Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2021.

Lepattelua

Kuva
Korona-aika on saanut aikaan monenmoisia rutiineja ja ajantappo-konsteja. Kovassa nosteessa omalla kohdallani ollut käsillä tekeminen. Sukkia ja pipoja on neulottu, palapeleja koottu.  Lukeminen tietysti kulkenut aina mukana. Samoin useita elokuvia ja sarjoja tullut katsottua. Jotta selviää täyspäisenä rajoituksista ja kotoilusta (joka tosin ei ole Tohtori Höyhenelle mikään rangaistus), on hyvä pitää rutiineista kiinni. Kannattaa nousta ajoissa, peseytyä, juoda kahvia, pedata sänky. Laittaa naama kuntoon, vaikkei olisikaan mitään menoa. Oman kokemuksen mukaan koko päivän löhöily on lähinnä masentavaa. Paitsi ehkä teini-ikäisille. Vähän huolestuttaa, mikä on työtilanne sitten, kun viimeisin tutkinto suoritettu. Löytyykö alan töitä vai pitääkö palata entisiin hommiin. Varsinkaan kun työtilaisuudet tuntuvat korona-ajan myötä vähentyneen kaikilla. Paitsi ehkä hoitoalalla ei. Toisaalta on turha hajottaa päätään suremalle asioita, joille ei voi mitään. Kannattaa uskoa siihen, että yleensä ka

Pentuja ja poikasia

Kuva
Tohtori Höyhen pohtii aika ajoin näitä vanhemmuuden iloja. Pahnanpohjimmainenkin lentää pesästä parin vuoden sisällä. Olen välillä kuunnellut sivusta, kun sisarukset keskustelevat lapsuudestaan. Täytyy kyllä sanoa, että muisti on valikoiva itse kullakin. Juuri, kun on onnitellut itseään, kuinka kaikesta huolimatta onnistui kasvattamaan täyspäisiä lapsia, tai sanotaan että lapsista aikuisia, ja on vähän säälinytkin itseään, kun parhaat vuodet menivät aikalailla lasten ehdoilla, kun ei ollut paljoa tukiverkkoja käytössä, niin saakin kuulla lasten suusta jotain ihan muuta. Että kuinka meitä vanhempia ei kuulemma kiinnostanut yhtään, missä he kulkivat, ja kuinka toimittiin väärin siinä ja tässä asiassa. Mitäpä siinä sitten pullikoimaan vastaan, jos perilliset ovat sitä mieltä. Itsellä kyllä se mielikuva, että melko tiukasti vahdittiin touhuja ja laukattiin perässä, varsinkin ennen murrosikää. Murrosiässä sitten ainakin toisen mielestä annettiin liikaa vapauksia, vaikka omasta mielestä anne

Elämän ja kuoleman kysymyksiä

Kuva
Taas kerran Tohtori Höyhen on joutunut pohtimaan sitä, että miksi jotkut ihmiset kokevat olevansa niin tietäväisiä kaikesta, että oli asia mikä hyvänsä, niin ryhdytään opettamaan toisia? Miten sellaiseksi neroksi oikein valikoidutaan? Onko se geeneissä vai missä? Räikein esimerkki viime päiviltä oli, kun paikkakunnalla sattui ikävä nuoren ihmisen kuolintapaus, joka tuotti suurta surua koko "kyläyhteisölle", ja tietenkin ensisijaisesti nuoren vanhemmille. Tilanne, johon kukaan ei haluaisi joutua: jättämään hyvästit omalle lapselle, jonka aikuisuus vasta alussa. Aivan häpeilemättä paikkakunnan keskustelupalstalla eräs täti-ihminen ryhtyi julistamaan, että miten niiden nuorten kanssa ollaan ja mitä pitää puhua, ettei tällaisia itsetuhoisia asioita tapahtuisi. Tarkoitus oli ehkä hyvä, mutta ajoitus helvetin huono. Varsinkin, kun sivustoa taatusti seurasivat myös menehtyneen nuoren omaiset. Jotka taatusti joutuvat pohtimaan vielä moneen otteeseen, että mitä olisivat voineet tehdä

2021

Kuva
Uusi vuosi.  Yhdellä kellonlyömällä toisesta vuodesta tulee mennyt ja toisesta vuodesta uusi. Mikään ei kuitenkaan erityisesti muutu. Paitsi numerot. Silti kaikkeen uuteen liitetään odotuksia ja toiveita. Mitä toivoisin tapahtuvaksi? Mitä voisi tapahtua? Mitä ei saisi tapahtua?  Tohtori Höyhen on tullut siihen tulokseen, että riippumatta toiveista, elämä kuitenkin jatkaa kulkuaan. Kunnes jonain päivänä pysähtyy kunkin kohdalla. Kuulostaa jotenkin jopa masentavalta. Haluan uskoa, että sellaista lopullista pistettä ei tule, vaan energia vain muuttaa muotoaan. Millaiseksi; se on kyllä täysi arvoitus. Vielä. Vuosi 2020 opetti vauhdin hidastamista. Paluuta aikaan, jolloin ei eletty vain näyttääksemme ulkopuolisille, miten yhteiskuntakelpoisia ja menestyviä olemme. Ensin tämä hidastuminen ahdisti, sitten siihen tottui ja nyt ei enää oikein meinaa eikä tahdo päästä vauhtiin uudelleeen. Mutta pitääkö päästäkään vauhtiin? Jospa vain hengittelisi rauhassa, pötköttelisi koronakehdossa ja heräilis