Voileipäkakku ja uhriutuminen
Perheessä oli merkkipäivä ja päätin leipoa retroherkun eli voileipäkakun. Kakkuun meni aika paljon erilaisia aineksia: Creme fraichea, tuorejuustoja, palvia, maksapasteijaa, kurkkua, kurkkusalaattia jne.. Onnittelin syystäkin itseäni onnistuneesta lopputuloksesta. Näin jo sieluni silmissä, miten aikuiset lapseni kumppaneineen ihastelevat kakkua ja nauttivat siitä täysin rinnoin. Toisin kuitenkin kävi: Tampereelta tullut nuoripari oli ensinnäkin myöhässä. Ja olivat jo matkalla pysähtyneet pizzalle ja salaatilla. Eivät siis olleet nälkäisiä kahvipöytään tullessaan. Toinen tytär otti kyllä palasen, mutta hänellä oli kiire bussille ja uuden poikaystävän luo. Tajusin, että meillä on nyt helvetinmoinen kimpale voileipäkakkua, jota ei kukaan syö. Suoraan sanoen meinaisin oikein suuttua. Vähän suutuinkin. Sanoin että vien koko kakun seuraavana päivänä kuoroharkkoihin. "Hyvä idea, vanhuksille varmasti maistuu", tuumasi nuoripari. Huomautin, että kuoron nuorin jäsen on kuitenki...