Tekstit

Sotaa ja rauhaa

  Viime kuukausien uutisoinnit olleet sellaisia, että oikeastaan ei haluaisi tietää asiasta mitään. Silti järki sanoo, että asia koskettaa meitäkin (ja on jo koskettanutkin) ja on myös syytä varautua pahimpaan. Onkohan tosiaan totta, että itänaapurin Mr P on vakavasti sairas (no mieleltään ainakin, se on tullut selväksi), ja että hänelle tuntuu olevan aivan sama, vaikka kokonainen kansakunta tuhoutuisi, kun hän itsekin kumminkin kuolee pian? Jos hänen tarkoituksensa on jäädä historiankirjoihin, niin eipä taida tulla pahemmin suosiota ja suitsutusta, vaan maine tulee olemaan samanlainen kuin mitä oli henkisellä oppi-isällään Mr H:lla. Putler ja Hitler. Pienet ärhäkkäät ukot suurine egoineen ja mielenvikoineen. Se, mikä minua oikeastaan eniten mietityttää, on se, että ensinnäkään ei olisi millään voinut kuvitella, että vielä näennäisen sivistyneellä 2020-luvulla ajaudutaan oikeasti sotatilaan ja ihmisoikeusrikkomuksiin täälläkin maailmankolkassa. Jotenkin sitä odotti ja oletti, että kun

Uskomatonta

Kuva
  Joskus sitä miettii, että miksiköhän ihan täysjärkisenkin oloinen ihminen alkaa opiskella papiksi. Ymmärrän kyllä, että alassa houkuttaa se, että saa olla monenmoisten tilaisuuksien seremoniamestarina ja varmaan saa eritavalla yleistä arvostusta ja ihailua kuin joku vähemmän leimaavassa ammatissa toimiminen. Ja työolotkaan nyt eivät ole sieltä raskaimmasta päästä. Mutta silti: kuinka moni papeista oikeasti uskoo? Ja jos uskoo, niin siltä pohjalta varsinkin hämmästyttää. Kyse on kuitenkin nimenomaan sitoutumisesta uskomuksiin. Joku tylympi voisi todeta, että sama kuin opiskelisi joulupukkitiedettä. Kristinusko perustuu kuitenkin kuulopuheisiin ja ihmisten kirjoittamaan teokseen. Ja ihminenhän muokkaa asiat aina oman mielensä mukaiseksi. Ymmärrän kyllä hyvinkin sen, että opiskellaan eri uskontoja. Sehän on kiinnostavaa ja osin myös historianopiskelua. Itseä ehkä kiinnostaa eniten buddhalaisuus. Tosin siitäkin kiistellään, onko kyseessä uskonto vai elämänfilosofia. Ihan sama minulle. Bu

Laulelua

Kuva
  Kuoroharrastus on oikeastaan antanut sitä, mitä kuvittelinkin. Eli aina, kun sinne saa kerran viikossa rahdattua luunsa, niin mieli on hyvä. Sosiaalisen kanssakäymisen lisäksi tärkein juttu  on se, että oma äänenkäyttö on parantunut. Aina ennen harjoitusten alkua tehdään myös erilaisia ääni- ja rentoutusharjoituksia. Osa porukasta on laulanut yhdessä yli 30 vuotta, mutta kyllä koen, että minut on otettu hyvin joukkoon. Nyt tosin harjoitellaan kirkkokensertteja varten, ja se musiikin laji minulle hiukan vierasta. Osa kappaleista on mielestäni hiukan tylsiä melodioiltaan ja jopa vaikeita, koska niitähän ei yleensä tule kuunneltua tavallisimmilta radiokanavilta. Toisaalta saan nopeasti kiinni melodiasta, kun olen kuullut sen muutaman kerran. Kuoronjohtaja ehdotti, että tulisin kuitenkin mukaan kirkkokonserttiin ainakin muutaman kappaleen aikana, mutta mietin vielä asiaa. En siis tietenkään muutamalla kerralla ole voinut oppia viittätoista kappaletta, joita muu porukka harjoitellut kuuka

Aistit

Kuva
  Viime vuosina on kovasti nostettu tapetille erityisherkkyyttä. Sehän ei välttämättä tarkoita sitä, että ihminen olisi joku itkupilli. En ole mikään tämän asian asiantuntija, mutta luulen, että olen jossain määrin erityisherkkä ja myös aistiyliherkkä.  Asia putkahti mieleeni, kun olin tänään koirulin kanssa aamumaleksimassa, ja lähellä olevan koulun keittiöstä leijui ihana ruoan tuoksu. Tuoksui lihasopalta, mutta voi toki olla jotain muutakin. Ruoan tuoksusta tulee aina jotenkin kotoisa olo. Lempituoksujani ovat mm myös tervan tuoksu. Myös ilma tuoksuu kesäsateen jälkeen ihanalta. Tiettyjen puiden kukat tuoksuvat ihanilta. Puhdas pyykki. Saunan lämmitys. Onhan näitä. Ja sitten sellainen vanhanajan kesähuvilan tuoksu. Erityisherkkyyteeni kuuluu myös se, että jään ehkä helpommin kuin muut jumiin tunteisiin. En saa rauhaa ennenkuin asia on jotenkin käsitelty pois. Ja ikävä kyllä: olen myös jossain määrin kostonhimoinen. Inhoan ylimielisyyttä ja ihmisten paskaa kohtelua. Kuormitun kovasti

Radio

Kuva
  Olen ottanut tavaksi avata aamuisin aina radion, kun luen lehteä, meikkaan tai juon kahvia. Kuuntelin ennen Radio Novaa ja autossa kuuntelen mitä milloinkin, mutta nyt olen löytänyt Radio Suomen. On kiva kuunnella mukavaa jutustelua ja monipuolista musiikkia, ei pelkkiä soittolistoja siis. Lisäksi se Radio Suomi tuntuu olevan ainoa kanava, joka meidän keittiön radiossa pysyy paikoillaan. Kaikki muut kanavat reagoivat liikkeeseen ja välillä muuten vain häipyvät. Olen niin vanhanaikainen, että en halua esimerkiksi lukea aamun lehteä tabletilta. Haluan sen paperisen lehden, jonka päällä voi puoliksi maata ja ryystää samalla kahvia. Siksi tämä radionkuuntelukin sopii minulle. Kuvan radio on vain somisteena, itsellä on vähän modernimpi radio. Putkiradiota voi kuulemma käyttää myös vahvistimena. Äkkiä muistui mieleen, että aikoinaan tuli radiosta stereotesti. Sillä pystyi havaitsemaan, että kuunteleeko stereo- vai monolähetystä ja onko vastaanotin kytketty oikein. "Kuulette metronomin

Unimaailma

Kuva
  Henri Rousseau 1910 "Dream". Unelma. Eräs uni toistuu minulla vuodesta toiseen. Unessa asun talossa, jossa tiedän olevan myös yläkerran, jossa ei jostain syystä käydä lainkaan. Yläkerta on kokonaan kalustettu, siellä on mm useita makuuhuoneita. En tiedä, miksei siellä asuta tai miksen siis käytä koko taloa. Välillä käyn siellä yläkerrassa ja hypistelen siellä olevia tavaroita. Viime yön unessa taisin pohtia, että sinnehän voisi perustaa huoneistohotellin. Paikka unessa saattaa vaihtua, mutta teema pysyy samana eli käyttämätöntä tai jotenkin hylättyä tilaa. Joskus unessani on kokonaisia taloja tyhjillään. Kaikki ikäänkuin toimii, mutta sieltä on lähdetty ja jätetty kaikki sikseen. Viime yön unessa oli sellaiset jyrkät portaat vintille, eikä ollut kunnon kaiteita, joista pitää kiinni, joten sanoin etten halua tulla sinne. Minulla on siis oikeassa elämässä korkeanpaikan pelko ja myös putoamisen pelko. Aiemmin näin toistuvasti unta vainajista, jotka olivat olleet jo jonkin aika

Valoisampaa

Kuva
  Maalaus: Renoir "Dance in the country". 1883 Oma olotila tuntuu pikkuhiljaa parantuvan. Jaksan taas lenkkeillä pari kertaa päivässä villikkopentuni kanssa. Olen myös jaksanut innostua uudesta harrastuksestani, eli kuorolaulusta. Kotona olen raivannut tilaa eli vienyt säkkikaupalla vaatteita kierrätykseen ja vanhoja lakanoita eläinsuojeluyhdistykseen. Juuri sen takia, että saisin tilaa ajatuksille ja tilaa uudelle, Pari teatterireissuakin on syksylle varattu ystävättären kanssa.  Ensi viikolla aion mennä Rosenterapiaan. Sitä suositeltiin minulle  ja miksipä en kokeilisi tätäkin keinoa, jos se auttaa minua pääsemään eteenpäin. Tuntuu tosiaan, että olen uudistumisen tiellä. En aio enää tehdä asioita velvollisuuden tai "näin kuuluu elää"-ajattelun vuoksi. Jotenkin haluaisin todella monen asian muuttuvan, Haluaisin vaihtaa jopa asuinpaikkakuntaa. Jotenkin tämä, sinänsä kaunis mutta sisäänlämpiävä paikkakunta, on jo nähty. Uusi ympäristö voisi ihan eri tavalla antaa uut