Kyylät

 Kuvassa viivasyövytys, nimeltää "2 juoruakkaa", tekijä Adrien van Ostade (1610-1685), kuva Kansallisgallerian sivulta.

Tohtori Höyhen ilahtui tässä taannoin. Selvisi, että eräs v-mäinen naapuri oli muuttanut pois asuinalueeltamme. Täällä toimii sellainen parin-kolmen ammattikasvattajan ja mielenterveystoimijan välinen kuppikunta, joka siis tehnyt meidän tavisten elämästä välillä todella raskasta. Vuosien aikana nämä 3 perhettä ovat touhunneet paljon keskenään, ja touhun ulkopuolelle jätetty tietoisesti henkilöitä ja perheitä, jotka eivät ole jakaneet näiden henkilöiden ajatusmaailmaa. Sinänsä melko yhdentekevää, mutta kun tämä toiminta meni siihen, että nämä kyylääjät ryhtyivät määräilemään myös lasten toimia, eli yrittivät päättää että kuka saa leikkiä kenenkin kanssa. Välillä tultiin soittelemaan ovikelloa, ja määrättiin, että vaikkapa meillä kylässä olevan lapsen pitikin nyt tulla pois meiltä ja leikkimään heidän lapsen kanssa. Tai häädettiin pois seurasta lapsi, joka olikin vanhempien mielestä kolmas pyörä ja nyt hus pois, koska tuli parempi kaveri kylään. Eli touhu oli täysin häpeämätöntä aikuisen harjoittamaa kiusausta ja tarkoituksellista ulkopuolelle jättämistä.

Kyyläthän olivat vanhempina tietenkin omasta mielestään paljon kykynevämpiä vanhempia kuin me tavikset. Heidän omat lapset olivat kuulemma "rauhanrakentajia" ja kaikin tavoin edistyneitä ihmelapsia. Kävi nyt kuitenkin niin, että kaikilla tämän kolmikon lapsilla on erinäisiä ongelmia. On peliriippuvuutta, on masennusta, on kehityshäiriöitä ja käytöshäiriöitä. Jostain syystä ne syylliset kuitenkin haettiin aina perheen ulkopuolelta.

Itse olin jo vuosia sitten päätynyt siihen, että en halua olla edes puheväleissä näiden kyylien kanssa. Kuljin omia polkujani, ja sekös myös ärsytti kyyliä kovasti. En taipunut heidän  tahtomaansa idylliin. Tämän jälkeen minua alettiin mustamaalata ja juoruta yksityisasioistani, joilla ei ollut mitään tekemistä heidän kanssaan.

Otin asian eilen puheeksi erään toisen, mukavan naapurin kanssa. Ensin iloittiin molemmat siitä, että edes yksi on joukosta poissa. Kerrottiin kokemuksiamme toisillemme, ja tämä naapuri oli tosi helpottunut, kun kuuli, että tämän kolmikon hyökkäilyn kohteeksi oli joutunut moni muukin. Oli siis ollut tosi ahdistunut ja jotenkin kuvitellut, että oli ainoa kiusaamisen kohteeksi joutunut. Ei ollut. Kertoi, että yhdellä näistä kyylistä on pienimuotoinen kennel, ja koirat louskuttivat aidatulla alueella ja myös ulostivat raja-aidan viereen. Tämä naapuri oli sitten kysynyt kyylältä ystävällisesti, että voisiko niitä haisevia jätöksiä korjata välillä pois. Vastaukseksi oli tullut raivarit huutomyrskyn säestämänä. Jonkin ajan kuluttua oli ilmeisesti kyylä kertonut tapahtuneesta kahdelle muulle kyyläperheelle, jolloin nämäkin lopettivat tämän koirankakoista huomauttaneen naapurin tervehtimisen kokonaan. Näin siis toimivat yli nelikymppiset, koulutetut henkilöt 😕 !

Totuus on usein tarua ihmeellisempää. Nyt eletään toivossa, että ainakin toinen jäljelle jääneestä kyyläperheestä muuttaisi myös pois. Tosin voi jäädä toiveajatteluksi.
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Out of the box

Hyvä jätkä

Helle. Uhka vai mahdollisuus?