Taidepohdintaa
Aika ajoin tulee pohdittua myös kuvataidejuttuja. Itse aion nyt kokeilla yhtä maalaustyyliä, johon sain idean eräältä sivustolta. Eli tarinankerrontaa kuvana, naivismin keinoin. Vähän liioitellen ja asioita (esineet, ihmiset, luonto) tummilla rajauksilla. Näin erään mainosalalla toimineen miehen töitä ja tyyli miellytti ja siksi haluan kokeilla hieman samankaltaista. Se, mikä nyt viimeksi alkoi pohdituttaa, oli se, että joku (en muista kuka) heitti ilmaan sen ajatuksen, että hänen mielestään taiteilijalla pitäisi olla jokin sanoma. Että se on tärkeämpää kuin että yrittää tehdä vaikkapa täysin fotorealistista kuvaa tai abstraktia. Mittasuhteiden hallinta toki kertoo teknisestä taitavuudesta. Abstrakti taide sitten taas on aina vähän vaikea asia. Mitä enemmän tekijä selittää tekemäänsä kuvaa, sitä oudommaksi kaikki jotenkin menee. Ja maailmassa kyllä riittää myös näitä ns sisustustauluja tekeviä. Eikä siinä olekaan mitään vikaa. Seuraan mm Katariina Sourin uraa. Tykkään hänen töistään