja raahaaminen kierrätykseen, kirpparille tai roskiin. Ja niin sainkin tehtyä ne hommat, eli taas on hetken hiukan kevyempi olo. Myös ikkunoiden pesun aloitin eilen ja sain pestyä sekä ikkunoita että verhoja. Urakka jatkunee tänään. Olen nyt ajatellut, että koska reilun kuukauden päästä lähden tyttären kanssa Kreikkaan, niin sitä ennen ainakin nyt yritän saada muutaman kilon pois. Ihan siis sen takia, että näyttäisin paremmalta. Saa nä
Lähetä kommentti
Lue lisää

Alkais jo....

Kuva
 Mietin tuossa viimeksi eilen, että joka viikko leikkaan ruohikon pihalta, mutten ehdi juurikaan nautiskella siitä pihalla olemisesta. On nyt onneksi viimeinen viikko töitä siinä yksikössä, jossa samalla teen sosiaali- ja terveysalan opintoihin kuuluvaa näyttöä. Tosiaan lasken päiviä, että kuinka pitkä aika on ensi maanantaihin, jolloin pitäisi kesälaidunten kutsua. Aika ajoin, ja nykyään melko useinkin, iskee täydellinen ihmisväsymys. Vaikka ne ihmiset olisivat miten mukavia ja herttaisia. Tuntuu, että tosiaan haluaisin vain olla hetken aivan aloillani, ihan niin, ettei kukaan odottaisi, olettaisi tai vaatisi minulta mitään. Erityinen kauhistus ihmistyyppinä ja varsinkin työkaverina on se ylienerginen, jolta ei saa hetken rauhaa ja joka yleensä puhuu taukoamatta. Alkais jo loma :)
Lähetä kommentti
Lue lisää

Sitä sun tätä, eli työtä tauotta.

Kuva
 Huomasin, että en ole pitkään aikaan kirjoittanut blogiini mitään. Aika on mennyt melkolailla töitä tehdessä ja töistä palautuessa. Ensin oli 2,5 kk duunia varhaiskasvatuksessa, sitten viikon loma, jonka olin flunssassa, ja nyt olen kesäkuun loppuun saakka eräässä vammaisten asumispalveluyksikössä nimikkeellä avustava ohjaaja, ja samalla teen myös opiskeluihini kuuluvaa näyttöä. En ole varma, kumpi työ on kiinnostavampaa vai onko kumpikaan. Varhaiskasvatuksessa risoo toki se jatkuva meteli, mutta positiivisia puolia on mm aina vapaat viikonloput. Vammaisten asumisyksikössä on tosin epäsäännöllinen työaika, mutta on myös melko leppoisaa, ja on myöskin aikaa syödä lounas rauhassa ja jutella työkavereiden kanssa. Eikä ole jatkuvaa meteliä. Tosin olo siellä on itsellä hiukan epävarma, koska en ole aiemmin toiminut tällaisessa yksikössä. Nyt osaan kuitenkin katetroida, pistää insuliinia sekä jakaa lääkkeitä valvotusti. Silti on vaikea sanoa, minne sitä sitten loppusijoittuu, kun tutkinto v
Lähetä kommentti
Lue lisää

Varhaiskasvatusta ja muutakin sählinkiä

Kuva
  Työ on taas viime viikkoina vienyt kaiken ylimääräisen tarmon. Kevät tulee silti kohisten ja tänään nähtiin ensimmäiset sinivuokot. On paljon mietityttänyt se, miksi nykyisin lapset niin levottomia ja lyhytjännitteisiä. Tietysti elämä on muutenkin hektistä ja varsinkin  somemaailma ja liiallinen ruutuaika lisännyt levottomuutta vähän kaikilla. Kuitenkin itselle tullut se ajatus, että jos vanhemmat viettäisivät enemmän aikaa lastensa kanssa kotona, ilman mitään erityisiä aktiviteettia, niin voisi olla, että se jonkin verran rauhottaisi. Mutta nykyisin lapsia raahataan virikkeistä toiseen taukoamatta. Jollei ole älytön määrä harrastuksia, niin sitten mennään viikonloppuna koko perheen voimin Ikeaan, jossa se lapsi jätetään leikkihuoneeseen tai sitten lähdetään riehumaan Hoploppeihin ja vastaaviin viihdekeskuksiin. Myös päiväkodissa kaikki tapahtuu tietyssä aikataulussa ja koko ajan tapahtuu. Hyvin alkaneet leikitkin keskeytyvät, kun on taas pakko lähteä syömään, ulos, välipalalle, jump
Lähetä kommentti
Lue lisää

Ikäkriiseilyä

Kuva
  Ikäkriisiä pukkaa. Ei enää samalla tavalla jaksa (viitsi) asioita, ja muistikin pätkii välillä. Viimeistään peiliin katsoessa hiffaa, että ikä EI ole vain numero.  Tiedän kyllä, että säänölliset elämäntavat, monipuolinen ruoka ja liikunta edistävät terveyttä. Myöskään labratesteissä ei ilmennyt mitään erityistä. Silti on nyt jotenkin ikääntynyt olo ja sille ei kyllä voi mitään ihmeitä tehdä. Korkeintaan voi ehkä odottaa, että kohtaus menee ohi.  En ajatellut turvautua kauneuskirurgiaan edes pienimuotoisesti. En usko, että jokin keinotekoinen aine, jota pitäisi säännöllisin väliajoin pistättää itseensä tuloksen ylläpitämiseksi, niin kohentaisi mitenkään kokonaisolotilaa. Tosin, jos olisi riittävästi pätäkkää, niin voisin hyvinkin mennä kasvojenkohotukseen. Siis kiristeltäisiin roikkuvat osat pois roikkumasta.. Ainoa lohtu tässä on se, että ikääntyminen koskettaa ihan jokaista (paitsi niitä, jotka menehtyvät nuorina). Viikon kuluttua on myös kampaajalle aika. Toivotaan, että siellä kek
Lähetä kommentti
Lue lisää