Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2022.

Somevaikuttajia

Kuva
 Eräs uudehkoja ammatteja on somevaikuttaja. Kuvassa vertailun vuoksi Veikko Vennamo, joka oli aikansa (poliittinen)vaikuttaja monella tavalla, ja jos olisi elänyt someaikana, hän olisi taatusti herättänyt paljon tunteita ja kommentteja ja seuraajista ei olisi ollut pulaa silloinkaan. Unohdettua kansaa riittää yhä.  On kyllä erikoista, että ihan tässä muutaman vuoden sisällä on somevaikuttajia ilmaantunut kuin sieniä sateella. Osa kirjoittaa ja vloggaa, osa keskittyy lähinnä oman lärvin ja vartalon esittelyyn. On kyllä oikeastaan ihmeellistä, että tästä kaikesta on oikeasti tullut iso bisnes. Kyse on sisällön tuottamisesta.  Pitäisköhän itsekin oikein perehtyä asiaan? Voisinko minä olla sellainen somevaikuttaja, joka saisi tulojakin vaikkapa blogin kirjoittamisesta?  Olisi pitänyt ehkä kumminkin aloittaa tämä blogin pito jonkun ammattilaisen kanssa eikä valita sitä tietä, joka oli helpoin saatavilla oleva. Alunperin minulla oli tässä ideana vain se, että voisi facen ulkopuolella kirjoi

Käristekupoli

Kuva
 Iltapäivälehdistö lanseerasi jokunen vuosi sitten uuden sanan eli KÄRISTEKUPOLIN. Sen on tarkoitus kuvata kovaa ja armotonta ja epätyypillistä helleaaltoa, joka jatkuu tavallista pidempään. Sellaisessa me suomalaiset olemme juuri nyt. Päivän toimet kannattaa ajoittaa  varhaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan. Ja osahan meistä ei kärsi helteestä lainkaan, vaan on iskussa aamusta iltaan. Tai omistaa veneen. Meillä on siunauksena talossa ilmalämpöpumput. Myös hauvavauva on pysynyt virkeänä niiden avulla. Suomessa on nyt kuulemma 10 astetta kuumempaa kuin vaikkapa Costa del Solilla. Ihminen oppii kyllä elämään jatkuvassa lämpöisessä ilmatilassa. Silloin vaan kuljetaan varjoissa pahimmalla helteellä. Ja syödään suolaista ja juodaan nestettä. Ja uidaan. Toisaalta joku + 15 on espanjalaisille ihan talvisaapas keli, kun suomalainenhan siinä vaiheessa jo riisuutuu t-paitasilleen ja vilustuu. Mutta nyt on tosiaan noin + 30. Vaatteiden vähentäminenkään ei viilennä. Olen kyllä ihan tyytyväinen täh

Apatia

Kuva
 Apatia. Tuo hajuton ja mauton ankeuttaja on ollut nyt elämässäni muutaman kuukauden. Mikään ei tunnu miltään. Kaikki tuntuu jatkuvan samanlaisena vuodesta toiseen. Vähän samaan tapaan kuin sisustan: laitan tän nyt tähän ja siinä pysyy. Mikään ei tosiaan tunnu miltään ja jotenkin ei ole voimia tehdä mitään konkreettista elämää muuttaakseen. Ei ole edes "ois voinu"- vaihetta, on vain "en jaksa"- vaihe. Jopa mennyt elämä tuntuu siltä, että ei ole saanut mitään merkittävää aikaiseksi. Tosin voishan sitä päästä historian lehdille vaikkapa kirkonpolttajana tai Lallina Köyliöstä, mutta ehkei ihan tällaisesta menestyksestä haaveile apaattisenakaan. Mutta: yksi ilonaihe ilmaantumut: perheessä on taas hauvavauva. Ehkä koiraterapia pikkuhiljaa alkaa vaikuttaa mieleenkin. Tää kesä menee muuten vähän harakoille, kun odottelen sitä silmäleikkaukseen pääsyä. Ehkä sitten kirkastuu lisää.

Äidin suru/aikuistuvat lapset

Kuva
 Parikymppinen tyttäreni ilmoitti jokunen aika sitten, että aikoo jättää avomiehensä, jos ei touhu muutu. Ilmeisesti iso ongelma oli se, että tytär koki että joutuu yksin tekemään kaikki kotityöt, kun poikaystävä vain pelaisi tietokoneella. Yleensä en ole halunnut millään tavalla puuttua aikuisten lasteni tekemisiin, mut jotain koitin tuolloin änkätä että "pitäiskö vielä keskustella ja miettiä ratkaisuja? Onhan X kumminkin kiltti ja kunnollinen, eikä mikään ikuista Vappua viettävä bilettäjä". Olen itsekin nuorena jättänyt hyvän miehen sännättyäni olettamani suuren rakkauden perään enkä paljoa miettinyt tuolloin. Siksi halusin sanoa tytölleni sen, että mieti vielä. No, eilen tytär sitten ilmoitti, että aikoo pysyä eropäätöksessään. Että X oli vakavan keskustelun jälkeen skarpannut tasan kerran. Eli siivonnut kämpän, vaihtanut petivaatteet ja ostanut kukkia. Mutta tämän kertarykäisyn jälkeen touhu ilmeisesti jatkui entisellään. Itse kuvittelisin, että tilanne ei tosiaan ole toi

Seksi(ttömyys)

Kuva
  Olen jonkinverran seurannut yhtä suosittua naistenlehden blogia, jota pitää siis mies, joka melko hanakasti ottaa kantaa seksiin ja parisuhteisiin. Hänen mielestään ihmisten pitäisi erota enemmän. Siinä mielessä olen samaa mieltä, että jos liitossa väkivaltaa ja asioita, jotka tuottavat pelkoa, niin silloin pitääkin lähteä. Nyt kuitenkin olen paljonkin pohtinut sitä, että onko seksi tosiaan niin tärkeää, että jos ei sitä liitossa ole "riittävästi", niin silloinko siis kannattaa erota? Jotenkin alkanut ärsyttää seksin ylikorostaminen kaikessa. Kymmenen vuotta sitten ajattelin varmaan tästäkin asiasta ihan toisin. Vielä sitäkin nuorempana erehdyin, kuten moni muukin kanssasisar, luulemaan hyvää seksiä rakkaudeksi. Sitähän se ei välttämättä ole. Mutta onko seksi siis perustarve vaikkapa syöminen? Okei, jos seksi on perustarve, niin tarvitseeko sen toteuttamiseksi aina toista ihmistä. Riittääkö oma mielikuvitus, elokuvat, kirjat sekä terveet kädet tarpeen täyttämiseksi? Ihannet

Muikkari

Kuva
 Te-toimisto on uudistanut toimintatapojaan ja palkannut lisää henkilökuntaa työllisyyden edistämiseksi. Jos työnhakija on tottelematon, hän ei automaattisesti joudu heti karenssiin, vaan hänelle lähetetään muistutus. Jos olet kirjoittanut työnhakusuunnitelmaasi, että sinulla on vaikkapa tilattuna paikkavahti, joka ilmoittaa avoimista työpaikoista, ja olet laittanut päivämääräksi vaikka että 11.5 asti tämä suunnitelma (kun pidemmäksi aikaa ei voinut laittaa, koska sivusto hyväksyy vain tietyn ajanjakson), ja sitten et muista jatkaa sitä päivämäärää 12.5, niin sinulle lähtee työkkäristä automaattisesti muistutus, jossa korostetaan velvollisuuksiasi työnhakijana. Sellainen kaksisivuinen paperi, jonka posti kantaa noin viikkoa myöhemmin kotiisi. Herää vaan kysymys, että miksei sieltä työkkäristä SOITA se vastapalkattu työllisyyden edistäjä ja muistuta ystävällisesti? Onko se karenssilla uhkailu siis työn suola? Sekö edistää työllistymistä? Onko tullut pieneen mieleen, että nimenomaan talo

Keittiöpsykologiaa (osa 1)

Kuva
 Jossain joku "ammattilainen" piti keittiöpsykologiaa vaarallisena ja harhaanjohtavana, mutta omasta mielestäni se on mitä loistavin tapa pohtia asioita ja laittaa palikoita järjestykseen. Uskon maalaisjärkeen. Toki ihminen omista lähtökohdistaan johtuen näkee omanlaisiaan ongelmanratkaisuja. Se sallittakoon. Minullekin on joskus sanottu, kun aina vouhkaan ruokavalioista ja painosta jne, että on varmaan jokin syvällä oleva, käsittelemätön asia. No kun ei ole. Olen nuorena hoippunut anorexian rajalla, kun päätin vähän olla laihdutella ja sen jatkumona minulla oli 10 vuotta bulimia. Joka loppui kuin seinään, kun kyllästyin koko asiaan. Siis oksentamiseen. En onnistunut onneksi tuhoamaan hampaitani ja niiden kiillettä, kuten useille kuulemma käy. Ja onhan sitä bulimiaa ollut ns. paremmissakin piireissä. Kuten Prinsessa Diana, Jane Fonda etc. Siihen nuoruuden laihdutusvimmaan minulla oli kyllä ihan syykin,eli silloisen poikaystävän ajattelematon kommentti. Vaikka vouhkaan aika aj

Insomnia

Kuva
"  Unettomuus   ( lat.   insomnia ) tarkoittaa kyvyttömyyttä   nukkua   riittävästi [   , kuten nukahtamisvaikeutta, unessa pysymisen vaikeutta, varhaista heräämistä tai virkistämätöntä unta, joita esiintyy nukkumismahdollisuudesta riippumatta. [2] Unettomuutta voi tapauksesta riippuen kuvata reaktioksi,  oireeksi  tai  unihäiriöksi . Tilapäinen unettomuus on tavallinen reaktio elämäntilanteen muutoksiin. Unihäiriötasoista unettomuutta kutsutaan  unettomuushäiriöksi , jolloin unettomuus on riittävän pitkäkestoista (yli 1-3 kk), ei ole seurausta erilaisista muista altisteista tai sairauksista ja aiheuttaa merkittävää valveenaikaisen  toimintakyvyn  laskua." Tohtori Höyhen on tänä keväänä kärsinyt unettomuudesta. Ennen nukkuminen ja nukahtaminen toimi ihan "lekalla päähän"- mentaliteetillä, eli uni tuli nopeasti ja vasta aamulla heräsin. Ainoat vaikeudet nukkumisessa esiintyivät yleensä vähän ennen täysikuuta sekä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Nykyiset ongel

Alkoholi ja geenit

Kuva
 Kevät tulee ja sosiaalinen elämä elpyy. Terassit täyttyvät ja seurustelujuoma alkoholi virtaa. Asun sellaisessa kesämatkailukaupungissa, ja rannalla kulkiessa näkee monenmoista ja on välillä itsekin mukana monenmoisessa. Minulla on biologisessa suvussani henkilöitä, joille alkoholi on maistunut. Biologinen isäni oli alkoholisti. Pari sisarustani sekä joivat että käyttivät huumeita. Toisella käyttö loppui vakavaan kolariin, toisella sekä järkiintymiseen että vakavaan sairauteen. Kolmas sisarukseni taas ei alkoholin kanssa lätrännyt. Äidin isälle Pohjois-Pohjanmaalla juoma maistui ja myös puukko heilui välillä.  Adoptiovanhempiani en sitten taas koskaan tainnut nähdä humalassa. Konjakkia oli aina kaapissa, mutta sydänlääkkeeksi, Paljon puhutaan näistä geeneistä. Periytyykö alkoholismi? Tai alttius alkoholismiin? Vai onko se ympäristö ja seura, joka ratkaisee? En jaksa nyt alkaa googlettaa, että mitä rottakokeet sanovat. Siitä olen kuitenkin melko varma, että viehtymys pään sekoittamisee

Suorituksia

Kuva
 Mietin tässä suorituksia ja suorittajia. Väitän, että joka iikka meistä on enemmän vai vähemmän suorittaja. Jotkut suorittavat uraansa, jotkut kodinhoitotaitojensa kanssa, jotkut ulkonäkönsä muokkaamisen kanssa jne jne. Se lienee ihan ok ainakin niin kauan, kunhan suorittamisesta ei tule riesaa itselle tai läheisille. Toisaalta jonkun yksityiskohtainen esitelmöinti esim pyykin mankeloinnin tärkeydestä on melkolailla koominen ajatus tällaiselle, joka viikkaa kaiken kuivausrummusta suoraan kaappiin. Olen laittanut muutama viikko sitten siemeniä itämään. On tomaattia, auringonkukkaa, kesäkurpitsaa, orvokkeja ja lavendelia. Ne kasvavat pienissä turveruukuissa eräässä tyhjänä olevassa huoneessa ja käyn sumuttelemassa niitä kerran päivässä. Täytyy sanoa, että toistaiseksi ovat kasvaneet helvetin heikosti ja hitaasti, vaikka on ollut muoviakin päällä edesauttamassa itämistä. En oikeastaan tiedä, miksi aloitin ko. idätystyön? Miksen mennyt vain taimikauppaan kesäkuussa, kuten ennenkin olen te

Stressivatsa

Kuva
 60 ei ole uusi  50. Työpanos ja motivaatio ei ole kuusikympisellä työntekijällä sama kuin kymmenen vuotta nuoremmalla. Joidenkin mielestä työmotivaatio paranee vanhemmiten, mutta väittäisin, että riippunee paljon alastakin. Ja jossain kohtaa tulee se raja, että eläkkeellejäänti alkaa houkuttaa enemmän kuin päivittäinen raahautuminen sinne työpaikalle.  Tosin kaikille sitä rajaa ei tulee. "Emmä näitä hommia lopeta", sanoo tyyppi joka joko oikeasti rakastaa työtään, tai kuvittelee olevansa korvaamaton tai sitten oma elämä niin yksinäistä ja ikävää, että työ on sen suurin sisältö ja ilon aihe. Yksi asia, joka ei tunnu iän myötä muuttuvan, on stressivatsa. Lähes jokaikinen sunnuntain ja maanantain välinen yö sisältää heräilyä ja vessassa juoksemista, jos on työviikko alkamassa maanantaina, vaikka normaalisti nukun hyvin. Olisi mielenkiintoista tietää, mistä moinen herkkävatsaisuus johtuu. Ilmeisesti jokin opittu tapa, joka jäänyt päälle.  Pienenä koulumatkalla saattoi ryhtyä sat

Luetun ymmärtäminen

Kuva
 Luetun ymmärtäminen voi tarkoittaa montaa asiaa. Opiskelijalle luetun ymmärtäminen OIKEIN on tärkeää. Kaunokirjallisuutta lukiessa voisi ajatella, että kukin meistä ymmärtää kirjan omalla tavallaan ja eri asiat nousevat kullekin tärkeiksi. Ja jos nyt ihan pilkkua aletaan viilaamaan, niin luettuhan ei pysty ymmärtämään ellei osaa sitä kieltä, jolla teksti on kirjoitettu. Somemaailmassa luetun ymmärtäminen tuntuu olevan välillä vaikeaa. Kirjoitin joku aika sitten omalle fb-sivulleni jotain siitä, että teen töitä nykyään siten, että minulle (kuten niille muillekin järjestelmässä oleville) tulee ilmoituksia vapaista keikoista, ja työn saa se, joka ensimmäisenä ilmoittautuu. Samaan aikaan minuun saattaa ottaa yhteyttä suoraan joku, jolle olen tehnyt töitä aiemmin. Erehdyin sitten kirjoittamaan, että en kauheasti pidä siitä, että sunnuntai-iltana aletaan kinuta töihin.  Viikonloppu on minulle vähän pyhä asia. Johtunee siitäkin, että joskus muinoin tein epäsäännöllistä työtä, ja tavallinen v

Kevät

Kuva
 Maalaus juhlasalin seinällä. Kuu kiurusta kesään. Kuu koronasta kesään, puolikuuta Ukrainaan sodasta. On ollut outo kevät. Talvikin oli outo ainakin säiden puolesta. Kovin oli vaihtelevaa ja jäistäkin. Nyt maaliskuun alussa päästiin eroon suurimmasta osasta koronarajoituksia. Voidaan ainakin  hetki kirmata vapaina ja käydä konserteissa, ravintoloissa, yökerhoissa jne. Päiväkodeissakin henkilökunta sai taas ruokailla lasten kanssa samassa pöydässä alkaen 1.3.2022. Nyt siitä koronasta ei enää jauheta. Tulikin muuta mietittävää. Putin määräsi joukot hyökkäämään Ukrainaan. Tässä kohtaa kenenkään tavallisen venäläisen ryssittely aivan tyhmää, tuskin Venäjän kansa halusi sitä sotaa, päinvastoin.  Jotenkin kuvittelin, ettei sivistyneessä Euroopassa enää ikinä ryhdyttäisi sotimaan. Väärin luulin. Ei mahdu järkeen, että vielä 2022 joku haluaa hallita ja omistaa jonkun toisen maan, ja saadakseen haluamansa pommittaa ihmisten koteja ja sairaaloita. Järkkyneen mielen lisäksi tulee aivan älyttömät

Usko

Kuva
 Tämä usko, liitettynä siis ajatukseen Jumalasta, on todella hankala ja ristiriitainen aihe, josta toisaalta ei kannattaisi kauheasti kirjoittaakaan, koska aiheuttaa yleensä paljon epäsopua. Kirjoitan nyt kuitenkin :) Ärsyynnyn usein melkolailla sellaisista ihmisistä, joilla on vain se yksi totuus. Vaikkapa että "jos on kiltti, pääsee taivaaseen. Jos on tuhma, joutuu kadotukseen". Yleensä nämä tällaiset kertoilijat olettavat olevansa automaattisesti näitä taivaaseenmenijöitä. Joillakin siihen näköjään riittää se, että kuuluu kirkkoon. Olen todennut ennenkin ja totean taaskin, että lapsena oli hyvin yksinkertaista uskoa siihen jumalaan. Näin opetettiin kotona ja pyhäkoulussa ja uskonnontunnillakin, että siellä se Isä istuu ja jakaa pelastusta ja tuomioita. Hyvin yksinkertaista ja helppoa siis. Vähän vanhempana alkoi ärsyttää. Että onko jumala siis mies? Sellainen ZZ-Topin laulajan näköinen ukkeli päättämässä kaikesta?! Olisi ihanaa, kun kokisikin vielä vilpitöntä lapsenuskoa,

Keskaria näyttelevä psykologi ja muita tositarinoita elävästä elämästä

Kuva
 Tohtori Höyhenen naapurissa asuu psykologi. Hänen edesottamuksistaan on saatettu aiemminkin kirjoittaa tässä blogissa. Oli mm se henkilö, joka samanhenkisen toverinsa kanssa yritti laittaa asuinkunnan lapsia ja vähän aikuisiakin arvojärjestykseen. Ei onneksi onnistunut tuhoamaan kaikkea, mutta yritys oli kova. Sattuneesta syystä ja monista tapahtumista johtuen allekirjoittanut ja tämä psykologi eivät ole olleet puheväleissä vuosiin. SE on toiminut melko hyvin. Sanotaan näin kauniisti, että psykon tyyli sulkea silmät tosiasioilta, väheksyä ja tuomita muita ja kaunistella omaa fasaadiaan on niin räikeää, että tuollaisen ihmisen kanssa ei vaan tahdo olla tekemisissä, ihan oman mielenrauhankin vuoksi. Nyt kuitenkin kävi niin, että puolisoni sanoi minulle viikonloppuna, että kun hän meni ulos, niin tämä psyko oli näyttänyt hänelle keskaria talonsa ikkunasta. Olin ihan että "MITÄ???". Että ei voi olla totta. Epäilin puolison näkökykyä ja vaikka mitä, mutta kovin hän vakuutti että

Karavaani ja kamelin selkä

Kuva
 Otsikoksi piti tulla "koirat haukkuu ja karavaani kulkee", mutta googletellessa selvisikin, että alunperin karavaani on tarkoittanutkin kamelikaravaania eikä hevosvetoista mustalaisten liikkuvaa leiriä. Tuli taas käytyä lukemassa nettikeskusteluja. Minusta on hyvä, jos ihminen omalla naamallaan on jotain mieltä ja seisoo sanojensa takana. Tai voi olla olemattakin omalla nimellä, mutta silloin pitää olla kritisoimatta muita ihmisiä ikävällä tavalla ja jos sen tekee, pitäisi kritisoida niin, että kohdetta tunnista. Tohtori Höyhen on myös elämässään tehnyt omat munauksensa, eli ollut liian avoin ja kiihkeä ja aikoinaan yrittäjänä ollessa tuli melko suorasukaisesti reagoitua mm yrittäjän ongelmiin ja hankaliim yhteistyökumppaneihin ja asiakkaisiinkin. Olen kyllä itseni kanssa useasti vieläkin niistä asioista samaa mieltä, nyt vuosia myöhemmin. No, karma toimii ja on armoton. Oli melko jäätävää saada palautetta niiltä ihmisiltä, joihin sanan säilä oli osunut. Verkostahan ei tosia

Rahan takii

Kuva
 Meidän naapurissa asui vuosia eräs naishenkilö, josta olen mahdollisesti kertonut aiemminkin.(Ja olenkin, selasin vanhoja postauksia ja 30. marraskuuta 2020 olin kirjoittanut aiheesta otsikolla "Kyylät").  Sellainen kovaääninen komentoora, joka kailotti aina kuuluvasti pihallaan, että miten asiat on. Piti itseään jostain syystä vähän parempana  ihmisenä. Oli lyöttäytynyt kaverisuhteisiin yhden toisen naapurin kanssa, joka oli psykologi. Molemmilla oli sitten myös erityislapsia tai ainakin sitä läheltä liippaavia.  Nämä kaksi tätiä ilmeisesti fantasioivat jostain kyläidyllistä, jossa kaikki kasvattavat kaikkien lapsia. Muuten hyvä, mutta tämä touhu alkoi olla sellaista, että nämä kaksi yrittivät määräillä, että kuka leikkii kenenkin kanssa. Jos joku naapurin lapsi ei ollut mieluinen, niin hänet lähetettiin leikeistä kotiin, kun paikalle pelmahti ns parempi ystävä. Suomeksi sanottuna touhu oli kuin aikuisten harjoittamaa koulukiusaamista. Heidän omissa lapsissa ei ollut koskaa

Terveyttä ja sairautta

Kuva
  Florence Nightingale ,  OM  ( 12. toukokuuta   1820   Firenze ,  Toscanan suurherttuakunta  –  13. elokuuta   1910   Lontoo ,  Englanti ,  Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta ) oli nykyaikaisen  sairaanhoidon  ja  sairaanhoitajan  esikuva. Hän tuli tunnetuksi hoidettuaan lokakuusta 1854 lähtien  Turkissa  yhdessä 38 vapaaehtoisen naissairaanhoitajan kanssa  Krimin sodan  uhreja. Hänen aloitteestaan perustettiin vuonna 1860 Lontooseen Nightingale Training School (nykyisin  Nightingale School of Nursing ), jossa koulutetaan sairaanhoitajia. Vaikka Nightingale tunnetaan lähinnä sairaanhoitajana, hän oli myös pätevä  tilastotieteilijä ; hän teki Krimin sodan aikana kaavioita kuvaamaan kuolleisuutta sairaaloissa. (Lähde Google, Wikipedia) Sairaanhoitajan ja lähihoitajan ammatit on kyllä parhaimmillaan todella ihailtavia. Ilman sairaanhoitajia ja lähihoitajia elämämme olisi melko hankalaa. Lääkärit ensisijaisesti tutkivat ja tekevät diagnooseja, mutta se fyysinen hoito lää

Oi aikoja, oi tapoja

Kuva
 Nyt on tullut kahlattua läpi vanhaa Kotikatu-sarjaa Areenassa. Sitä on ollut ihana katsoa, ei vähiten ihanan Helsinki-kuvauksen vuoksi.  Sarjan ensiesityksestä aikaa lähes 30 vuotta, ja ajan kulumisen  ja asenteiden muutoksen kyllä huomaa. Sarjassa on esimerkiksi kampaaja Pirkko. Kotoisin Pispalasta, adoptoitu Keniasta. Eräänkin kerran Pirkon ihonväriä kommentoidaan ja sanaa "neekeri" käytellään vapautuneesti. Ja tuohon aikaan se n-sana ei ollut meille tavallisille pulliaisille rasismia. Oli valkolaisia, neekereitä, mustalaisia. Ostettiin neekerinpusuja ja Uncle Ben`s riisiä. Kaikki ei siihen aikaan ollut rasismia, kuten nyt. Tummaihoisia ei asunut vielä kovin paljon Suomessa, ja ne, jotka asuivat, olivat meistä eksoottisia. Asiat ja asenteet muuttuivat kielteisiksi oikeastaan siinä kohtaa, kun ensimmäiset somalipakolaiset saapuivat. Muistan, kuinka jo tuolloin äimisteltiin, että miksi tulee pelkästään nuoria miehiä ja myös maahantulijoiden saamista sosiaalietuuksista liikku

Nuoruustango

Kuva
 The weeping woman, Pablo Picasso 1937. Tuli tässä mieleen, kun omaakin vanhenemista pohtinut, että ei liene ihme, että moni vanhoilla päivillään kiinnostuu huomattavasti itseään nuoremman kumppanin seurasta. Ehkä se oma kuolevaisuus unohtuu nuoremman ihmisen seurassa. Näin naisena on kyllä piristävää se tieto, että on nuorempia miehiä, joita oikeasti kiinnostaa vanhempi nainen. Jo pelkkä teoreettinen tieto asiasta on lohduttavaa. Toki joku raja kai ikäerollakin on. Mun samanikäinen lapsuuskamuni, mies, taivasteli joku aika sitten, että "kyllä sullakin alkaa ikää jo olemaan". Leskeksi jäätyään hän nyt harrastanut muutaman vuoden itseään nuorempia naisia. Leskeys ei johtunut puolison iästä vaan parantumattomasta sairaudesta. Tälle vanhenemiskammoiselle lapsuuskaverilleni meinasin kyllä todeta, että minun ei ainakaan tarvitse juosta koko aikaa vessassa kuten sinun. Hänellä siis ollut eturauhasongelmia ja jotain leikattukin sen vuoksi. On siis 60-luvulla syntynyt mies. En ole tä

Pyhimys

Kuva
 Tohtori Höyhen ihan vaan kaverin puolesta kyselee, että onko ihmisen perusluonteenpiirre se, että halutaan esittää parempaa ihmistä kuin oikeasti ollaan? Kaveri kertoi, että hänellä on anoppi, jonka kanssa tullut juttuun noin 20 vuotta. Menestyksen salaisuus on se, että on muistettu pitää sopivan etäiset välit ja annettu tilaa kummallekin. Kaverin miehen veljenvaimo on myös miniä tälle kaverin anopille. Kutsutaan häntä nyt vaikka nimellä "Miniä B". Tämä miniä B ei ole ollut niin helpoissa väleissä anoppiinsa kuin mitä kaverini. Sanan säilä on viuhunut puolin ja toisin, eikä ole kummaltakaan puolelta peitelty vastenmielisyyden tunteita. Miniä B:llä on kaverini mukaan ollut aina jotain myrkyllistä sanomista anopista. Anoppi puolestaan piti Miniä B:tä vilpillisenä ja epäaitona ihmisenä. No, tämä iäkäs anoppi on nyt jo vanha ja huonokuntoinen ja hoitokodissa. Kaverini oli huomannut, että hoitokodilla on fb-sivu. Sinne oli laitettu kuva, jossa anoppi istuu pöydässä ja hänen synty

Mieli

Kuva
 Tohtori Höyhen eli alter egoni on pohtinut myös, että olisiko masentunut, kun aika paljon on sellaista asioiden kyseenalaistamista ollut jo kauan. Mietinnän lopputulos on: en ole masentunut. Nousen joka aamu mielelläni sängystä. En nuku muutenkaan koskaan pitkään, koska jotenkin tuntuu, että jos ei päivää aloita aamusta, vaan lötköilee sängyssä pitkään tai nukkuu väkisin, niin silloin oikeasti masentuu, jos on siihen vähäjkään taipuvainen. Ainakin alakuloistuu. Olen nopeasti kyllästyvä, olen myös nopeasti ahdistuva. Nukun huonosti aina su-ma välisen yön, jos seuraava päivä työpäivä. Ahdistun menoista, jotka tapahtuvat iltapäivällä tai illalla. Haluan tehdä kaiken siten, että se tekeminen alkaa aamulla. En pidä oikeastaan mistään sellaisesta tekemisestä, joka on jonkinlainen pakko tai velvollisuus. Eri asia on sitten sellaiset jutut ja intohimon kohteet, jotka oikeasti ilostuttavat ja antavat sisältöä. Tämä korona-aika on oikeasti ollut melko raskas. Alussa oli kivaakin se pakollinen p

Laiska

Kuva
 Itse satu Laiska-Jaakko menee näin:  Satu on nimeltään Laiska-Jaakko. Se on englantilainen kansansatu, mutta tarinaa rikkaasta tytöstä, joka ei ole koskaan nauranut, kerrotaan myös Grimmin veljesten sadussa Kultainen hanhi. Laiska-Jaakko on köyhä poika, joka saa palkaksi talonpojalle tekemästään työstä kolikoita, maitoa, juustoa, kissan, mutta hän kantaa palkkansa kotiin aina väärällä tavalla niin, että menettää sen. Lopulta hän saa palkakseen aasin, jonka hän kantaa kotiin selässään. Rikkaan miehen tytär, joka ei ole koskaan nauranut, näkee tämän ja räjähtää nauramaan. Tyttären isän lupauksen mukaan Jaakko saa tytön vaimokseen eikä hänen enää koskaan tarvitse tehdä töitä. Tämä johdantona siihen, että myönnän suoraan, että minusta on tullut laiska ja mukavuudenhaluinen. Reippaudenkin kyseenalaistin jokin aika sitten.  Tämä asia taas korostui ja nousi eteen eilen, kun olin silmäsairauteni vuoksi lääkärissä. En siis sillä varsinaisella hoitavalla lääkärillä, jota menen taas tänään tapaa

Amputoitu

Kuva
 Minusta lähti iso pala. Silmät täynnä kyyneleitä, leukaperiä kiristää itku, suru ja kaipaus. Karvakamu, jonka kanssa elin monta vuotta, ei enää ole kanssani. Ei enää yhteisiä lenkkejä, ei hassuttelua, ei yhteisiä rutiineja. Korjailen pikkuhiljaa pois kotoa hänen tavaroitaan. Pesen kuljetuskopan, pyykkään lepotyynyt ja kupit. Mietin, säilytänkö kuivamuonat  vai en. Tytär sanoo, että hauvelin pehmoleluihin ei saa koskea.  Rakkaalla karvakamullani petti sydän. Toivon jotenkin, että minunkin sydämeni pettäisi. Vaikka ehkä en kuitenkaan. Kukaan ei enää laukkaa perässäni, kun menen yläkertaan. Kukaan ei enää vingu viereen sänkyyn. Jopa aura-auton haukkumista on ikävä. Kadehdin jokaista, joka tuolla kulkee koira hihnan päässä.  Voi kuinka toivon, että kuolemassa olisi peruutusnappula. Ei valitettaavasti ole. En tiedä, täyttyykö tämä tyhjä kohta minussa enää koskaan. Ehkä onnelliset muistot sitten joskus, kun en enää jaksa itkeä.

Kotirauha

Kuva
 Kuvassa Henri Matissen maalaus "Elämänilo". Katsoin dokumentin Matissesta ja inspiroiduin. Olen jo pitkään haaveillut, että ryhdyn piirtämään ja maalaamaan. Haluaisin luoda kuviksi tätä runsasta, sisäistä maailmaani. Olen siis aikoinaini saanut hiukan kuvataidekoulutustakin, ja piirtänyt elävää mallia jne. Ajattelin, että en silti pyrkisi noudattamaan mitään sääntöjä tai edes pyrkimään täydellisyyteen, eli täydellisiin mittasuhteisiin ja muuhun, vaan tosiaan ammentaisin sieltä omista haaveista ja mielikuvista, ehkä hiukan naivismin kautta. Olenhan tarkkailija luonteeltani, ja pistän usein merkille elämän pieniä vivahtaita. Luulen, egttä aiheet eivät lopu ihan heti kesken :) Nyt pitäisi vain aloittaa. Jostakin. Olkoon se vaikka aluksi pientä piirtelyä. Tämä talvi ja oikeastaan joka talvi minulle tapahtuu se, että haluaisin vain olla kotona. Tehdä ruokaa, lukea ja katsoa sarjoja. Ja nyt kävi niin "onnellisesti", että tämä on ollut arkipäivääni reilun kuukauden. Saira

Kolmas kerta

Kuva
 Kolmas rokote on nyt otettu. Minulla ei ole mitään mahdotonta koronahysteriaa päällä, ja tämän rokotteen otin lähinnä siksi, että jospa tässä pääsisi reissuunkin joskus, ja noudattamalla säntillisesti ohjeita se ehkä onnistuu helpommin. Ymmärrän kyllä melko hyvin niitäkin, jotka kokevat rokotteen ottamisen pakotteena. Täytyy myöntää, että itsekin olin silloin koronaepidemian alkumetreillä sitä mieltä, että tämä voisi hyvinkin olla jokin lääkeyritysten lanseeraama konsti rikastua. En väitä, ettenkö luottaisi länsimaiseen lääketieteeseen, mutta jotenkin ei mene tajuntaan se, että jos esim polio- ja isorokkorokotteiden kehittelyssä meni aikoinaan vuosia (näin ainakin luulen), niin miten ihmeessä näin nopeasti saatiin kehitettyä tähän koronaan sopiva  rokote? Ja onko tästä apua? Niin ristiriitaista infoa sataa useasta eri lähteestä. On kyllä harmillista, että tämä asia on saanut kansakuntaa jakautumaan kahteen leiriin. Osa puoltaa rokotteita, osa kokee ne turhina ja jopa uhkana. Monenmois

Ahkerat vastaan hääräilijät

Kuva
Kuvassa on kukka nimeltä Ahkera Liisa. Minä kirjoitan kuitenkin  nyt ihmisistä. Reippaudesta jo kirjoitinkin taannoin, nyt kirjoitan reippaan kaverista ahkerasta. Tuli eräs tapaus mieleen, josta aikaa parikymmentä vuotta. MInua 43 vuotta vanhempi adoäitini oli tulossa meille kylään adoserkkuni kanssa. Matkaa meille heiltä oli tuolloin sen verran, että ajomatkaan kului reilu 3 tuntia. Serkku ajoi. Oli syksy ja äitini oli poiminut kaikki omat ja määrästä päätellen naapurienkin omenat ja ettei mitään menisi hukkaan, kuljetutti ne omenat itsensä ja serkkuni mukana meille. Olin kuvitellut, että viettäisimme mukavaa laatuaikaa jutellen ja oleskellen, koska ei oltu nähty livenä. Mutta toisinhan siinä kävi. Istuimme perkaamassa niitä saatanan omenoita takapihalla, mielestäni tuntitolkulla. Olin aivan kypsä, serkku oli aivan kypsä, mutta ahkera työihminen eli äitini ei nähtävästi ollut. Lopulta serkkuni teki aloitteen, eli sanoi äkkiä että nyt hän ei putsaa eikä leikkaa enää ainuttakaan omenaa,

Onko elämä ansioluettelo?

Kuva
 Kuvassa oleva, mittatilaustyönä tehty tohtorinhattu maksaa noin 800 eur. Tämä vain sivuhuomautuksena. Nyt itse asiaan: Kun pohtii syntyjä syviä aika ajoin, päähän pälkähtelee monenmoisia mietteitä. Turhia ja tärkeitä. Tänä aamuna, kevyesti elämäntarkoitusta miettiessä, pälkähti päähän sellainenkin kysymys että "miksi meillä on elämä"? Mikä elämän tarkoitus on? Eläminen kai. Entä miksi me ihmiset usein elämme siten, kuin tämä olisi jokin  teatteriesitys, jolla haluamme vaikuttaa yleisöön? Tarkoitan tällä teatterilla sitä, että teemme usein asioita sillä ajatuksella, että mitäköhän ne muut ajattelee tästä. Että olenko hyvä, vai olenko sysipaska ja kenen mielestä mitäkin. Ei ole ehkä rohkeutta tehdä asioita vain siksi, koska haluaa ja voi, piittaamatta kummastelijoista. Samaan aikaan, kun nykymaailmassa korostamme yksilöllisyyttä, matkimmekin toistemme elämää. Karrikoidusti sanoen: vain menestyksellä ja erottautumisella tuntuu olevan merkitystä.  Silti joka toinen nuorehko nain