Roskiskamaa
Siivoilin äsken kaappeja. Heittelin pois ikivanhoja asia- yms papereita, joilla ei enää mitään virkaa. Yhteen roskapussiin ladoin sitten pikkutilpehööriä, joka vaan pyörinyt kaapissa viemässä tilaa. Lähtipä roskiin yksi yrittäjäaikainen korttimaksupäätekin. Joskus pohdin sen myymistä, mutta laitetta valmistavasta firmasta sanottiin, että nyt on tullut uudet laitteet ja näillä vanhemmanmallisilla laitteilla ei enää mitään virkaa. Sääli. Laite olisi ollut aivan ehjä, siisti ja kunnossa. Mutta bisnes is bisnes.En tiedä, miksi olen säilönyt sitä kaapissa 10 vuotta. Olen ehkä odottanut jotain ihmettä. Aamulenkillä ennen siivousta pohdiskelin vähän muitakin asioita. Kuten tätä vanhemmuutta. Olen jotenkin tullut siihen tulokseen, että ehkä vanhemmilta tosiaan odotetaan liikaa. Jotain käsittämätöntä nuhteettomuutta ja täydellisyyttä. Ilmeisesti ihan jokainen trauma, joka aikuistuneella lapsella on, on aina vanhempien syytä. Toki on asioita, jotka eivät saisi kuulua lapsuuteen. Esimerkiksi v