Stressialtis mieli
Aamulla, kun olin aamupyrähdyksellä koiran kanssa, aloin pohtia hiukan omia toimintatapojani ikäänkuin keittiöpsykologin näkökulmasta. Lähinnä pohdin sitä, että olen turhan usein jotenkin stressaantunut tai huolestunut tulevista tapahtumista, vaikkei mitään järkevää syytä ole moiseen olotilaan. Mistä se johtuu? Tietenkin osittain herkästä hermostosta, mutta mistä muusta? Äkkiä ymmärsin, että se johtuu varmaan pitkälti menneistä pettymyksistä. Siis siitä, että on uskonut jostain asioista ja ihmisistä hyvää, liiankin hyvää, ja on joutunut karvaasti pettymään. Menin jopa niin pitkälle keittiöpsykologiassani, että palasin ihan lapsuuteeni asti. Tapahtumiin ennen yhtä ikävuotta. Tuolloin biologinen äitini antoi minut adoptoitavaksi. Voisi kuvitella, että kun vauvan elämänolosuhteet muuttuvat radikaalisti ja tutut kasvot katoavat ympäriltä, niin saattaa tulla jonkinlainen alitajuinen pelko kaikkia muutoksia kohtaan. Eikä ehkä myöskään uskalla luottaa minkään pysyvyyteen, koska se kaikki v