Tohtori Höyhen

  Kaverini oli laittanut fb-sivulleen hyvän artikkelin, joka käsitteli hiljaisia lopareita. Kyseessä on ilmiö, joka tarkoittaa tietoista etääntymistä työstä ja tiukempia omia rajoja. (https://www.avecmedia.fi/bisnes/quiet-quitting-eli-hiljaiset-loparit-on-ilmio-joka-kannattaa-ottaa-vakavasti-myos-ravintola-alalla/) Tämä artikkeli siis käsitteli ravintola-alaa, mutta pätee moneen muuhunkin alaan. Vaikuttaa siltä, että osa ihmisistä on saanut tarpeekseen loputtomasta joustamisesta ja venymisestä, joka ei lopulta johda kuin uupumukseen. Kyllä henkilökunta-asiat pitää hoitaa jollain muulla tavalla kuin sillä, että jo olemassaoleva, mutta liian vähäinen henkilökunta loputtomiin uhraa voimiaan. Kun ei se raha ja työ voi olla kenellekään koko maailma loputtomiin. Tosiaan yksi ihminen pystyy tekemään vain yhden ihmisen työt ja se on riittävän hyvä suoritus. Toki hyvä työyhteisö auttaa kestämään myös sitä satunnaista venymistäkin, joten siihen yhteishengen luomiseen  kannattaa panostaa. Se ei o

  Näen unia melkein joka yö. Parhaiten muistan yleensä aamuyöstä nähdyt unet. Joskus näkee niin ihania unia, että herätessä toivoo, että voi kunpa uni vielä jatkuisi uudestaan. Nyt olen viime nähnyt sellaisia unia, joita en olisi välittänyt edes nähdä.  Eräs sellainen oli tämä: olin unessa aika nuori. Olin jossain sohvalla, ja poika, joka oli kanssani samaan aikaan yläasteella, tuli viereeni ja kietoi kätensä ympärilleni. Ajattelin että wau, onpa mukavaa. Tuli toinenkin poika tämän jälkeen viereeni ja olin aivan ihmeissäni suosiostani. Tilanne jatkui jonkin aikaa, kunnes tajusin, että minua pidettiin vain pilkkana. Minulle naureskeltiin että onpa tyhmä. En enää kuvitellutkaan olevani suosittu, olin vain nolostunut ja pahoillani. Outo ja epämiellyttävä uni, joka toi selvästi esiin niitä tuntemuksia, jotka minulla oli kouluaikoina, kun olin ujo ja epävarma kaikesta. Viime yönä näin unta, että olin jossain kaupungissa. Siellä oli paljon väkeä ja joitain kuorokavereitakin. Olin jossain iso

  Luin juuri kirjoituksen erään sanomalehden talousliitteestä. Se oli otsikoitu näin: "Ilo on valinta". Siinä esiteltiin erään yrityksen luovan johtajan hyvää ystävää, Rafael Rizutoa, joka siis brasilialainen. Tämän miehen hymy ei kuulemma hyytynyt edes kävelyretkellä marraskuisessa Helsingissä, ja häneen rakastuivat sekä työntekijät että asiakkaat.  Tämän "hymypojan" ohjenuora elämään oli se, että "nosta esille asioita, joita rakastat sen sijaan, että pamauttelisit vihaasi ympärillesi". Ohje on kyllä hieno. Kirjoituksessa, jonka lähteenä oli siis Nitro Groupin luova johtaja Eka Ruola, otettiin yhtenä esimerkkinä se, miten paljon vihaamme rasismia ja kuinka sen tuo ilmi. Että hyökkäiletkö postauspeitset tanassa ja menet henkilökohtaisuuksiin vai kerrotko, miten paljon kunnioitat yhdenvertaisuutta ja ihmisten tasa-arvoista kohtelua. Tuo kirjoitus kyllä pisti miettimään. Toki meillä ihmisillä on myös temperamenttieroja. Joillakin on ns lehmän hermot, ja tois

  Kävin äskettäin sellaisessa päivä-spassa kasvohoidossa. Paikka oli sisustettu hyvin aasia-vaikutteisesti: oli hämyistä, puisia patsaita ja koristeita ja kasveja, jotka olivat muovia, koska tuskin moista puutarhaa voi ylläpitää elossa hämyisässä tilassa ja ovat myös asiakkaiden allergiariskin takia mahdottomia). Kaikkialla soi hiljaa sellainen meditointimusiikki. Ihana tunnelma. Minulla oli tunnin kestävä klassinen kasvohoito. Se oli etupäässä ihanaa höyrytyksineen ja hierontoineen ja naamioineen, toki ihon puhdistaminen myös nipisteli jonkin verran. Hoitajakin oli aasialainen syntyperältään ja otteet olivat hyvän jämäkät, ei mitään löysää hipsuttelua tai pelkkää sivelyä. Lisäksi hän hieroi dekolteealueen, yläselän sekä päänahan. Se oli aivan taivaallista. On muuten yllättävän paljon hermoja tuossa rinnan yläosassa (rintalasta) sekä päänahassa. Tämän tunnin kestäneen session jälkeen oli todella euforinen olo. Aion mennä uudestaankin. Tuntihinta oli 70 euroa, mutta eihän tuolla joka pä

  Olenkin tullut nyt siihen tulokseen, kun pähkäillyt erinäisiä sukulaisuus-, ystävyys- ja tuttavuussuhteita ja niiden helppoutta tai monimutkaisuutta ja vielä sitäkin, että joillekin riittää nähtävästi negatiiviseksi asenteeksi se, että ei ole heidän kanssaan samaa mieltä, niin ehkä välirikko voi olla myös viisaan maailmankaikkeuden tapa osoittaa, että joku tie on kuljettu loppuun ja on tarkoitus suunnatakin ihan ihan uusille teille. Tämä ajatus jotenkin vapautti tietystä turhautumisesta ja tyhjänpäiväisestä jossittelusta.  Nautitaan nyt tästä hetkestä ja niistä ihmisistä, joita elämässä on nyt ja ollaan kiitollisia niistä "opettajista", joista jotkut jäivät taakse. Uteliaana toki tulee pohdittua sitäkin, mitä kaikkea elämällä on vielä tarjottavana tulevaisuudessa. Toivottavasti etupäässä kaunista ja hyvää.

  Olen tässä pohtinut viime päivien tapahtumien vuoksi sitä, että on tosiaankin olemassa ihmisiä, jotka julistautuvat positiivisiksi ja kannustaviksi henkilöiksi. Ihan oma-aloitteisesti siis julistautuvat, joka on kyllä sekä vaarallista että jopa tyhmää. Nämä tällaiset arviot, jos niitä kaivataan, niin ovat oikeastaan relevantteja vain silloin, kun ne tapahtuvat tuttavien ja muiden ulkopuolisten tekeminä. Usein käy niin että tämä positiiviseksi itsensä määrittelevä onkin oikeasti jotain muuta, kuten juoruileva ja jopa pahantahtoinen mutta ilmeisesti omalle käytökselleen tulee jollain tavalla sokeaksi. Myöskin itseään jonkinlaisena rauhanrakentajana pitävä saattaa olla hyvinkin puolueellinen ja vain se ns oma lehmä ojassa kiinnostaa. Omalta kohdaltani myönnän, että olen erittäin hankala ihminen varmaan monenkin mielestä. Temperamenttini on sellainen, että puutun helposti näkemiini epäkohtiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin, ja siitähän ei tietysti pidetä. Usein myös sanat tulevat suusta nop