Pomottelua

 Tohtori Höyhen on varmaan ennenkin kirjoittanut tästä aiheesta, ja miksei kirjoittaisi yhä, aihehan on herkullinen :)

Monenlaista pomoa, isompaa ja pienempää, on Tohtori Höyhenen elämään mahtunut. On ollut hyvää, huonoa ja erittäin huonoa. Nuoruudessa tuli törmättyä ns pepulle taputtelijaankin. Siitä Höyhen oli närkästynyt, mutta ihan MeToo-kaltaisiin projekteihin ei siihen maailmanaikaan ryhdytty. Tohtori Höyhen selvisi asiasta ilman terapiaa.

Mukavimmasta päästä oli sellainen mieshenkilö, joka aina muisti korostaa tiimityöskentelyä ja muisti aina sanoa, pyytäessään ylitöihin, etä "timangi homma". Oli oikeasti mukava ja oikeudenmukainen ihminen.

Myöskin hyvänä pomona muistan naishenkilön, joka oli kasvanut pomoksi yritäjyyden kautta, ja oli siis tehnyt aiemmin ihan tavallisia töitä ja oli jalat maassa myös yrittäjänä. Tämä naishenkilö oli oikeudenmukainen ja huumorintajuinen. Opetti myös allekirjoittaneelle ruoanlaiton salat. Tämän henkilön aviomies oli sitten raskaampi tapaus. Tuli usein päissään töihin vittuilemaan.

Sitten on ollut sellaisia esimiehiä, joiden paikka olisi ollut ehkä koulunpenkillä. Oikeassaolijoita, jotka keräävät ympärilleen hovin ja sen turvin aletaan sitten muuttamaan sääntöjä uusiksi ihan työlainsäädännönkin osalta. Huonostihan siinä sitten hänelle kävi, lopulta, kun liitto puuttui asiaan. Kukkoilu tällä tyypillä jatkui edelleenkin, kun siirtyi hetkeksi kunnallispolitiikkaan.

Mieleen on jäänyt myös naishenkilö, joka saapui esimiestehtävään alussa hyvinkin herttaisen oloisena. Hänellä oli kuulemma missio saada porukka voimaan paremmin. Alku olikin lupaava, mutta lopulta tämä nainen paljasti todellisen luonteensa. Siirsi vastuun omista töistään alaisille ja poimi ns rusinat pullasta. Hän halusi olla tarinan tähti.


Yhden kerran  Tohtori Höyhenen työhistoriassa oli kunnia törmätä myös pesunkestävään narsistiin. Koko touhu oli kuin huonosta komediasta. Se oli niin sairasta poukkoilua, että oikeastaan jälkeenpäin ei voinut kuin nauraa. Fiksuna tyyppinä Tohtori Höyhen otti yhteyttä narskun entisiin alaisiin. Jotka oli joko eronneet tai erotettu. Joku oli palanut loppuunkin. Tohtori Höyhen ei palanut loppuun. Työ oli ihanaa (asiakkaat) ja lisäksi ymmärrys siitä, että nyt toimitaan mieleltään sairaan tyypin kanssa, auttoi jaksamaan. Järki sanoi, että tyypin touhuja ei tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. No, karma toimi sitten lopulta tämänkin henkilön kohdalla.

Nyt on sitten ollut rennompaa, kiitos opiskelujen. Eräs ihmistyyppi vielä tuli mieleen. Sellainen omasta mielestään pedantti tyyppi sattui yhteen harjoittelupaikkaan esimieheksi. Tyyppi koki aina ihmeellistä myötähäpeää muiden ihmisten mokien takia. Tohtori Höyhen puolestaan koki hiukan myötähäpeää tyypin jäykkyyden ja oikeassaolemisen- harhan takia. Tosin ei sanonut sitä ääneen. Vielä.




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Out of the box

Hyvä jätkä

Helle. Uhka vai mahdollisuus?