Hyvät neuvot eivät aina ole tarpeen


 Kuvassa keskusneitejä eli sentraalisantroja. Menneestä maailmasta. Connecting people.

Joskus sitä tulee puheltua omista asioista. Sillä tavalla että niitä pohtii ääneen ja toteaakin asioita, mutta se ei välttämättä tarkoita, että niihin odottaa jotain latteuksia kuulijalta. Tai mitään muitakaan kuningasajatuksia.

Joskus haluaa vaikkapa pohtia sille tuttavalle ääneen  parisuhdettaan. Jotenkin tulee typertynyt fiilis, jos sieltä alkaa sataa mielipiteitä pariterapeutista tai  tulee esim ohje katsoa peiliin. Että riitaan kuulemma tarvitaan aina kaksi. Olisi kiva, jos kuulija joskus ymmärtäisi, että aina ei olla hakemassa syyllisiä. Tai useinkaan. Joskus sitä vain pohtii temperamenttieroja. Jotka aiheuttavat ongelmia monessa: parisuhteen, ystävyyssuhteen tai jopa työsuhteenkin ollessa kyseessä. Kysehän on vain siitä, miten hyvin tai huonosti pärjää sen asian kanssa, että ne itseä ympäröivät henkilöt tosiaan ovat kaikki erilaisia kuin sinä. Tai minä.

Ja sitten lopulta, kun alkaa  ottamaan tarpeeksi päähän nämä pyytämättä saadut hyvät neuvot, tekisi mieli tokaista tälle neuvojalle, että en kyllä päivääkään jaksaisi kaltaisesi tylsimyksen tai touhakkeen kanssa, että ihme että Sinulla on pysyneet suhteet koossa. Jos ovatkaan.

Joskus tosiaan kaipaa vaan kuulijaa tai vertaistukea.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Out of the box

Hyvä jätkä

Helle. Uhka vai mahdollisuus?