Mä haluun viihdyttää.
Kävin viikonloppuna katsomassa Kikka-elokuvan. Pääosassa Sara Melleri. Elokuva oli mielestäni ihan hyvä. Tehty ehkä vähän hengästyttävällä vauhdilla, mutta eihän vajaaseen pariin tuntiin voi ihmeitä mahduttaakaan. Kikkahan kuoli nuorena, vain 41-vuotiaana. Käsittääkseni sairaskohtaukseen, joka ilmeisesti johtui aiemmasta runsaasta alkoholinkäytöstä. Viihdemaailmassahan se taitaa olla suurin syy ennenaikaisiin kuolemiin (Rauli Somerjoki, Topi Sorsakoski, Armi Aavikko, Kari Tapio jne). Tai ainakin oli. Nykyään tuntuu siltä, että muusikotkin ovat paljon terveellisemmät elämäntavat omaavia kuin ennen. Ei katsota hyvällä esiintyjää, joka sössii keikkansa liian viinalla läträämisen vuoksi. Ei tietysti katsottu ennenkään, mutta jotenkin ajateltiin, että taiteilijaelämään kuuluu tietty rappioramantiikka. Ja ei varmaan olekaan mitenkään yksinkertaista kestää sitä yksinäisyyttä ja tyhjyyttä, kun parrasvalot sammuneet ja tyhjä hotellihuone kutsuu. Ja kiusauksia varmasti riittää yöelämässä keik