Sairaus, hulluus, kuolema/2020

 

Norjalainen taidemaalari Edvard Munch (1863-1944) sanoi näin: "Sairaus, hulluus ja kuolema olivat enkelit, jotka ympäröivät kehtoani, ja ne ovat seuranneet minua läpi elämäni". Edvardin äiti siis kuoli tuberkuloosiin, kun poika oli vain 5-vuotias. Huoltajana jatkoi äidin sisko Karen sekä isä. Lapsuutta varjosti isän hermostunut luonne ja kiivas uskonnollisuus. Ja kuten usein: traagisesta lapsuudesta syntyy usein suurta taidetta.

Minun piti alunperin kirjoittaa koronavuodesta, ja etsiskelin vain kuvituskuvia, mutta sitten osui silmiin kuva tästä taidemaalarista. Olin jotenkin aina ajatellut, että hän olisi jotenkin neuroottinen luimistelija, sellainen "hämärissä varjoissa viihtyvä", mutta tämähän onkin erittäin komea ja elinvoimaisenkin näköinen mies. Jotenkin olin tehnyt taulujensa perusteella vääriä päätelmiä.

                                          Kuvassa Edvard Munchin taulu "The day after".

Mutta jatketaan. Tähän korona-aikaankin jotenkin sopii termit sairaus/hulluus/kuolema. Alkaa tuntua siltä, että mielenterveyskin alkaa pikkuhiljaa kärsiä tämän kotoilun keskellä. Toisaalta tämä on ihanaa lepoa, kun monia asioita EI voi tehdä, koska kaikki on hyvin rajattua ja pois käytöstä. Miksi ihminen aina ajattelee jotenkin "väärin"? Miksei vaan voisi nyt nauttia tästä, että asioita tehdään hitaasti, jos ollenkaan? Harrastuspiireihin ei mennä, koska kaikki on peruutettu. Työpaikkoihin ei haeta, koska niitä ei ole. Hautajaisiin menee kymmenen, koska useampi ei pääse.
 
Ulkona riittää happea, kirjastossa kirjoja (toistaiseksi, paitsi ei Uudellamaalla), Netflixissä leffoja. Relatkaa. Unohtakaa sairaus/hulluus/kuolema. Vielä toistaiseksi ei tarvitse peittää ikkunoita huovilla tai juosta pommisuojaan pakoon. Tilanne ei ole yhtään niin vakava kuin ehkä kuvittelet.

                                                     Edvard Munch: "The Storm" 1893


Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miki Liukkonen 1989-2023

Kuva
  Oli jotenkin harvinaisen järkyttävä uutinen kirjailija Miki Liukkosen menehtyminen. Ei pelkästään siksi, että hän oli kuollessaan 3 vuotta nuorempi kuin oma poikani. Hänessä oli jotain todella ainutlaatuista ja se karisma puski läpi hänen julkisista esiintymisistäänkin. Myönnän suoraan, etten ole lukenut ainuttakaan hänen kirjoittamaansa kirjaa. Hän tuli jotenkin tutuksi sarjasta Sivullinen, jossa hän tapasi ihmisiä, joiden elämänvalintoja tahtoi ymmärtää paremmin. Kiinnitin huomiota sekä hänen kiinnostavaan ulkonäköönsä, älykkyyteensä että myös tapaansa keskustella. Tuli kotoinen olo, onhan omiakin sukujuuriani Oulun suunnalla. Hän jotenkin hymyili koko ajan asioille, sillätavalla sisäisesti. Suuri yleisöhän sitten tiesi hänet mm siitä, että hän oli jonkin aikaa kihloissa laulaja Behmin kanssa. Behm on nyt perunut kaikki keikkansa, Ruisrockinkin, joka tänä viikonloppuna. Instagramissa hän kirjoitti melko suoraan olotiloistaan. "Olen voinut erittäin huonosti viime aikoina. Herää
Lue lisää

Kuolleet lehdet

Kuva
  Aki Kaurismäen elokuva "Kuolleet lehdet" on klassisen pelkistetty rakkaustarina, kuten useissa teksteissä (arvostelut, wikipedia jne) mainitaankin. Kävin eilen aika ex tempore katsomassa sen tyttäreni kanssa. Pyörimme torilla ja pohdimme, mitä tehtäisiin seuraavaksi. Minulla oli laukussani muutama elokuvalippu, jotka olin aiemmin päivällä hakenut ammattiliiton toimistolta jäsenetuhintaan, ja tytär alkoi tutkia puhelimesta Finnkinon tarjontaa. Huomattiin Spede-elokuva, joka oli juuri alkamassa ja ajateltiin  mennä sinne. Tosin tytär, reilu 20 v, kysyi että "kuka on Spede". Eihän hän ole ikinä katsonut mitään Speden Spelejä ja tai muitakaan, koska Spede kuoli syyskuussa 2001, jolloin tyttäreni ei ollut vielä syntynytkään. Laukkasimme vauhdilla elokuvateatteriin ja huomattiin että "Kuolleet lehdet" menossa myös. Vaihdettiin siis lennosta suunnitelmaa. Ehdimmekin sinne, koska mainokset olivat vasta loppumassa, kun kirmasimme lähes tyhjään saliin popcorn-tött
Lue lisää

K-H

Kuva
  Kuvassa laulaja Katri-Helena nuorena. Kyseessä on levyn kansikuva, albumi julkaistu 1966. Katsoin eilen Jenni Pääskysaaren ohjelman, jossa hän haastatteli Katri-Helenaa, joka siis nykyään 77-vuotias. No, eipä ihan heti uskoisi, niin oli nuorekkaan oloinen.  Ohjelma oli todella kiinnostava ja eniten kiinnosti Katri-Helenan rauhallinen ja hauskalla tavalla itsekriittinen tarinointi elämästään lapsuudesta (hän oli Tohmajärven tyttöjä) tähän päivään. Panu Rajalaa ei mainittu ja hyvä niin. Oli jotenkin lohduttavaa kuulla, mitä K-H ajatteli kuolemasta (hänhän  on menettänyt sekä aviomiehensä että myös aikuisen lapsensa). Hän oli hyvin valoisa kertoessaan mm siitä, kuinka kuolemassa vain siirrytään ikäänkuin verhon taakse. Että tämä maanpäällinen tomumajamme on vain ikäänkuin kotelo, jossa sielu majailee tietyn ajan.  K-H vaikutti muutenkin henkilöltä, joka on sinut itsensä ja ympäröivän maailman kanssa. Kuten hän itsekin totesi, hän oli vanhemmilleen hyvin rakastettu ja hyväksytty lapsi. E
Lue lisää