Viimeinen kesä
Tällä viikolla saimme kuulla suru-uutisen: tuttavamme oli menehtynyt lyhyen sairauden jälkeen. Sai diagnoosin keväällä ja muutama kuukausi oli luvattu elinaikaa. Vielä pari, kolme viikkoa sitten nähtiin, kun he saapuivat puolisonsa kanssa veneilemästä ja vaihdettiin muutama sana. Viimeiseen saakka kulki ihmisten ilmoilla sähkömopollaan. Meitä yhdisti sellainen hyvänpäiväntuttavuus ja naapuruus. Lapsemme leikkivät jonkin verran keskenään pieninä ja pääsivät samaan aikaan ylioppilaiksi. Perheen miehillä oli keskenään joitain bisneksiäkin, kun molemmat yrittäjiä. Kuolema on mystinen asia. Kuin katsoisi valokuvaa ennen ja jälkeen. Yksi toisensa perään sammuu tähti, vaikka maisema pysyy muuten samana. Ja tietysti syttyy uusia tähtiä. En tiedä, miten sitä itse osaisi elää, jos tietäisi kuolevansa muutaman kuukauden sisällä. Kai sitä koettaisi elää mahdollisimman normaalia elämää. Laittaisi asioita kuntoon lähinnä jälkeenjääneitä ajatellen. Polttaisi ehkä vanhat päiväkirjat :) Kyllä eilen