Tekstit

Linnan juhlat

  Huomenna pidetään taas vuotuiset Linnan Juhlat. Nehän on peruttu parina viime vuotena koronan vuoksi, mutta nyt taas pääsee oikein pelipaikalle. Tykkään kyllä katsoa lähetystä televisiosta ja varsinkin sitä kohtaa, jossa juhlaväki valuu jonossa kättelemään. Tosin tänä vuonna osa vieraista ei kai kättele koronariskin vuoksi, mutta todennäköisesti suurin osa. Eikä se kättely, mutta ne puvut, ne kiinnostavat aina. Ja kyllähän Linnan juhlat työllistää myös paljon ihmisiä, eli pukusuunnittelijoita, kampaajia, meikkaajia, taksikuskeja jne. Siitä voidaan olla montaa mieltä, että onko oikein, että verorahoilla pääsee julkisesti juhlimaan ja näyttäytymään vain pieni kansanosa. Toisaalta tuollaiset "once in a lifetime"- juhlat ovat aika harvassa. Jos jotain muuttaisin, niin ehkä sen, että ei olisi niitä kiintiöjuhlijoita, jotka vuodesta toiseen kutsutaan, vaan esimerkiksi eduskunnasta pääsisi vain hallitus ja kansanedustajista ne, jotka valittu uusina eduskuntaan. Siis että jokainen

EXIT (sarja)

Kuva
  Sarja kertoo neljän Oslolaisen finanssihain elämästä. Monimiljonäärejä, jotka hakevat elämäänsä jännitystä mm huumeilla ja seksillä.  Löysin sarjan ihan sattumalta Areenasta. Sarja on oikeastaan kuvottava ja kauhea, mutta kiinnostava. Olen katsonut vasta kaksi jaksoa. Suurin osa näistä miehistä on naimisissa, mutta se ei tahtia haittaa. Huorissa käydään ja kokaiinia vedetään surutta. Välillä tulee joku pahoinpideltyäkin ohimennen.  Julkisivu on silti siisti. Tosin en usko, että todellisessa elämässä yksikään näistä miesten vaimoista uskoisi että mies on uskollinen ja kunnollinen perheenisä. Kukaan ei voi olla niin tyhmä. Mutta ehkä näille naisillekin riittää se, että rahaa riittää ja kaiken voi ostaa. Nyt eräs näistä vaimoista tuntee biologisen kellonsa tikityksen. Ikävä kyllä aviomies on unohtanut ilmoittaa, että hän antoi steriloida itsensä jo suhteen alkuvaiheessa.  Jään jännityksellä seuraamaan sarjaa. Sitä katsoessa se oma, tavallinen elämä alkaa tuntua ihan kivalta.

Surrausta

Kuva
  Kuvassa Salvador Dalin (1904-1989) maalaus vuodelta 1944 "Uni, jonka aiheuttaa mehiläisen lento granaattiomenan ympäri". Tyylilajina siis surrealismi.  Surrealismi on taiteen ja kirjallisuuden suuntaus, jossa pyritään tuomaan esiin ihmisen tiedostamaton ja alitajuinen. Surrealismi syntyi 1920-luvun taitteessa, ja liikkeen perusteksti on runoilija André Bretonin Surrealismin manifesti vuodelta 1924.                                                                          --------------- On aina yhtä hauska etsiä kuvia, kun aikoo kirjoittaa jostain aiheesta.  Eilen tosiaan tuli taas pohdittua maailman hulluutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Osa poliitikoista on mm sitä mieltä (ikävä kyllä varsinkin kokoomuksessa), että työllisyys jotenkin paranisi sillä, että ansiosidonnaista porrastetaan siten, että se pienenisi loppua kohti. Käsittämätön ajatus. Tottakai ihminen voi ottaa vastaan töitä vaikka vain päiväksi viikossa ja on näin ollen työllistetty ainakin tilastoissa, mutta eiköh

Jouluhösseli

Kuva
  Moni suomalainen jouluperinne kuten juhlarauhan julistaminen, hyvä tahto, lahjojen antaminen, köyhille jakaminen, kynttilöiden polttaminen, havukoristeet, punaiseen ja hiippalakkeihin pukeutuminen sekä kinkun syönti, on saanut alkunsa antiikin Rooman Saturnalia-juhlasta. Alun perin keskikesään sijoittunut maanviljelyksen ja ajan jumalan kunniaksi vietetty juhla siirrettiin myöhemmin vuoden loppuun ja yhdistettiin talvipäivän seisauksen juhlaan. Yksipäiväisestä juhlasta kehittyi lopulta yhdeksän päivän mittainen juhlakausi. Se huipentui 25. joulukuuta vietettävään auringonjumalan uudelleensyntymäjuhlaan, jolloin annettiin lahjoiksi esimerkiksi pieniä saviveistoksia, rahaa, vaatteita, hajuvesiä, kirjoja, makeisia, leivonnaisia, astioita, ja koriste-esineitä. Saturnalia-juhlassa harrastettiin myös esimerkiksi kepposten tekoa ja uhkapelaamista. Nyt, kun iso osa ihmisistä odottaa kylmä hiki otsalla kohonneita sähkölaskuja, niin monella on myös jouluun liittyvä rahankäyttö erilaista kuin e

Multitaskaavia mietelmiä taas yhtenä aamuna

Kuva
  Joskus tuntuu, että aivoissa surisee koko ajan. Paljon erilaisia ajatuksia risteilee päässä samaan aikaan ja ne pitäisi jotenkin jäsennellä järjestykseen tai edes kukin ajatus yhteen johtoon. Melko mahdotonta. Aamulla heräsin ja onnittelin itseäni, että onneksi heräsin ja että näkemäni uni ei ollut totta vaan unta. Ensimmäisessä unessa olin kuoroharjoituksessa ja normaalisti melko rauhallisen oloinen kuoronjohtajamme sai jonkun ihme hepulin ja riehui ja raivosi jollekin vauvalle. En siis tiedä, miksi paikalla edes oli vauva. Seuraavassa unessa järjestin jotain juhlia. Ihmiset istuivat ulkona ja minulla oli jokin idea siitä, että ensin tarjoilen pientä alkupalaa. JOstain syystä se alkupala piti kuumentaa leivänpaahtimessa, ja aluksi kaikki menikin hyvin. Tosin vein niitä alkupaloja aina yhdelle henkilölle kerrallaan, eli juoksin koko ajan sisällä ja ulkona. Jossain kohtaa tajusin, että tulee kiire. Että koko porukka ei tule edes lähes samaan aikaan saamaan alkupaloja ja osa ei ehkä ol

Rakkaat lapset

Kuva
  Rakkaat lapset on Siskonpedin tekijöiden uusi komediasarja sisarussuhteista ja äitisuhteesta; kun joku on samaan aikaan kaikkein rakkain ja kaikkein raivostuttavin. Aikuiset siskokset palaavat lapsuudenkotiinsa vahtimaan aivoinfarktista toipuvaa, villiintynyttä äitiään. Lyhyeksi ajateltu visiitti venähtääkin ja lapsuudenkoti toimii siskosten henkilökohtaisten kriisien pakopaikkana. Päärooleissa: Miitta Sorvali, Pirjo Heikkilä, Niina Lahtinen, Krisse Salminen, Sanna Stellan ja Joonas Nordman. Käsikirjoittajat: Anna Dahlman, Niina Lahtinen ja Anna Brotkin. Tuotantoyhtiö: Yellow Film & TV. Katsoin tämän sarjan Areenasta, ja täytyy sanoa että aivan huippu. Tykkään tuollaisesta mustasta huumorista, jossa ylinäytellään henkilöitä luonteenpiirteineen, joita oikeastikin löytyy tästä maailmasta. Ja onhan aihekin tuttuakin tutua: aikuiset lapset kilpailemassa äidinrakkaudesta. Äitiä tuossa sarjassa esittää lahjakas Miitta Sorvali. Ei ole mikään perinteinen pullantuoksuinen äiti, vaan suor

Black Friday.

Kuva
  Ajattelin kirjoittaa tuomitsevan kirjoituksen Black Fridaysta, mutta hetki sitten tilasin maiharit (kengät), jotka olivat alennuksessa eräässä verkkokaupassa. Perustelen nyt asiaa sillä, että vanhat maiharini ovat kulahtaneet, koska olen käyttänyt niitä vuosia ja niiden pohjakin on kulunut. Laitan ne siis seuraavaksi kierrätykseen, jos tilaamani uudet ovat sopivat. Ymmärrän kyllä entisenä yrittäjänä, että elääkseen työllään täytyy osaltaan olla mukana kampanjoissa. Tosin jotkut väittävät, että ei ne alennukset välttämättä ole niin suuria kuin annetaan ymmärtää. Että lähtöhintoja kuulemma nostettu jotta alennus tuntuisi prosenteiltaan isommalta kun oikeasti on. Iän myötä ja muutenkin into shoppailuun kyllä vähentynyt. Sitä haluaa ostaa jotain yleensä vain silloin, kun tarvitsee jotain. Muuten tekee mieli vähentää koko ajan sitä tavaran määrää kotonakin, koska se ahdistaa. En myöskään ole sellainen sisustaja, joka kausittain vaihtaisi koko kalustuksen tai edes tekstiilit. Minulla ei ol