Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2020.

Korona, elämä pelissä.

Kuva
Koronaviruksen riehuessa osa ihmisistä on hysteerisiä, osa liioitellun positiivisia. Suurin osa meistä vähän siltä ja väliltä. Luulisi, että riittää, että on hoitanut ns. oman tonttinsa kuntoon ja noudattaa annettuja ohjeita mm. käsihygienian suhteen. Tri Höyhen on kyllä sitä mieltä, että tauti tarttuu, jos on tarttuakseen. Ihan täydellisesti on kohtalaisen vaikea eristäytyä. Onko tämä epidemia nyt sitten lähentänyt vai loitontanut ihmisiä toisistaan? Kommunikointi sujuu kyllä puhelimien ja tietokoneiden avulla. Koskettaminen varmaankin vähentynyt. Tosin suomalaiset ovat muutenkin melko "hyviä" koskettamattomuudessa. Perheille voi tehdä hyvääkin se, että on keksittävä yhteistä tekemistä, kun ei voi paeta töihin tai harrastuksiin. Tosin perheväkivaltatapaukset kuulemma lisääntyneet :( . Jos perheessä on väkivaltaa ja alkoholiongelmaa jo ennestään, nin tämä pakkokotoilu ei varmaankaan paranna asiaa. Toivottavasti ongelmatapaukset löydettäisiin ajoissa ja osattaisiin auttaa

Liian mukava ihminen.

Kuva
Tri Höyhenen ex-anoppi totesi aikoinaan viisaasti että "jos joku ihminen on liian mukava ollakseen totta, niin yleensä hän on sitä (eli epätosi)". Olen usein törmännyt ihmisiin, joista ensivaikutelma on että "tosi kiva", "aivan ihana" jne. Ehkä on anopin opit sitten tarkasti syöpyneet mieleen, mutta tosiaan tällöin iskee epäilys, että mitä tuolta hymyn ja ystävällisyyden takaa vielä löytyykään. Ja löytyyhän sieltä kaikenlaista. Ei aina, mutta usein. Kun aloitin uuden alan aikuisopiskelun muutama kuukausi sitten, oli ryhmässämme erityisen hymyilevä ja suorastaan ammatillista ylpeyttä hehkuva naishenkilö. Parin päivän aikana hän kertoi vuolaasti, kuinka suorastaan rakastaa uutta työtään, johon siirtyi toisesta ammatista, jossa ehti olla kokonaiset 30 vuotta. Kunnes työtä "ei enää saanut tehdä niin hyvin kuin mihin hän oli tottunut". Eli ammatillisesti hän nähtävästi oli aina hyvin sitoutunut, teki sitten mitä vaan, missä vaan. Perustimme sitt

Tohtori Höyhen fb:ssa

Eilisestä lähtien nämä blogitekstit luettavissa myös facebookissa. Löytyy siis nimellä Tohtori Höyhen. Linkki tulee tässä: https://www.facebook.com/oisvoinut.blogspot/ Sitäkin sivustosta voi halutessaan käydä tykkäämässä ja keskustelemassa, joka ehkä helpompaakin kuin tämä verkkosivulla toimiminen. :)

Money (and sex) talks?

Kuva
Nyt kirjoitetaan hiukan varallisuudesta sekä myös naisen asemasta. Tri Höyhen ryhtyi seuraamaan Netflix-sarjaa "Anna, lopussa A". Kuvaa orpotytön polveilevaa tietä iäkkäiden sisarusten kasvattina. Ensimmäisenä sarjaa katsoessa ryhtyi vihastuttamaan se, kuinka rahalla on aina ollut niin suuri valta. No okei, terveyttä sillä ei voi täysin ostaa, mutta nähtävästi lähes melkein mitä muuta tahansa sillä saa. Saa esimerkiksi "oikeuden" valehdella. Oikeuden muokata totuutta mieleisekseen.Tässäkin sarjassa tuli taas ilmi se, miten valtaa voi ostaa ja miten varakkaan sanaa uskotaan. Jopa siinä tapauksessa, että se on täyttä puppua. Ja näinhän se on ollut aina. Sarjassa tätä Anna tyttöstä myös kiusattiin rajusti koulussa. Koska hän oli älykäs, rohkea ja erilainen, piti löytää se kohta, jonka avulla häntä voi nitistää ja mitätöidä. Tässä tapauksessa se oli tietysti se, että hän oli orpo ja elänyt aiemmin orpokodissa. Surullisinta tässä on se, että myös aikuiset ihmiset, op

Elämän ja kuoleman kysymyksiä.

Kuva
Tri Höyhen on pohtinut viime aikoina kovasti elämää ja kuolemaakin. Tähän ajatteluun innoittanut sekin, että TrH harjoittelee nyt uutta ammattia hautausalalla. Työ on todella tärkeää ja tuntuu hyvin merkitykselliseltä se, että saan olla viimeisenä laittamassa vainajaa arkkuun ja valmistamassa häntä ns. viimeiselle matkalle. Saatan sanoa hyvästitkin omaisen puolesta. Tämän työn myötä olen myös tajunnut, että miten hauras elämä on. Kun se loppuu, paluuta ei ole. Tuntuu, että moni elää siten, että odottaa jotain ihmeellistä "huomista", jolloin kaikki muuttuu. Yleensä ei muutu. Valitettavasti.  Kuoleman hetkellä ollaan kyllä ihan yksin ja uniikkeina. Ei ole enää merkitystä sosiaalisella statuksella eikä millään muullakaan. Henki poistuu ja jälkeen jääneille jäävät muistot. Muisto perustuu myös muistiin, joten tiettyjä asioita halutaan muistaa enemmän kuin joitain toisia. Jotain muistetaan ehkä myös väärin. Tri Höyhen on uskonut joskus jumalaan. Siihen ZZ-Topin laulajan näköi

Kansi auki vai kansi kiinni?

Kuva
Allekirjoittanut eli Tri Höyhen löysi fb:sta jonkun vanhan opiskelutoverin ammattikorkeakouluajoilta 90-luvulta. Jotenkin muistin inhonneeni ko. neitoa. Tunne saattoi olla molemminpuolinen, mutta mitään draamaa siihen ei muistaakseni sisältynyt. Tämä henkilö oli mielestäni lapsellinen. Sellainen henkevää esittävä lässy. Todennäköisesti tämä henkilö puolestaan piti meikäläistä jäykkänä, ei-kovin-luovana taviksena. Tavis olinkin. No, niin tai näin, Tri Höyhen ryhtyi pohtimaan, löydettyään tämän ex-opiskelukaverin, että pitäiskö pyytää face-kaveriksi. Kunnes tuli järkiinsä ja tajusi, että miksi ihmeessä näin tekisi? Tuskin sitä yhteistä nimittäjää löytyisi nytkään. Vai löytyisikö? Toki mennyt vuosikymmeniä ja molemmat muuttuneet ja kehittyneet ihmisinä. Mutta silti. Ehkä joidenkin asioiden kannattaa vaan antaa olla ja pysyä siellä pulpetissa. Kaikkien kanssa ei voi olla sydänystävä ja väkisin ei kannata yrittää.

Itseilmaisun tarve

Kuva
Joskus erilaisia kirjoituksia ja blogeja lukiessa pohtii, että haluaako kirjoittaja tosiaan tuoda julki omia ajatuksiaan ja mielipiteitään ja yrittää näin muuttaa maailmaa, vaiko haluaako olla muuten vain esillä, omasta mielestään ehkä oikeassakin ja nauttia mahdollisesta huomiosta, ilman sen kummenpaa sisältöä? Välillä ehkä kaikkea edellämainituista.  Entä jos haluaa palautetta, niin millaista palautetta haluaa? Haluaako kehuja? Haluaako kommentteja samanmielisiltä? Vai erimielisiltä? Niin että syntyy kipakkaakin ajatustenvaihtoa. Jollain tavoin dokumentointi elämä tuntuu täydemmmältä. On myös paljon asioita, joista on vaikea kirjoittaa. Tällaisia aiheita ovat mm. armomurha, itsemurha, murha, uskonto, viha, pedofilia jne...Tai jos on liian rajuja mielipiteitä jonkun tunnetun henkilön persoonasta. Pitäisi oppia kirjoittamaan ketään loukkaamatta, mutta onko sellainen mahdollista? Ja jos on, niin meneekö teksti silloin liian neutraaliksi ja tylsäksi? Huumori on hyvä keino keventää