Tuumailua ja duunailua

                                             Kuva: Yle-arkisto, sota-ajan talkoot.

Tässä jokunen aika sitten  Tohtori Höyhen pohti taas työn tekemistä, arvostusta, palkkaa ja mielekkyyttä erään ystävän kanssa. Aika samoihin meni ajatukset, ikätovereita kuin ollaan.

Molemmat tehty monenlaisia töitä vuosikymmenten aikana. Toki opiskeltukin. Kuulumme myös siihen ikäluokkaan, jolle ei kertynyt eläkettä alle 24-vuotiaana tehdyistä töistä. Vaikka vuosia tehtiin töitä sitä ikävuotta ennen. Siksi tuntuukin todella epäreilulta, että eläkeikää vain korotetaan ja korotetaan. Suoraan sanoen: mihinkäs helvettiin ne on käytetty ne meidän joka tililaskelmassa mainitut "pakolliset eläkevakuutusmaksut"?? Tohtori Höyhen oli myös kuvitellut, että vaikkapa viimeisen viiden vuoden tulot ennen virallista eläkeikää, jos oikein on ahkera, niin nostavat myös hyvin sen kertyvän eläkkeen määrää. Mutta pieni- ja keskituloisenkin tuloilla puhutaan kuulemma tuolloinkin ihan muutamasta eurosta.

Tultiin ystävättären kanssa samaan lopputulokseen myös siitä, että oikeastaan ei huvittaisi enää edes tehdä töitä. Vaikkei niin kovin vanhoja vielä ollakaan. Tai juu, tiettyjä töitä tekisi mieli vieläkin tehdä, mutta joku Murphyn laki tuntuu pätevän siinäkin, että juuri kun on kivaa ja työkaverit mukavia ja tullut tunne siitä, että nytpä löysinkin paikkani maailmassa, niin aina se jotenkin loppuu kuin kanan lento se hauskuus. Joko ei niitä töitä sitten riitäkään tai esimies osoittautuu oudoksi tms. Tuntuu elämässä olevan jotenkin sääntö se, ettei saisi olla liian kivaa.

Myöskään ei kiinnosta enää lainkaan työt, jossa työaika vaihtelee. Koko päivän sitä joutuu tuolloin stressaantuneena kyttäämään kelloa, että koska pitää lähteä liikenteeseen. Ideaali on se, että on säännöllinen työaika, ja että työt aloitetaan aamulla ja päätetään iltapäivällä. Mieluiten viikonloput vapaat. Näin jää aikaa muullekin elämälle.

Monenlaista esimiestä on tullut myös nähtyä. Jostain syystä ihmisestä helposti kuoriutuu pienimuotoinen natsi, kun pääsee hiukan päälliköimään. Vuosien aikana tullut nähtyä monenlaista riehapetteriä. On otettu erityisvapauksia, on tulkittu työlainsäädäntöä sääntöjä rikkoen, ja toki vedetty herneet nokkaan, kun asiaan on puututtu. On laukattu parkkipaikalla kyttäämässä, minne työntekijät jättäneet autojaan. Sählätty kassatilitysten kanssa, mutta syytetty alaisia omista mokista.

Jonkinverran taistelutahtoa on kysytty tuolloin, kun näin alaisena lähtenyt korjaamaan vääryyksiä. Välillä tarvittu liiton, välillä lääkärienkin apua. Mutta melko hyvin pärjätty. Allekirjoittaneella vahva oikeudentaju ja Tohtori Höyhen ei ole sitä ihmistyyppiä, joka vaan ottaa huonoa toimintaa vastaan mukisematta. Mutta tietää sen ihmistyypin, joka piiloutuu, kun pitäisi taistella ja hokee että "ollaan nyt vaan tyytyväisiä siihen, mitä on". Silti v almis ottamaan kaikki edut vastaan, kunhan joku muu ne on taistellut.

Eräässä vaiheessa Tohtori Höyhenellä oli pesunkestävä narsisti pomona. Itse työ oli ihanaa, mutta henkisesti raskasta, kun kaikesta joutui matsaamaan pomon kanssa ja pelkäämään tämän jatkuvasti  vaihtelevia mielialoja. Tämä pomo oli vuosien aikana saanut monta alaista irtisanoutumaan ja palamaan loppuun. Siis erittäin hyviä työntekijöitä, jotka myös tekivät hyvää tulosta.

Nyt sain kuulla, että tämä henkilö sairastunut vakavasti, eikä kykene enää palaamaan työelämään. En nyt mitenkään iloitse kenenkään sairastumisesta, mutta mieleen tuli kyllä heti asiasta kuultuani että karma toimii...