Missä olit, Jumala?
Kuvan taulu Akseli Gallen-Kallela (1897) Lemminkäisen äiti. Tohtori Höyhenen kotikaupungissa kuoli äskettäin tapaturmaisesti nuori mies. Juuri täysi-ikäiseksi tullut. Allekirjoittanutkin tunsi hänet jotenkin, koska oli perheen teinin kaveri ja joskus kyläillytkin kodissamme. Tämä asia meni todella lujaa tunteisiin. Päiväkausia asiaa pohti kyyneleet silmissä. Tapahtuma oli niin järjellä käsittämätön. Niin epäoikeudenmukainen ja turha. Ja jälleen kerran; menehtyy erityisen tykätty henkilö, joka ei kavereiden mukaan jättänyt ketään koskaan ulkopuolelle. Tohtori Höyhen pohti myös ankarasti sitä tuskaa, mitä kokevat tämän menehtyneen nuoren miehen läheiset. Jos se asia tuntuu meillä ulkopuolisillakin ihan fyysisenä kipuna, niin miten ihmeessä esim vanhemmat ja isovanhemmat selviävät? Lopulta Tohtori Höyhen kirjoitti muutaman rivin viestin muodossa pojan äidille. Äiti kiitti kauniista sanoistani. Toivottavasti hän jotenkin jaksaa eteenpäin. Näissä tilanteissa sitä ryhtyy pohtimaan myös Jum