Tohtori Höyhen

  Nyt vähän pörriäisasiaa. On pörriäisiä, jotka lentävät kukasta kukkaan. Sekä eläimissä että vertauskuvallisesti myös ihmisissä. Nyt puhutaan eläinpörriäisistä. Eikä oikeastaan mitenkään yksilöiden eri lajeja, vaan yleisesti pohdin tässä sitä, että nyt on tosi in olla huolissaan siitä, että onko pörriäisille tarpeeksi tilaa pörrätä. Ainakaan maaseutupitäjissä ei pörräyspaikkaa ole kovin vaikea löytää. On niittyjä, kesantopeltoja, soita ja järvenrantoja. No, Suomihan on tuhansien järvien maa, eikä täällä suurkaupunkejakaan kauheasti ole. Täekeää olisi säilyttää puita ja puistoja. New Yorkissakin on iso keskuspuisto. Turussa oltiin valmiita lyömään maantasalle pieni siirtolapuutarhayhdyskunta, Kupittaan citymarketin vierestä. Onneksi järki voitti ja ymmärtääkseni siirtolapuutarha mökkeineen saa jatkaa elämäänsä. Ja anteeksi nyt vaan, kaikki asuntomessuihmiset: Esimerkiksi Naantalin asuntomessuilla oltiin äkkiä keksitty, että Luonnonmaa on saaristoa (no ei kyllä varsinaisesti ole) ja sit

  Oma fiilis alkaa ehkä pikkuhiljaa parantua. Jotenkin pitänyt nollata mennyt elämä ja sen seurauksena pitänyt myös provosoida ja suututtaakin omilla näkemyksillä joitain menneisyyteen  kuuluneita ihmisiä, jotta pääsisi eteenpäin. Olen pitkävihainen ihminen enkä helposti unohda ajattelemattomia tekoja ja sanoja. Erityisesti passiivis-agressiivisten henkilöiden kanssa minulla palaa pinna lopullisesti, kun mitään ei tunnuta pystyvän selvittämään asiallisesti tai ilman, että joku mykkenee täysin. Tai asettuu ylimielisesti asian yläpuolelle. Olen jo kertonutkin, että käyn keskustelemassa viikon, parin välein sen sairaanhoitajan kanssa, Joka kuulemma on myös seksuaaliterapeutti. Sinne sitten seuraavaksi.  Nyt on eräs uusi suunnitelma lisäksi: tuttava, joka aikoinaan toimi huoltajana sijoitetuille lapsille, niin menetti elämänilonsa 20 vuotta sitten. Hän ei ollut itsetuhoinen, mutta ei osannut enää iloita mistään. Häntä auttoi Rosenterapia. Minäkin lähetin nyt sähköpostia erääseen paikkaan j