Sairaus, hulluus, kuolema/2020

 

Norjalainen taidemaalari Edvard Munch (1863-1944) sanoi näin: "Sairaus, hulluus ja kuolema olivat enkelit, jotka ympäröivät kehtoani, ja ne ovat seuranneet minua läpi elämäni". Edvardin äiti siis kuoli tuberkuloosiin, kun poika oli vain 5-vuotias. Huoltajana jatkoi äidin sisko Karen sekä isä. Lapsuutta varjosti isän hermostunut luonne ja kiivas uskonnollisuus. Ja kuten usein: traagisesta lapsuudesta syntyy usein suurta taidetta.

Minun piti alunperin kirjoittaa koronavuodesta, ja etsiskelin vain kuvituskuvia, mutta sitten osui silmiin kuva tästä taidemaalarista. Olin jotenkin aina ajatellut, että hän olisi jotenkin neuroottinen luimistelija, sellainen "hämärissä varjoissa viihtyvä", mutta tämähän onkin erittäin komea ja elinvoimaisenkin näköinen mies. Jotenkin olin tehnyt taulujensa perusteella vääriä päätelmiä.

                                          Kuvassa Edvard Munchin taulu "The day after".

Mutta jatketaan. Tähän korona-aikaankin jotenkin sopii termit sairaus/hulluus/kuolema. Alkaa tuntua siltä, että mielenterveyskin alkaa pikkuhiljaa kärsiä tämän kotoilun keskellä. Toisaalta tämä on ihanaa lepoa, kun monia asioita EI voi tehdä, koska kaikki on hyvin rajattua ja pois käytöstä. Miksi ihminen aina ajattelee jotenkin "väärin"? Miksei vaan voisi nyt nauttia tästä, että asioita tehdään hitaasti, jos ollenkaan? Harrastuspiireihin ei mennä, koska kaikki on peruutettu. Työpaikkoihin ei haeta, koska niitä ei ole. Hautajaisiin menee kymmenen, koska useampi ei pääse.
 
Ulkona riittää happea, kirjastossa kirjoja (toistaiseksi, paitsi ei Uudellamaalla), Netflixissä leffoja. Relatkaa. Unohtakaa sairaus/hulluus/kuolema. Vielä toistaiseksi ei tarvitse peittää ikkunoita huovilla tai juosta pommisuojaan pakoon. Tilanne ei ole yhtään niin vakava kuin ehkä kuvittelet.

                                                     Edvard Munch: "The Storm" 1893


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Out of the box

Hyvä jätkä

Helle. Uhka vai mahdollisuus?