Elämän ja kuoleman kysymyksiä
Taas kerran Tohtori Höyhen on joutunut pohtimaan sitä, että miksi jotkut ihmiset kokevat olevansa niin tietäväisiä kaikesta, että oli asia mikä hyvänsä, niin ryhdytään opettamaan toisia? Miten sellaiseksi neroksi oikein valikoidutaan? Onko se geeneissä vai missä? Räikein esimerkki viime päiviltä oli, kun paikkakunnalla sattui ikävä nuoren ihmisen kuolintapaus, joka tuotti suurta surua koko "kyläyhteisölle", ja tietenkin ensisijaisesti nuoren vanhemmille. Tilanne, johon kukaan ei haluaisi joutua: jättämään hyvästit omalle lapselle, jonka aikuisuus vasta alussa. Aivan häpeilemättä paikkakunnan keskustelupalstalla eräs täti-ihminen ryhtyi julistamaan, että miten niiden nuorten kanssa ollaan ja mitä pitää puhua, ettei tällaisia itsetuhoisia asioita tapahtuisi. Tarkoitus oli ehkä hyvä, mutta ajoitus helvetin huono. Varsinkin, kun sivustoa taatusti seurasivat myös menehtyneen nuoren omaiset. Jotka taatusti joutuvat pohtimaan vielä moneen otteeseen, että mitä olisivat voineet tehdä