Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2020.

Voiko suruun kuolla?

Kuva
Voiko suruun kuolla? Ainakin suru voi sairastuttaa ja näin edesauttaa myös menehtymistä. Ei turhaan puhuta ja kirjoiteta lauluja särkyneestä sydämestä. Sen niminen kukkakin on. Rakkauden tähden sydän voi särkyä. Usein myös läheisen menetys muulla tavoin sairastuttaa. Joskus voi sydän särkyä siksi, ettet tunne enää itseäsi arvokkaaksi ja yhteiskuntakelpoiseksi ihmiseksi. Olet ehkä kokenut, että raha tai vaikkapa ammattisi on se, joka oikeuttaa sinut elämään tässä yhteiskunnassa sen täysivaltaisena jäsenenä. Työpaikan menetettyään tuleekin tunne siitä, että sinut on heitetty romukoppaan. Syrjäytetty. Et ole enää mitään. Et ainakaan yhteiskunnan tuottava jäsen vaan kuluerä. Silloin voi tulla masennus ja terveys alkaa reistailla. Tai masennusta koittaa lääkitä alkoholilla ja muilla piristeillä. Jonka takia terveys alkaa reistailla entistä enemmän. Kyllä suruun voi kuolla. Vaikka kuoleman todennut lääkäri ja/tai patologi yleensä löytää myös jonkun fyysisen syyn tapahtuneelle.              

Kiitollisuus

Kuva
Laitan tähän alkuun, suojelusenkelin kuvan alle, pienen lainauksen Wikipediasta, jonka löysin googlettamalla:   "Suomalaisten muinaiset jumalat Siirry navigaatioon Siirry hakuun Ilmarista  kuvaava veistos Helsingin  Vanhan ylioppilastalon  pääovella. Suomalaisten muinaiset jumalat  ovat  suomalaiseen  ja  karjalaiseen   muinaisuskontoon  kuuluvia  jumaluuksia  ja  henkiolentoja . Suomalaisten muinaiset jumalat vaihtelivat ajallisesti ja paikallisesti. Eri aikoina ja eri alueilla palveltiin eri jumaluuksia. Suomalaisessa muinaisuskossa jumalia tärkeämpiä oli tavallisille ihmisille monet suppeampien elämänpiirien hallitsijat, kuten esimerkiksi paikalliset metsän- ja vedenhaltijat. [1]  Kuitenkin esimerkiksi säiden haltijaksi mielletty  Ukko  tunnettiin luultavasti kaikkialla Suomessa ja Karjalassa, ja melko lailla vastaava hahmo tunnetaan niin  skandinaaveilta ,  saamelaisilta  kuin  balteiltakin . Myös  Ilmarista  vastaava hahmo tunnetaan useilta suomensukuisilta kansoilta. Ennen k

Ikäkriisi: Tiukkapipoilua vai poseerausta

Kuva
  Kuvassa Gugguun pipo. Ei liity juttuun kuin somisteena ja symbolina. Tätä saa tilattua netistä. Tohtori Höyhen on pohtinut jonkin verran keski-ikäisten ja keski-iän ylittäneiden naisten sielunelämää. Ihan tällaista empiiristä tutkimusta, joka perustuu sekä havaintoihin livemaailmassa että myös netissä.  Joistain tulee nuoria mummoja (ei liity lapsenlapsiin). Siis sellaisia ihmeellisiä, tiukkapipoisia riivinrautoja, jotka uhkailevat kunnianloukkaussyytteillä heti, kun joku on eri mieltä ja suhtautuvat kaikkeen jotenkin takakireästi ja yksitotisesti. Jumalaa ei saa pilkata, kirkossa ei saa nauraa, lyhyt hame poliitikolla on pornoa jne. Tiukkis syö lääkkeitä varmuuden vuoksi, "ettei vaan mitään sattuisi" eikä juo kahvia klo 15 jälkeen, ettei yöunet kärsi. Tuo kaikki jotenkin olisi ymmärrettävää käytöstä, jos ikää vaikka 85, mutta myöhäiskeski-ikäisellä se on jotenkin pelottavaa ja vähän pakkomielteistäkin käytöstä. Sitten on nämä toisenlaiset kriiseilijät. Äkkiä tajutaankin, e

Olemisen (sietämätön) keveys ei kestä kauaa

Kuva
 Tohtori Höyhen on usein pohtinut seuraavaa asiaa: mistä johtuu, että todella usein käy niin, että kun kerrankin olet löytänyt vaikkapa elämäsi kivoimman työ- tai koulutuspaikan ja elämäsi kivoimman työkaverin, niin jotenkin se päättyykin se työ yhtä nopeasti, kuin alkoikin. Tai koulutuspaikan ollessa kyseessä, se harjoittelu päättyy, kun se on suoritettu, ja koko hauskuus loppuu kuin kanan lento. Siihen jäät sitten ihmettelemään että niin, tällaistakin voisi olla. Tai sitten käy niin, että menet uuteen duuniin, joka on juuri siitä, mistä olet haaveillut ja olet työssäsi hyväkin ja sinusta pidetään, niin sitten ainakin se pomo on mulkvisti ja tekee kaikkensa vaikeuttaakseen työntekoasi. Ja onnistuukin lopulta, ellei sitä ennen jo riehu itseään konkurssin partaalle ja partaan yli. Tai seurustelu: tapaat ihanan ihmisen ja rakastut korviasi myöten ja jonkin ajan kuluttua tyyppi saa kakistettua ulos, ettet olekaan hänen tyyppiään. Vaikka oletkin kiva, seksikäs, houkuttava, haluttava jne. T

Sairaus, hulluus, kuolema/2020

Kuva
  Norjalainen taidemaalari Edvard Munch (1863-1944) sanoi näin: "Sairaus, hulluus ja kuolema olivat enkelit, jotka ympäröivät kehtoani, ja ne ovat seuranneet minua läpi elämäni". Edvardin äiti siis kuoli tuberkuloosiin, kun poika oli vain 5-vuotias. Huoltajana jatkoi äidin sisko Karen sekä isä. Lapsuutta varjosti isän hermostunut luonne ja kiivas uskonnollisuus. Ja kuten usein: traagisesta lapsuudesta syntyy usein suurta taidetta. Minun piti alunperin kirjoittaa koronavuodesta, ja etsiskelin vain kuvituskuvia, mutta sitten osui silmiin kuva tästä taidemaalarista. Olin jotenkin aina ajatellut, että hän olisi jotenkin neuroottinen luimistelija, sellainen "hämärissä varjoissa viihtyvä", mutta tämähän onkin erittäin komea ja elinvoimaisenkin näköinen mies. Jotenkin olin tehnyt taulujensa perusteella vääriä päätelmiä.                                           Kuvassa Edvard Munchin taulu "The day after". Mutta jatketaan. Tähän korona-aikaankin jotenkin sopii te

Hyvät neuvot eivät aina ole tarpeen

Kuva
 Kuvassa keskusneitejä eli sentraalisantroja. Menneestä maailmasta. Connecting people. Joskus sitä tulee puheltua omista asioista. Sillä tavalla että niitä pohtii ääneen ja toteaakin asioita, mutta se ei välttämättä tarkoita, että niihin odottaa jotain latteuksia kuulijalta. Tai mitään muitakaan kuningasajatuksia. Joskus haluaa vaikkapa pohtia sille tuttavalle ääneen  parisuhdettaan. Jotenkin tulee typertynyt fiilis, jos sieltä alkaa sataa mielipiteitä pariterapeutista tai  tulee esim ohje katsoa peiliin. Että riitaan kuulemma tarvitaan aina kaksi. Olisi kiva, jos kuulija joskus ymmärtäisi, että aina ei olla hakemassa syyllisiä. Tai useinkaan. Joskus sitä vain pohtii temperamenttieroja. Jotka aiheuttavat ongelmia monessa: parisuhteen, ystävyyssuhteen tai jopa työsuhteenkin ollessa kyseessä. Kysehän on vain siitä, miten hyvin tai huonosti pärjää sen asian kanssa, että ne itseä ympäröivät henkilöt tosiaan ovat kaikki erilaisia kuin sinä. Tai minä. Ja sitten lopulta, kun alkaa  ottamaan t

Vanhempi vai pyhimys

Kuva
 Kuvassa XV- vuosisadalta Pyhä Sebastian, Pyhä Linhart ja Pyhä Katariina. Onko vanhempi ihminen vai pyhimys? Saako siitä palkinnon, että on tuhlannut elämästään parikymmentä vuotta, ideana "lasten ehdoilla"? Siinä hötäkässä kadottanut yhteyden puolisoonkin.  Onko hyvän vanhemman merkki, että on alusta asti ollut päsmäröimässä päiväkodin juhlissa, eskarissa, koulun myyjäisissä, vanhempainneuvostossa jne? Tuleeko lapsesta silloin parempi kuin muiden lapsista? Onko vanhemman tehtävä etsiä ja löytää oppikirjoja, ensiasuntoja, appivanhempia jne? Vai pitäisikö lapsen antaa etsiä ihan itse? Tekeekö asioita saadakseen vastakaikua ja kiitosta  lapselta? Vaiko siksi, että ajattelee tekevänsä asioista lapsen parhaaksi? Vai yrittääkö siinä tehdä itsensä korvaamattomaksi? Tohtori Höyhen on melko ymmällään. Välillä tuntuu, että tekee tai jättää tekemättä, lopputulos on sama: vähättely ja arvostelu teinin taholta. Voisiko kuitenkin olla niin, että sen vanhemmuuden lisäksi onkin myös ihminen