Tohtori Höyhen

 Kevät tulee ja sosiaalinen elämä elpyy. Terassit täyttyvät ja seurustelujuoma alkoholi virtaa. Asun sellaisessa kesämatkailukaupungissa, ja rannalla kulkiessa näkee monenmoista ja on välillä itsekin mukana monenmoisessa. Minulla on biologisessa suvussani henkilöitä, joille alkoholi on maistunut. Biologinen isäni oli alkoholisti. Pari sisarustani sekä joivat että käyttivät huumeita. Toisella käyttö loppui vakavaan kolariin, toisella sekä järkiintymiseen että vakavaan sairauteen. Kolmas sisarukseni taas ei alkoholin kanssa lätrännyt. Äidin isälle Pohjois-Pohjanmaalla juoma maistui ja myös puukko heilui välillä.  Adoptiovanhempiani en sitten taas koskaan tainnut nähdä humalassa. Konjakkia oli aina kaapissa, mutta sydänlääkkeeksi, Paljon puhutaan näistä geeneistä. Periytyykö alkoholismi? Tai alttius alkoholismiin? Vai onko se ympäristö ja seura, joka ratkaisee? En jaksa nyt alkaa googlettaa, että mitä rottakokeet sanovat. Siitä olen kuitenkin melko varma, että viehtymys pään sekoittamisee

 Mietin tässä suorituksia ja suorittajia. Väitän, että joka iikka meistä on enemmän vai vähemmän suorittaja. Jotkut suorittavat uraansa, jotkut kodinhoitotaitojensa kanssa, jotkut ulkonäkönsä muokkaamisen kanssa jne jne. Se lienee ihan ok ainakin niin kauan, kunhan suorittamisesta ei tule riesaa itselle tai läheisille. Toisaalta jonkun yksityiskohtainen esitelmöinti esim pyykin mankeloinnin tärkeydestä on melkolailla koominen ajatus tällaiselle, joka viikkaa kaiken kuivausrummusta suoraan kaappiin. Olen laittanut muutama viikko sitten siemeniä itämään. On tomaattia, auringonkukkaa, kesäkurpitsaa, orvokkeja ja lavendelia. Ne kasvavat pienissä turveruukuissa eräässä tyhjänä olevassa huoneessa ja käyn sumuttelemassa niitä kerran päivässä. Täytyy sanoa, että toistaiseksi ovat kasvaneet helvetin heikosti ja hitaasti, vaikka on ollut muoviakin päällä edesauttamassa itämistä. En oikeastaan tiedä, miksi aloitin ko. idätystyön? Miksen mennyt vain taimikauppaan kesäkuussa, kuten ennenkin olen te