Tekstit

Huomioita

  Eilen varasin ajan verenluovutukseen. Paikka aukesi vasta klo 11, joten haahuilin lähellä olevassa kauppakeskuksessa ja kävin ostamassa joulupukilta saadulta lahjakortilla taitettavan maalaustelineen, pari kiilakehystä ja lisää valkoista akryyliväriä. Sen jälkeen menin vielä kahville, ja siinä vaniljalattea särpiessä olinkin taas mielipuuhassani eli tarkkailemassa ihmisiä. Lähinnä tiskillä käväisi nuorehkoja ihmisiä, ja tiskin takana olevalla nuorella naisella riitti kiirettä, kun otti sekä tilaukset vastaan että valmisti kahvit. Vähän myöhemmin hänen avukseen saapui onneksi toinen työntekijä. Höristin korviani, tai kuulin kyllä höristämättäkin viereisen pöydän keskustelun. Siellä kävivät keskustelua, jos oikein arvasin, jonkun yrityksen pienempi päällikkö ja saman ketjun isompi päällikkö, jolle tämä pienempi päällikkö oli jotenkin tilivelvollinen keskustelun sisällöstä päätellen. Siellä käsiteltiin aihetta "mitä on hyvä palvelu". Tämä pienempi päällikkö puhui mielestäni kä

Helmikuu

Kuva
  Helmikuu     Helmikuun nimi tulee jäähelmistä, joita näkyy puun oksilla suojasään jälkeisillä pakkasilla. Lounais-Suomessa on sanottu, että »mettä on jäähelmes». Itä-Suomessa metsä on »tilkassa» ja lännempänä »pyynsilmällä» tai »vesihilkalla». Sään tarkkailu oli tärkeää, sillä sydäntalven ensimmäisestä suojasta laskettiin 200 päivää rukiin tuleentumiseen. Helmikuu on jälkimmäinen sydäntalven kuukausista eli »pikkutammi». Itä-Suomessa sitä on kutsuttu kaimaloksi eli kaimalkuuksi. Nimi tulee siitä, että pikkutammi on tammikuun pieni kaima eli kaimalo. Helmikuuta pidettiin isoveljeään pahantahtoisempana. Se ei kuitenkaan onnistunut olemaan niin kylmä kuin tammikuu vaikka olisi halunnut. »Kun toisella silmällä kiristää, niin toinen silmä vettä kaataa», helmikuu valittelee. Kylmää helmikuussa kuitenkin useimmiten riittää. Talvi on kylmimmillään Etelä-Suomessa helmikuun alkupäivinä ja Pohjois-Suomessa tammikuun lopulla. Helmikuu on myös pyryinen, mikä näkyy sanonnoissa kuten »helmikuu kino

Art ja arki

Kuva
  Foibos (m.kreik. Φοῖβος, lat. Phoebus, ”loistava”) on Apollonin epiteetti, jota on käytetty kuvaamaan hänen asemaansa valonjumalana. Apollon liitettiin aurinkokulttiin vasta hellenistisellä ajalla, jolloin muodostui yhteys Apollonin ja Helioksen välillä. Myöhemmin roomalaiset runoilijat käyttivät sanaa kuvaamaan auringonjumala Solia. Musiikin, taiteiden ja ennustustaidon jumala siis tämä Foibos Apollon. Eräs kreikkalaisen mytologian jumalhahmoista. Valitsin tämän hahmon oikeastaan siksi, että aion  nyt kirjoittaa harrastuksestani kuorolaulusta ja muutenkin vähän ajatuksia taiteesta. Oikeastaan vasta tämän tammikuun aikana syksyllä aloittamani kuoroharrastus alkanut tuntua riemastuttavalta. Olen siis oikeasti tuntenut viimeksi eilen iloa siitä, että saa tosiaan laulaa "kurkku suorana ja täysin palkein". Meillä on kiva, tuore harjoitteluohjelmisto. Syksyllähän harjoiteltiin kirkkokonsertteja varten, ja se ei ollut yhtä kivaa ja ehkä vähän synkkääkin. Yksi syy tietysti se, ett

Kasvun paikka

Kuva
  Kannoin viimeksi kirjastosta kotiin Katariina Vuoren kirjan Kasvunpaikka. Kustantaja on Otava. Kirja on julkaistu maaliskuussa 2022. Kirja kertoo kotirouva Silviasta, joka on hoitanut kotia ja perhettä miehen tehdessä uraa. Hän on ollut tähän asti tyytyväinen valintaansa pullantuoksuisena kodinhengettärenä, mutta jossain vaiheessa alkaa vaivaamaan mm aika ajoin vierailevan äidin pisteliäät kommentit sekä se, että mieskin tuntuu pitävän häntä lähinnä palvelijana, joka kantaa voileivät ja muut pyydettäessä nenän eteen. Yllättäen Silvia sitten löytääkin elämälleen uutta sisältöä. Hän hurahtaa viherkasveihin, jonka saloihin häntä avustaa erään kaupan viherosaston työntekijä Risto. Koko Silvian elämä alkaa pyöriä kasvien ja Riston ympärillä. Hän jopa saunoo kukkiensa kanssa ja on aktiivisesti mukana netin viherkasviryhmissä. Hän tutustuu erityislajikkeiden kasvattajiin ja tilaa kasveja myös ulkomailta. Perheen palveleminen jää pikku hiljaa taka-alalle, ja koti täyttyy pikkuhiljaa kasveist

Historiaa ja pääkaupunkiretkeilyä

Kuva
  Eilen oltiin retkellä Helsingissä ja Espoossa. Eduskuntatalossa meillä oli turvatarkastuksen jälkeen opastettu kierros ja myös kansanedustaja Vilhelm Junnila piti pienen tilaisuuden, jossa kertoi työstään eduskunnassa. Myös Hjallis Harkimo tervehti meitä, kun etenimme ryhmänä käytävällä. Eduskuntatalo on J.S. Sirenin suunnittelema ja se edustaa 1920-luvun klassismia. Rakennus valmistui 1931 ja sijaitsee Etu-Töölössä, Arkadianmäellä, osoitteessa Mannerheimintie 10. Rakennus oli kyllä upea. Siellä oli käytetty laadukkaita materiaaleja ja silmä lepäsi monissa upeissa yksityiskohdissa. Myös ne eduskunnan kuuluisa Paternoster-hissi nähtiin toiminnassa. Turussakin on kuulemma sellainen jossain, oliko nyt vakuutusyhtiön tiloissa.. ( Paternosterhissi, ”herrahissi”, on hissi, joka muodostuu avointen osastojen ketjusta, joka kulkee pysähtymättä silmukkana talon sisällä ylös ja alas. Tunnettu paternosterhissi on käytössä Eduskuntatalossa. Wikipedia)  Oikeastaan eniten yllätti se, että istuntosa

Kaipuu maalle

Kuva
  Ninni Stenberg ja Rafael Donner ryhtyvät kunnostamaan Ekkullaa, vanhaa kansakoulurakennusta Mustiossa. Molemmat ovat väsyneet pääkaupungin kiivaaseen elämänrytmiin, joten nyt he aikovat rakentaa maaseudulle uudenlaisen elämän. Kummallakaan heistä ei ole kokemusta talon remontoimisesta, ja hankkeen deadline on parin häät elokuussa 2022. Kuukaudet kuluvat nopeasti, kun pari taistelee eteenpäin kostuneiden pinkopahvien, jäätyneiden maalien ja maalaamattomien listojen suossa. Mahtaako kaikki valmistua ajoissa? Tuotanto: Parad Media, 2022. Katsoin eilen yhteen putkeen tämän sarjan Areenasta. Oli mielenkintoinen ohjelma ja täytyi ihailla tämän pariskunnan sinnikkyyttä. Nuori mies oli siis saanut perinnön isänsä (Jörn Donner) kuoltua. Rahat sijoitettiin ostamalla vanha kansakoulu Mustiosta ja aloittamalla sen remontointi. Oli hyvin ihailtavaa seurata sitäkin, miten he halusivat tehdä itse, omin käsin, niin  paljon kuin mahdollista. (Paljonhan näkee myös niitä idyllistä haaveilevia wannabe-m

Talvi-iho

Kuva
  Käyn suihkussa joka aamu ja myös rasvaan ihoani sen jälkeen. Silti tänä talvena varsinkin käsivarsien iho ollut jotenkin kutiseva ja karhea. Luin jostain, että puuvillavaatteetkin kuivattavat ihoa. Puuvilla imee ihosta kosteutta. Pitää varmaankin siirtyä synteettisiin materiaaleihin, jottei kosteus karkaisi ihosta. Siksihän puuvillaa ei suositella aluspukeutumiseen hiihtäjillekään. Se imee kosteuden, jonka jälkeen tulee kylmä. Talvi on kyllä kovaa aikaa keholle. Ulkolämpötilat vaihtelevat ja sisällä talossa täytyy lämmittää. Meillä on pattereita, joissa kiertää vesi. Lisäksi lämmitän varaavaa takkaa puilla silloin, kun ulkona on pakkasta tai kosteaa. Iho ei tykkää siitä patterilämmityksestä, mutta ei kyllä kaikki kasvitkaan. Yksi kiinanruusu jo kuoli ja toinen, joka kukki kuukausitolkulla viime kesänä, oikuttelee ja pudottelee osan lehdistä. Palmu puolestaan voi hyvin, vaikka koiruus on kaatanut sen jo muutamaan otteeseen. Myös kultaköynnös ja rönsyliljat rehottavat. Nyt olen pohtinu