Ajatusten ajelehtimista
Päässä soi nyt nyt Tuure Kilpeläisen "Ystävänpäivä". "Sä oot mun, kun valot on sammuneet, sä oot mun, kun pöytiä siivotaan, sä oot mun, se mitä viivan alle jää". Jotenkin tuli tänään mieleen sekä ystävyys että yksinäisyys. En tunne kovin usein yksinäisyyttä. Ulkopuolisuutta ja tyhjyyttä ajoittain. Olen varmasti uhrannut ystävyyssuhteita, tai ainakin menettänyt parhaita paloja sillä, että olen ollut liikaa tapaamatta kavereita.. Olen valinnut puolison ja lapset silloin, kun olisi ollut tilaisuus tavata ystäviä. Sen vuoksi olen joutunut huomaamaan, että ei minulla niitä ystäviä kauheasti ole. Toisaalta tuntuu, että ne harvat ystävät täyttä kultaa. Voi puhua mistä vaan, täysin teeskentelemättä. Osan olen tuntenut vuosikymmeniä, osa on tuoreempia tapauksia. Yhteistä kaikille ystävilleni on se, että he hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Minulla on haave siitä, että minulla olisi iso talo, josta tulisi sellainen Ystävyyden talo, jossa ystävät voisivat hengailla, yö