Pohdiskelua ja aivotyötä.
Eilen, 15.12, koin pitkästä aikaa oikein suuren onnentunteen. Niinkin pienestä asiasta, kuin että onnistuin omasta mielestäni hyvin eräässä guassimaalauksessa, joka oli siis harjoitelma, ja käytin mallina erään kirjan kantta. Tuli sellainen ihmeellisen vapaa ja riippumaton olo. Myös tunne, että voinkin käyttää elämäni seuraavat vuosikymmenet luovaan toimintaan. Että voin kirjoittaa ja maalatakin, koska olen niissä aika hyvä. Voisinko jopa saada lisätuloja eikä tarvitsisi tehdä enää mitään ei-kiinnostavaa? Olen aina jotenkin ylenkatsonut näitä ns sisustustaiteilijoita, jotka läiskivät abstrakteja värisommitelmia, jotka koen helpohkoiksi tehdä, mutta mitä ihmettä: jos sillä ansaitsee leipänsä tai saa muuten tyydytystä, niin miksei. Ja minäkin voin ryhtyä samaan hommaan halutessani. Suotta olen ylenkatsonut. Se johtunee ihmeellisestä ylikriittisyydestäni, jolla olen useimmiten vain vaikeuttanut elämääni. Samoin olen välillä suu auki ihmetellyt ns ammattitaiteilijoiden abstrakteja töitä,