Tohtori Höyhen

 Tohtori Höyhen on pannut viime vuosina merkille, että jouluperinteet on muuttuneet. Joskus muinoin vielä oikeasti haettiin se kuusi metsästä tai torilta, ja hiljennyttiin kaikin puolin. Joulu jatkui Loppiaiseen saakka. Myös kaupat hiljenivät. Nyt joulu on mennyt hiukan teatteriksi ja suorittamiseksi. Pitääkö tästä kiittää ihmisten kärsimättömyyttä, somea vai mitä? Jotenkin se Joulu lavastetaan, eli koristellaan ja otetaan kauniita kuvia upeista asetelmista, lahjapaketeista ja herkullisista ruoista, ja kun ne pakolliset pari päivää on vietetty, niin puretaan pois koko komeus. Että nyt on niinkuin joulu taputeltu ja mahdolliset jouluriidat riidelty. Samoin olen miettinyt, että minne katoavat joulun jälkeen ne tyypit, jotka kuukausitolkulla neulovat kasapäin villaisia lahjoja? Ruokaa ja leivonnaisia tehdään sellaiset määrät että oksat pois? Ehkä he masentuvat tai jotain. Tai laihduttavat. Uuteen nousuun Joulumaasta palattua voi liihottaa esim, kun Pääsiäinen lähestyy. Sitten voi aska...

 Oli tarkoitus kirjoittaa siitä, onko viimeiseen kymmeneen vuoteen tapahtunut elämässä yhtään mitään, mutta alkoikin vain ärsyttää, kun alkoi muistelemaan. Ensin ärsytti se, että tuntui että ei ole tapahtunut oikeastaan yhtään mitään ja sitten alkoi ärsyttää kaikki se, mitä kumminkin on tapahtunut. Vaikka on siis tapahtunut paljon hyvääkin, mutta ei mennä nyt siihen.  Mennään nyt niihin ärsytyksiin:  Ärsyttää esim se, että usein haluisi olla jossain ihan muualla, mutta sitten ei saa aikaisiksi lähteä, koska väsyttää, pelottaa tai ei ole rahaa tarpeeksi. Tai rohkeutta.  Sitten ärsyttää sellainen yltiöpositiivisuus. Kaikki ei ole aina kivaa ja kaunista ja esim onnellista lapsuutta on turha kuvitella itselleen, jos sellaista ei ole ollut. Joskus tai oikeastaan aina tekee hyvää sanoa asiat niinkuin ne on. Ärsyttää myös se, että tavallisen näköiset tai jopa rumat lataavat siloteltuja kuvia tinderiin ja ihmettelevät sitten, kun treffit ei onnistu kuin yhden kerran. Eikö tu...