Tohtori Höyhen

 60 ei ole uusi  50. Työpanos ja motivaatio ei ole kuusikympisellä työntekijällä sama kuin kymmenen vuotta nuoremmalla. Joidenkin mielestä työmotivaatio paranee vanhemmiten, mutta väittäisin, että riippunee paljon alastakin. Ja jossain kohtaa tulee se raja, että eläkkeellejäänti alkaa houkuttaa enemmän kuin päivittäinen raahautuminen sinne työpaikalle.  Tosin kaikille sitä rajaa ei tulee. "Emmä näitä hommia lopeta", sanoo tyyppi joka joko oikeasti rakastaa työtään, tai kuvittelee olevansa korvaamaton tai sitten oma elämä niin yksinäistä ja ikävää, että työ on sen suurin sisältö ja ilon aihe. Yksi asia, joka ei tunnu iän myötä muuttuvan, on stressivatsa. Lähes jokaikinen sunnuntain ja maanantain välinen yö sisältää heräilyä ja vessassa juoksemista, jos on työviikko alkamassa maanantaina, vaikka normaalisti nukun hyvin. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä moinen herkkävatsaisuus johtuu. Ilmeisesti jokin opittu tapa, joka jäänyt päälle.  Pienenä koulumatkalla saattoi ryhtyä sat

 Luetun ymmärtäminen voi tarkoittaa montaa asiaa. Opiskelijalle luetun ymmärtäminen OIKEIN on tärkeää. Kaunokirjallisuutta lukiessa voisi ajatella, että kukin meistä ymmärtää kirjan omalla tavallaan ja eri asiat nousevat kullekin tärkeiksi. Ja jos nyt ihan pilkkua aletaan viilaamaan, niin luettuhan ei pysty ymmärtämään ellei osaa sitä kieltä, jolla teksti on kirjoitettu. Somemaailmassa luetun ymmärtäminen tuntuu olevan välillä vaikeaa. Kirjoitin joku aika sitten omalle fb-sivulleni jotain siitä, että teen töitä nykyään siten, että minulle (kuten niille muillekin järjestelmässä oleville) tulee ilmoituksia vapaista keikoista, ja työn saa se, joka ensimmäisenä ilmoittautuu. Samaan aikaan minuun saattaa ottaa yhteyttä suoraan joku, jolle olen tehnyt töitä aiemmin. Erehdyin sitten kirjoittamaan, että en kauheasti pidä siitä, että sunnuntai-iltana aletaan kinuta töihin.  Viikonloppu on minulle vähän pyhä asia. Johtunee siitäkin, että joskus muinoin tein epäsäännöllistä työtä, ja tavallinen v

 Maalaus juhlasalin seinällä. Kuu kiurusta kesään. Kuu koronasta kesään, puolikuuta Ukrainaan sodasta. On ollut outo kevät. Talvikin oli outo ainakin säiden puolesta. Kovin oli vaihtelevaa ja jäistäkin. Nyt maaliskuun alussa päästiin eroon suurimmasta osasta koronarajoituksia. Voidaan ainakin  hetki kirmata vapaina ja käydä konserteissa, ravintoloissa, yökerhoissa jne. Päiväkodeissakin henkilökunta sai taas ruokailla lasten kanssa samassa pöydässä alkaen 1.3.2022. Nyt siitä koronasta ei enää jauheta. Tulikin muuta mietittävää. Putin määräsi joukot hyökkäämään Ukrainaan. Tässä kohtaa kenenkään tavallisen venäläisen ryssittely aivan tyhmää, tuskin Venäjän kansa halusi sitä sotaa, päinvastoin.  Jotenkin kuvittelin, ettei sivistyneessä Euroopassa enää ikinä ryhdyttäisi sotimaan. Väärin luulin. Ei mahdu järkeen, että vielä 2022 joku haluaa hallita ja omistaa jonkun toisen maan, ja saadakseen haluamansa pommittaa ihmisten koteja ja sairaaloita. Järkkyneen mielen lisäksi tulee aivan älyttömät