Tohtori Höyhen

  Floridassa valmistaudutaan Hurrikaani Miltoniin. Ihmisiä evakuoidaan ja valmistaudutaan 70 metrin sekuntinopeudella lähestyvään hurrikaaniin. Pelottavaa ja kauheaa kaikin puolin. Onneksi tosiaan edes pystytään jotenkin ennakkoon valmistautumaan. Ajattelin aloittaessani kirjoittaa jotain tämän viikon myrskyisistä energioista myös ihmisten välisessä kanssakäymisessä, mutta alkoi tuntua melko mitättömältä huolelta. Varjelusta Floridaan toivotan vain nyt!

  Luen välillä fb:n kautta yhtä blogia. Käsittelee monia aiheita ja on ottanut tämä tekijä asiakseen julkaista sivullaan törkykommenttien lähettäjät oikein nimen kanssa, ja se onkin toisaalta aika viihdyttävää. On todella oikeassa tämä bloginpitäjä mm siinä asiassa, että se puhelin kannattaa sulkea, kun alkaa ottaa alkoholia ja muita päihteitä. Silloin tosiaan suurimmat aivopierut singahtavat liiankin helposti ulos kaiken kansan ällisteltäväksi. Tämän edellä selostetun blogin kirjoittaja on sitä mieltä, että hankalimpia ja vittumaisimpia kommentin lähettäjiä ovat juuri ikäryhmään 50+ -kuuluvat naiset. Allekirjoitan. Ja todella tökeröitä omasta mielestäni ovat myös monet uskovaiset, siis silloin kun mennään ihan laput silmillä, ja kajautetaan raamatulla päähän jokaista eri mieltä olevaa. Tosin nyt kävi ehkä tämän miespuolisen bloginpitäjän omaan nilkkaankin. Oli antanut vähän väärää tietoa eräästä asiasta (liittyen tämän erään jääkiekkoilijan vaimon kommentteihin verotuksesta ja siis ni

  Olen nyt reilun 2 viikkoa harrastanut aktiivisesti liikuntaa. Kuvassa on Jane Fonda nuorena, en siis minä. Hänhän oli varsinainen esikuva naisille, oliko nyt jumppagurun kulta-aika joskus 70-80 luvuilla. Muistaakseni taisi olla jotain syömishäiriöitäkin kuvioissa. Hänhän on siis myös arvostettu näyttelijä, eli tuo jumppatouhu oli vain yksi osio hänen CV:ssään. En nyt ihan joka päivä kuntoile, mutta lähes. Käyn joka toinen kerta vesijumpassa, ja joka toinen kerta kuntosalilla. Uskaltaisin jopa väittää, että kevyesti tuntuu jotain uutta lihasta ainakin reisissä ja käsivarsissa. Täytyy sanoa, että tuo kuntoilu tekee minua onnelliseksi. Olen tosiaan onnellisempi kuin ennen ja se on ihanaa. Vesi varsinkin on aina jotenkin ollut minun elementtini ja salilla taas on ihanaa se, että voi harjoittaa laajasti kaikkia lihasryhmiä. Innostukseni palata melkein 10 vuoden tauon jälkeen salielämään johtui mm siitä, että olen jo pitkään pohtinut, että pelkkä kävely ei riitä ja että jos haluan pysyä li

  Tällä viikolla aloitin taas kuntoilun, pitkästä aikaa. Eli nyt on tiedossa sekä kuntosalia että vesijumppaa. Totuus on, että pelkkä lenkkeily koiran kanssa ei riitä pitämään kuntoa ja varsinkaan lihaskuntoa yllä.  Itse asiassa nyt, kun palasin taas tuttujen liikuntamuotojen pariin, niin vähän ihmettelinkin sitä, miksi olen pitänyt niin pitkään taukoa. Yksi syy on ainakin se, että satunnainenkin työnteko on haitannut harrastuksia. Olen kuitenkin aamuihminen ja haluan tehdä asiat aamupäivisin. Yksi syy myös se, etten pidä liiasta ihmispaljoudesta, joka usein on riesana iltapäivisin ja iltaisin, ns normaalin työpäivän jälkeen. Ihannevartaloni on edelleen hoikka, mutta saisi olla myös mielellään terve eli lihakset kunnossa. Ei siis spagettityyppistä laihuutta tavoitteena. Jatkoin myös kuorolauluharrastusta. Laulaminen on kehittävää ja laulamisen ilosta ei kannata luopua, vaikka kuoron kemiat välillä heilahtelevatkin.

 Aloitin taas kuorolauluharrastukseni tältä syksyltä ja ennakkoluuloistani huolimatta mukavaa oli. Joudun aina välillä pitämään itselleni palopuheita aiheesta "rauhoitu". Olen jotenkin mestari kihdyttämään itseni ihmeelliseen ahdistukseen, jolla ei aina ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Täytyy aika ajoin teroittaa itsellekin, ettei minun tarvitse provosoitua ihan kaikesta ja hakea piilomerkityksiä asioista, joissa niitä ei ole. Se on totta, että on ollut hiukan syytäkin stressiin viime kuukausina (opinnot, ikääntyminen, tyytymättömyys työelämään), mutta ehkä se asioiden tekeminen pois kuleksimasta auttaa vähän. Ja sitten pitäisi etsiä vaihtoehtoja, jos jokin asia aiheuttaa ahdistusta. Kurjaa on tietenkin se, että raha-asioitakin joutuu pohtimaan hiukan. Ilman rahan aiheuttamaa stressiä elämä olisi huomattavasti helpompaa. Tässä iässä ei myöskään ole kovin halukas tekemään kompromissejä ja kyllä jotkut ihmisetkin väsyttävät. Ei vaan aina jaksaisi olla "kiva ja mu

  Olen ollut melko aktiivinen somen käyttäjä aina, mutta nyt alkanut tuntua siltä, että pitäisikö ihan oman mielenrauhan takia lopettaa uutisten lukeminen (ja kuuntelu). Tuli tuossa juuri luettua otsikointia Hus:in osakkailleen maksamista tulospalkkioista ja palkoista, samalla kun joku Hus:in kiinteistöjohtaja sai työsuhdeautoksi Ford Mustangin, ja sekin tilaus kai meni vaihtoon, kun auto oli ollut väärän värinen.  Tällaista käsittämätöntä pelleilyä samaan aikaan, kun siinä puljussa potku-uhan alla 1000 työntekijää. Ja nuo johtajiston palkat: kenenkään työ ei voi olla kymmenien tuhansien eurojen arvoista per kuukausi. Ei kenenkään. Samaan aikaan esimerkiksi työtömän duunarin ansiosidonnaista porrastetaan (lue: vähennetään asteittain), koska olla huolissaan, että henkilö saattaa muuten olla "kannustinloukussa". Ettei se huonopalkkaisen työn haku sitten enää kiinnostakaan.  Ja sitten on vielä tämä: nyt on ilmeisen ihailtavaa olla teräsmummo ja -vaari, ja oikein ylpeillään sillä