Välitilinpäätöksiä
Tässä on nyt muutama viikko tullut podettua erästä näkökykyyn vahvasti liittyvää vaivaa ja on siis ollut aikaa myös ajatella. Mielessä on hiukan melankoliaakin, koska pari ystävää muuttamassa pois paikkakunnalta. Ei tosin onneksi kauas, mutta silti on vähän orpopiru-olo. Ja taas huomaa, miten huono ystävä on itsekin; liian harvoin tulee tavattua niitä tärkeitä ihmisiä. Talvi on tälle laiskalle bloggarille aina sellaista käpertymisen aikaa. Haluaisi vaan maata sohvalla ja katsoa putkeen Kotikatua Areenasta. Jotenkin mitä vanhemmaksi tulee, sitä vahvemmin huomaa omat ominaispiirteensä, Kuten että olen hyvin kaksijakoinen. Rakastan juhlia ja hyvää seuraa, ja toinen puoli minusta haluaa vetäytyä, olla vastaamatta puhelimeen ja olla osallistumatta mihinkään pakollisiin kuvioihin. Mukaan lukien työelämä. Jotain keikkaa voisi aika ajoin heittää, mutta ei ole enää tahtoa sitoutua mihinkään. Ja kuten aiemminkin olen todennut, niin työelämä on mun osalta melkolailla nähty. Olen hiukan ärtyn