Tohtori Höyhen

  Luin Omakannasta tietojani. Sairaanhoitaja, jonka kanssa olen siis käynyt keskustelemassa tämän syksyn ajan, oli kirjoittanut että "On tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseen". No jaa. Ehkä vähän liioittelua, mutta ehkä just sinä päivänä olin tyytyväinen.  Sairastuin siis keväällä jonkinlaiseen alakuloon, jonka toinen nimi on masennus. Mikään ei vaan tuntunut miltään ja värit katosivat maailmastani. Nyt on ehkä sellainen neutraalimpi olo. Silti haluan vielä jossain kohtaa jatkaa sitä keskustelemassa käymistä, vaikka nyt ollaankin ikäänkuin lopetettu se, ja sovittiin että joku soittaa minulle joulukuussa ja katsotaan sitten, mikä on tilanne. Lisäksi haluan käydä vielä Rosenterapiassakin, mutta koska yhden kerran hinta on 70 eur, niin siellä en pysty alvariinsa laukkaamaan. Päiviäni on täyttänyt pentukoiran kanssa touhuaminen (lenkillä 3 kertaa päivässä), lukeminen, elokuvat, somemaailma ja tämä blogin kirjoittaminen. Tietysti teen ruokaa lähes joka päivä, koska kotona asuu v

  Kuva on ohjelmasta Flinkkilä & Kellomäki ja tämän jakson nimi oli Pelon ja ilon perillinen . Katsoin ohjelman Areenasta, kun ystävä suositteli sitä, ja oli hyvä että katsoin. Haastateltavana on Anna Soudakova, joka muutti Pietarista Suomeen 8- vuotiaana. Erittäin viehättävä ja selkeäsanainen nainen. Suosittelen minäkin tätä nyt katsottavaksi. Saattaa moni asia avautua ihan eri tavalla. Olen varmaan ennenkin kirjoittanut siitä, että vaikka Venäjän iso P nyt tekee ihmisoikeusrikkomuksia oikein urakalla, ja siinä ei tosiaan ole mitään hyväksyttävää, niin silti en taivu siihen, että ryhtyisin ryssittelemään jokaista Venäjän kansalaista. Enhän nimittele kaikkia saksalaisiakaan natseiksi. Eihän jokainen suomalainenkaan ole samanlainen vaan olemme kaikki yksilöitä. Monihan kritisoi sitä, että miksi Venäjän kansa alistuu. No, jokainen vähänkin historiaa lukenut kyllä tietänee, miten toisinajattelijoille tuossa maassa on käynyt. Ja käy yhä. Huonosti. On varmaan helppo huudella sieltä sohv