Mielikuvitusterapeutti


 Välillä sitä pysähtyy miettimään, että miksiköhän joillakin ihmisillä on kauhea into keksiä ihan pyytämättä ratkaisuja toisten ongelmiin? Keittiönpöytäpsykologialla on paikkansa, mutta aina ei kaipaa ongelmissaan itseoppineen terapeutin ohjeita. Eikä niistä ammattilaisistakaan aina ole apua.

Jos nyt vaikkapa erehtyy sanomaan ääneen, että parisuhde ei oikein suju tai ei ole siis sujunut pitkään aikaan, esimerkiksi kymmeneen vuoteen, niin jo sieltä alkaa tulla ohjetta "hipsuttele puolisoa, pyydä mukaan, hanki itsellesi uusia ystäviä, mene lenkille, mene salille, mene joogaan, ryhdy maalaamaan" jne jne. Tietenkin mainitaan myös terapia. Joopa joo, luuleeko tämä itseoppinut parisuhdeterapeutti, etteikö vuosien aikana näitä kaikkia ja vähän enemmänkin ole kokeiltu?? Yleensä on. Ei se paljon parisuhdetta paranna, jos vain toinen joogaa.

Ainahan on tietysti sitten näitä, joiden mielestä ero on sitten aina paras ratkaisu kaikkeen. Totta siltä osin, että onhan se melko idioottimaista jäädä suhteeseen, joka ei tunnu hyvältä, ja valittaa sitten milloin mitäkin ja monta vuotta. Joskus vain on sellaisia asioita, usein taloudellisiakin, että se monimutkaistaa pahasti jomman kumman elämää. Esimerkiksi yrityksen jakaminen on melko epämukava ja epäreilukin asia, varsinkin jos toinen tehnyt yksin kaiken sen eteen.

Niin tai näin, kyllä ihmisellä pitää olla oikeus puhua sekä kivoista että myös epämukavista asioista. Ilman että aletaan esittää itsestäänselvyyksiä ratkaisuiksi. Se tuntuu aina vähän toisen ajattelukyvyn mitätöinniltä. Ja kun meille kaikille on tärkeää vähän eri asiat, joten meille ei sovi kaikille samat ratkaisut.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Out of the box

Hyvä jätkä

Helle. Uhka vai mahdollisuus?