Suku on...
(Kuvassa Pekka Puupää- elokuvajuliste vuodelta 1953) Olen kirjoittanut aiemminkin blogissani puheliaasta serkkupojastani, joka soittelee mielellään, varsinkin napattuaan muutaman oluen. Puhuu, ei kuuntele. Serkku oli tällä viikolla yhtenä päivänä yrittänyt soittaa. En vastannut. Vähän myöhemmin laittoi whatsuppiin pari valokuvaa. Oli taas siis autotallissaan tuhtaamassa jotain, ja yleensä joi samalla jotain ja tunnelman noustessa halusi kommunikoida tavalla tai toisella. Vastailin erittäin lyhytsanoisesti näihin whatsup-viesteihinkin. Tästä serkku ilmeisesti veti herneet nokkaan, kun häntä ei huomioitu tarpeeksi. Nimittäin seuraavaksi pärähti viesti: "Te ette kouluta koiraanne". Ja vuolas selitys siitä, kuinka heidän jo edesmennyt koira koulutettiin kunnolla, että täällä pohjoisessa on sellainen tapana, painoi koira sitten 4 tai 40 kiloa. Hmmm...tässä kohtaa alkoi jo Tohtori Höyhenelläkin verenpaine nousta. Juu, meillä tosiaan on koira. 12 viikkoa nuori. Jota serkku ei ole e