Onnen pipanoita
Huomasinkin, että en ole aikoihin kirjoittanut blogiin mitään. No en toisaalta ole kyllä maalannutkaan mitään. Täysin tuntuu olleen luovat asiat jäissä. Suurin syyllinen taitaa olla tämä minun huhtikuussa alkanut sijaisuuteni päiväkodissa. Melkolailla on mehut pois, kun 8 tuntia touhuaa siellä ilman taukoja. En tiedä, voiko lepohuoneessa vietettyä aikaa sitten kutsua tauoksi. Ehkä. Siellä siis valvotaan pikku pilttien päiväunia. Pakkohan ei ole nukkua, mutta hiljentyä ja rauhoittua pitäisi kuitenkin. Sen työn hyviä puolia ovat mm vapaat illat ja viikonloput. Mielestäni se on suorastaan luksusta. Tänä kesänä aloitimme jo asuntovaunukaudenkin. Onnellisimman hetken pitkästä aikaa koin sunnuntaiaamuna, kun istuskelin koiruus vieressäni vaunun keittiönpöydän ääressä, kuuntelin musiikkia ja katselin kaunista merimaisemaa. Kyllä minusta vielä karavaanari tulee. Edellisenä päivänä olimme Uudenkaupungin Merefesteillä. Sää suosi ja musiikki ja ruokakin oli hyvää. Nyt on muistona kauniista mut