Tohtori Höyhen

  Tina Turner (s.26.11.1939) Katsoin dokumentin Tina Turnerista. Oikealtaan nimeltään Anna Mae Bullock. Dokumenttielokuva hänestä oli hyvä ja perusteellinen. Täytyy sanoa, että laulunlahjojensa lisäksi hän oli/on ihan mielettömän kaunis ja seksikäs nainen. Tanssiessaankin hän oli kuin itse musiikin sielu ja liekin ytimessä. Nyt en kuitenkaan kirjoita hänen musiikillisista ansioistaan, vaan siitä, miten paljon väkivaltaa hän sieti ex-mieheltään Ike Turnerilta. Ike tietysti antoi hänen uralleen sen lähtölaukauksen ja suhde kai alkoikin kaveruutena, mutta ilmeisesti helvetti roihahti siinä kohtaa, kun tarinan tähti alkoikin olla Tina.  Ohjelmassa kuvailtu väkivalta oli todella kuvottavaa. Hakkaamista kasvojen lisäksi sukuelimiin henkarilla ja sen jälkeen seksiin pakottamista. Joskus Ike kaatoi Tinan päälle kuumaa kahvia. Tinahan sai lähdettyä liitosta joskus 70-luvun puolivälissä. Jolloin joutui aloittamaan kaiken alusta. Oli siis aivan tyhjätasku alussa, eikä saanut mitään osuuksia aiemm

  Meiltähän tämä käy  on ajankohtainen kertomus elämäntapaoppaiden Suomesta, perheen eristyneisyydestä sekä hyvinvointiyhteiskunnasta, jossa kaikki eivät pysy mukana. Rouva Paula von Renqvistin elämä muodostuu vastakohtaisuuksista. Joulukuussa hän nautiskelee särkipaloja linnanjuhlissa. Tammikuussa hän on asunnoton. Paula on halunnut luoda kodin teini-ikäisille lapsilleen ja menestyvälle miehelleen. Hän tahtoisi elää hyvää elämää, mutta ei tiedä, kuinka se tehdään. Vastausten puutteessa hän huojentautuu viinillä, niin kuin kantakaupungissa on tapana. Tutussa bistrossa Paulan tielle osuu joogaohjaaja Jalo, mies kuin toisesta maailmasta, ja niin Paula herää eloon. Avioliitosta irtautuminen vailla ammattia ja varallisuutta ei ole ihan ongelmatonta, mutta viininhehkuisen rakkauden houkutus on suuri. Pian Paula saa huomata ajautuneensa yhä kauemmas toiveistaan ja perheestään. (WSOY 2020) --------------------------------------------------------------------------------------------------------

  Siivoilin äsken kaappeja. Heittelin pois ikivanhoja asia- yms papereita, joilla ei enää mitään virkaa. Yhteen roskapussiin ladoin sitten pikkutilpehööriä, joka vaan pyörinyt kaapissa viemässä tilaa. Lähtipä roskiin yksi yrittäjäaikainen korttimaksupäätekin. Joskus pohdin sen myymistä, mutta laitetta valmistavasta firmasta sanottiin, että nyt on tullut uudet laitteet ja näillä vanhemmanmallisilla laitteilla ei enää mitään virkaa. Sääli. Laite olisi ollut aivan ehjä, siisti ja kunnossa. Mutta bisnes is bisnes.En tiedä, miksi olen säilönyt sitä kaapissa 10 vuotta. Olen ehkä odottanut jotain ihmettä. Aamulenkillä ennen siivousta pohdiskelin vähän muitakin asioita. Kuten tätä vanhemmuutta. Olen jotenkin tullut siihen tulokseen, että ehkä vanhemmilta tosiaan odotetaan liikaa. Jotain käsittämätöntä nuhteettomuutta ja täydellisyyttä. Ilmeisesti ihan jokainen trauma, joka aikuistuneella lapsella on, on aina vanhempien syytä.  Toki on asioita, jotka eivät saisi kuulua lapsuuteen. Esimerkiksi v

  Tämän edesmenneen joulun parhaita hetkiä oli se, kun pelattiin Aliasta. Oltiin pojan kanssa pari ja voitettiin kirkkaasti vastaparimme, eli mies ja toinen tytär. 19-v ei osallistunut, vaan oli poikaystävän kanssa huoneessaan.  Enemmänkin pitäisi pelata. Yleensä tosin Afrikan tähti saa aikaan kovaäänisen keskustelun, koska kaikki ovat voitonhimoisia ja välillä säännöt saattaa muuttua yks kaks pelin edetessä. Monopolinkin kanssa on vähän niin ja näin. Olen aika kärsimätön luonne ja rasitun liiasta verkkaisuudesta, joten juuri siksi Aliaksen tyyppiset pelit sopivat. Lisäksi se on mielestäni sekä luova että hauska peli, jossa tarvitaan nopeutta ja nokkeluutta. Minun on lisäksi vaikea muistaa vaikeita sääntöjä, joita useissa peleissä on. Tytär lähti joulun jälkeen omaan asuntoonsa, kun työt kutsui ja otti tämän Aliaksen mukaan. Hänelle tulee uutena vuotena vieraita, ja mm. tindertreffityyppi Porista. Tytär sai myös kosketinsoittimen lahjaksi ja ehdoteltiinkin, että harjoittelisi myös Pori

  "1) Miksi joulua juhlitaan vääränä päivänä? Kirkkoisät päättivät noin vuonna 300, että Jeesus syntyi 25. joulukuuta. Esimerkiksi Pohjoismaissa joulun tärkein päivä kodeissa on kuitenkin jouluaatto 24. joulukuuta, jolloin muun muassa lahjat jaetaan. Yhden teorian mukaan tapa juontuu ajoilta ennen mekaanisen kellon keksimistä. Uusi päivä alkoi auringonlaskusta eikä keskiyöstä, kuten nykyään. Keskiaikaisessa skandinaavisessa Hávámal-runossa lukee muun muassa, että ”illasta päivä alkaa”. Skandinaviassa käytäntö oli vallalla pitkään, ja joulua juhlittiin joulupäivän aattona 24. joulukuuta. Muuallakaan kristikunnassa Jeesuksen syntymää ei juhlita varmasti oikeana päivänä – tarkkaa syntymäpäivää kun ei tiedetä. Joidenkin laskelmien mukaan Jeesus syntyi keväällä, maaliskuussa, noin kuusi vuotta ajanlaskumme alun jälkeen. " (Sivustolta 22 historiallista faktaa joulusta). ------------------------------------------------------------------------------------------------------------ Onne

  Kuvassa suoritetaan kaihileikkaus. Kyseessä ei ole juuri minun silmäni, mutta jokseenkin noin se tapahtuu. Täytyykin ihan ueliaisuuden vuoksi katsella aiheesta video You Tubesta. Eilen minulta tosiaan leikattiin kaihi toisestakin silmästä. Jännitti ehkä vähän enemmän kuin ensimmäisen silmän leikkaus, kun jo vähän tiesi, mitä odottaa. Leikkaus on kuitenkin täysin kivuton. Ällöttävää oikeastaan vain se silmäripsien teippaaminen. Ja leikkaukseenhan tullaan meikittä. Onneksi ei ole mitään volyymiripsiä, ne varmaan irtoaisivat tuossa tohinassa.  Ihoni on aika kosketusherkkä ja ärsyynnyin melkolailla, kun lääkäriä avustava hoitaja desinfioi silmää, kun olin jo leikkaustuolissa, ja painoi silmäluomiani pyyhkiessään niin, että tuntui että silmämunat varmaan kohta painuu pään sisään. S-tana! Mennyt ennenkin hermo liian kovakouraisten hoitajien tai kosmetologien kanssa. Lääkärinä minulla oli sama loistava naislääkäri kuin aiemminkin. Hän on vakuuttavan oloinen ja rauhallinen sekä ystävällinen.

  Kävin aamulla ostoksilla. Apteekista lisää silmätippoja huomista leikkausta varten ja marketista joulutähden sekä pari naistenlehteä. Lehdessä oli mm juttu Ruissalossa asuvasta taiteilijapariskunnasta. jotka olivat kauniita ja menestyviä ihmisiä kodissa, jota kelpaa esitellä naistenlehdissä. Pariskunnan miespuolinen jäsen totesi vaimostaan, että tämä oli kerran hänen mukanaan työmatkalla Italiassa ja hurmasi kuulemma kaikki YSL:n pitkässä mekossa ja korkokengissä, No, on kiva juttu, jos puolisot ihailevat toisiaan ja sanovat sen ääneen. Tosin jäin miettimään, että oliko se pointti asuvalinta vaiko se, että hän ei ollut juhlinut siinä mekossa vaan tehnyt töitä, eli oli se mekko päällä asetellut näytille 500 annosta burrataa ja villiyrttisalaattia. Tapahtui siis Milanossa. Pariskunnan mukaan kauneus on välittämistä. Pakko lisätä tähän vielä oma mielipide: YSL:n mekossa melko todennäköisesti tuleekin kaunis ja ylellinen olo. Ryhdyin sitten pohtimaan kauneutta yleisesti. Kauneusihanteet

  Eilen, 15.12, koin pitkästä aikaa oikein suuren onnentunteen. Niinkin pienestä asiasta, kuin että onnistuin omasta mielestäni hyvin eräässä guassimaalauksessa, joka oli siis harjoitelma, ja käytin mallina erään kirjan kantta. Tuli sellainen ihmeellisen vapaa ja riippumaton olo. Myös tunne, että voinkin käyttää elämäni seuraavat vuosikymmenet luovaan toimintaan. Että voin kirjoittaa ja maalatakin, koska olen niissä aika hyvä. Voisinko jopa saada lisätuloja eikä tarvitsisi tehdä enää mitään ei-kiinnostavaa? Olen aina jotenkin ylenkatsonut näitä ns sisustustaiteilijoita, jotka läiskivät abstrakteja värisommitelmia, jotka koen helpohkoiksi tehdä, mutta mitä ihmettä: jos sillä ansaitsee leipänsä tai saa muuten tyydytystä, niin miksei. Ja minäkin voin ryhtyä samaan hommaan halutessani. Suotta olen ylenkatsonut. Se johtunee ihmeellisestä ylikriittisyydestäni, jolla olen useimmiten vain vaikeuttanut elämääni. Samoin olen välillä suu auki ihmetellyt ns ammattitaiteilijoiden abstrakteja töitä,

  Katsoin Netflixistä "dokumentin" Meghanista ja Harrystä. Hesarin Eleonoora Riihinen kommentoi  sarjaa mm. näin: " ALKUVUODESTA  2020 Sussexin herttuapari  Harry  ja  Meghan  luopui kuninkaallisista velvollisuuksistaan. Mutta he eivät luopuneet julkisuudesta, päinvastoin.  He lähtivät hovista ovet paukkuen  Oprahin  haastattelulla, jossa oli kaikki skandaalin ainekset. Pariskunnan viesti oli, ettei brittihovi suojellut heidän perhettään median vainolta, julkisuuden paineilta, mielenterveysongelmilta, rasismilta tai seksismiltä. Siksi Harryn oli suojeltava heitä. Amerikkalaisyleisölle esitelty draamankaari oli ilmeinen: äitinsä traagisesti menettäneen  prinssin pahin pelko oli, että historia toistaa itseään. Pariskunta teki vielä saman vuoden syksyllä jättimäisen, noin 100 miljoonan dollarin diilin Netflixin kanssa. Torstaina suoratoistopalvelu julkaisi  Harry ja Meghan  -dokumenttisarjan kolme ensimmäistä jaksoa. Kuusiosaisen sarjan on ohjannut  Liz Garbus , joka on teh

  Joulutähti  ( Euphorbia pulcherrima ) eli  tähtilatva  on  tyräkkikasvien  heimoon kuuluva kasvilaji. Laji on kotoisin  Väli-Amerikasta  ja sitä käytetään laajasti koristekasvina. Joulutähti ei ole myrkyllinen, mutta syötynä paikallisesti ärsyttävä. Joka vuosi sitä aina päättää, ettei jouluhössää Joulun tähden, mutta aina sitä vähän hössää. En tee mitään suursiivousta, sitähän ei Martatkaan suosita, ellei aio viettää sitä joulua kaapissa, mutta olosuhteiden pakosta ryhdyin perkaamaan vinttiä. Olosuhteet oli sellaiset, että en löytänyt sieltä enää mitään etsimääni ja ärsyynnyin myös epäjärjestyksestä, Eilen sitten kävin läpi joulukoristeet ja myös muutamat jouluvalot, ja kuusenjalkojakin oli kaksin kappalein. Myös pestyjä kylpytakkeja oli kaksi kappaletta liikaa. Heitin menemään myös vanhan kirjanpidon, jota ei enää tarvitse säilyttää, kun 10 vuotta kulunut ja sitten oli joitain muitakin kansioita, jotka tyhjensin papereista, ja näin ollen minulla oli äkkiä jätesäkillinen siistejä kan

  Kuva Alfred J Hitchcockin elokuvasta Revitty esirippu. En ole nähnyt ko. elokuvaa, mutta kuva onkin vain fiiliskuvana, kun kirjoitan nyt teatterista. Muutamana viime päivänä on tullut harrastettua kulttuuria. Ensin Nokian työväen teatterissa katsomassa näytelmää Pastori Jussilainen ja sitten Turun Maneeriteatterissa katsomassa näytelmää Rouva C .  Molempia näytelmiä yhdisti sama aihe eli naisen asema 1800- luvun lopusta 1900- luvun alkuun. Eli se, miten liian usein on naiselle osoitettu alempi  paikkansa suhteessa mieheen, vedoten raamatun (sovinistisiin) tulkintoihin, ja kuinka vaikea naisen on ollut löytää oma paikkansa maailmassa, jollei ole halunnut olla pelkkä kodin hengetär tai lastentekokone. Eikä siitä ole kuin muutama vuosikymmen, kun nainen ei esimerkiksi päässyt ravintolaan ilman miesseuralaista. Naisia on aina holhottu miesten toimesta. Ja uskonnon avulla. Ja toki myös niiden kanssasisarten toimesta, joille ollut ihan ok olla ns miehen kylkiluu. Ja onhan tällaisia naisia

  Huomenna pidetään taas vuotuiset Linnan Juhlat. Nehän on peruttu parina viime vuotena koronan vuoksi, mutta nyt taas pääsee oikein pelipaikalle. Tykkään kyllä katsoa lähetystä televisiosta ja varsinkin sitä kohtaa, jossa juhlaväki valuu jonossa kättelemään. Tosin tänä vuonna osa vieraista ei kai kättele koronariskin vuoksi, mutta todennäköisesti suurin osa. Eikä se kättely, mutta ne puvut, ne kiinnostavat aina. Ja kyllähän Linnan juhlat työllistää myös paljon ihmisiä, eli pukusuunnittelijoita, kampaajia, meikkaajia, taksikuskeja jne. Siitä voidaan olla montaa mieltä, että onko oikein, että verorahoilla pääsee julkisesti juhlimaan ja näyttäytymään vain pieni kansanosa. Toisaalta tuollaiset "once in a lifetime"- juhlat ovat aika harvassa. Jos jotain muuttaisin, niin ehkä sen, että ei olisi niitä kiintiöjuhlijoita, jotka vuodesta toiseen kutsutaan, vaan esimerkiksi eduskunnasta pääsisi vain hallitus ja kansanedustajista ne, jotka valittu uusina eduskuntaan. Siis että jokainen

  Sarja kertoo neljän Oslolaisen finanssihain elämästä. Monimiljonäärejä, jotka hakevat elämäänsä jännitystä mm huumeilla ja seksillä.  Löysin sarjan ihan sattumalta Areenasta. Sarja on oikeastaan kuvottava ja kauhea, mutta kiinnostava. Olen katsonut vasta kaksi jaksoa. Suurin osa näistä miehistä on naimisissa, mutta se ei tahtia haittaa. Huorissa käydään ja kokaiinia vedetään surutta. Välillä tulee joku pahoinpideltyäkin ohimennen.  Julkisivu on silti siisti. Tosin en usko, että todellisessa elämässä yksikään näistä miesten vaimoista uskoisi että mies on uskollinen ja kunnollinen perheenisä. Kukaan ei voi olla niin tyhmä. Mutta ehkä näille naisillekin riittää se, että rahaa riittää ja kaiken voi ostaa. Nyt eräs näistä vaimoista tuntee biologisen kellonsa tikityksen. Ikävä kyllä aviomies on unohtanut ilmoittaa, että hän antoi steriloida itsensä jo suhteen alkuvaiheessa.  Jään jännityksellä seuraamaan sarjaa. Sitä katsoessa se oma, tavallinen elämä alkaa tuntua ihan kivalta.

  Kuvassa Salvador Dalin (1904-1989) maalaus vuodelta 1944 "Uni, jonka aiheuttaa mehiläisen lento granaattiomenan ympäri". Tyylilajina siis surrealismi.  Surrealismi on taiteen ja kirjallisuuden suuntaus, jossa pyritään tuomaan esiin ihmisen tiedostamaton ja alitajuinen. Surrealismi syntyi 1920-luvun taitteessa, ja liikkeen perusteksti on runoilija André Bretonin Surrealismin manifesti vuodelta 1924.                                                                          --------------- On aina yhtä hauska etsiä kuvia, kun aikoo kirjoittaa jostain aiheesta.  Eilen tosiaan tuli taas pohdittua maailman hulluutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Osa poliitikoista on mm sitä mieltä (ikävä kyllä varsinkin kokoomuksessa), että työllisyys jotenkin paranisi sillä, että ansiosidonnaista porrastetaan siten, että se pienenisi loppua kohti. Käsittämätön ajatus. Tottakai ihminen voi ottaa vastaan töitä vaikka vain päiväksi viikossa ja on näin ollen työllistetty ainakin tilastoissa, mutta eiköh

  Moni suomalainen jouluperinne kuten juhlarauhan julistaminen, hyvä tahto, lahjojen antaminen, köyhille jakaminen, kynttilöiden polttaminen, havukoristeet, punaiseen ja hiippalakkeihin pukeutuminen sekä kinkun syönti, on saanut alkunsa antiikin Rooman Saturnalia-juhlasta. Alun perin keskikesään sijoittunut maanviljelyksen ja ajan jumalan kunniaksi vietetty juhla siirrettiin myöhemmin vuoden loppuun ja yhdistettiin talvipäivän seisauksen juhlaan. Yksipäiväisestä juhlasta kehittyi lopulta yhdeksän päivän mittainen juhlakausi. Se huipentui 25. joulukuuta vietettävään auringonjumalan uudelleensyntymäjuhlaan, jolloin annettiin lahjoiksi esimerkiksi pieniä saviveistoksia, rahaa, vaatteita, hajuvesiä, kirjoja, makeisia, leivonnaisia, astioita, ja koriste-esineitä. Saturnalia-juhlassa harrastettiin myös esimerkiksi kepposten tekoa ja uhkapelaamista. Nyt, kun iso osa ihmisistä odottaa kylmä hiki otsalla kohonneita sähkölaskuja, niin monella on myös jouluun liittyvä rahankäyttö erilaista kuin e

  Joskus tuntuu, että aivoissa surisee koko ajan. Paljon erilaisia ajatuksia risteilee päässä samaan aikaan ja ne pitäisi jotenkin jäsennellä järjestykseen tai edes kukin ajatus yhteen johtoon. Melko mahdotonta. Aamulla heräsin ja onnittelin itseäni, että onneksi heräsin ja että näkemäni uni ei ollut totta vaan unta. Ensimmäisessä unessa olin kuoroharjoituksessa ja normaalisti melko rauhallisen oloinen kuoronjohtajamme sai jonkun ihme hepulin ja riehui ja raivosi jollekin vauvalle. En siis tiedä, miksi paikalla edes oli vauva. Seuraavassa unessa järjestin jotain juhlia. Ihmiset istuivat ulkona ja minulla oli jokin idea siitä, että ensin tarjoilen pientä alkupalaa. JOstain syystä se alkupala piti kuumentaa leivänpaahtimessa, ja aluksi kaikki menikin hyvin. Tosin vein niitä alkupaloja aina yhdelle henkilölle kerrallaan, eli juoksin koko ajan sisällä ja ulkona. Jossain kohtaa tajusin, että tulee kiire. Että koko porukka ei tule edes lähes samaan aikaan saamaan alkupaloja ja osa ei ehkä ol

  Rakkaat lapset on Siskonpedin tekijöiden uusi komediasarja sisarussuhteista ja äitisuhteesta; kun joku on samaan aikaan kaikkein rakkain ja kaikkein raivostuttavin. Aikuiset siskokset palaavat lapsuudenkotiinsa vahtimaan aivoinfarktista toipuvaa, villiintynyttä äitiään. Lyhyeksi ajateltu visiitti venähtääkin ja lapsuudenkoti toimii siskosten henkilökohtaisten kriisien pakopaikkana. Päärooleissa: Miitta Sorvali, Pirjo Heikkilä, Niina Lahtinen, Krisse Salminen, Sanna Stellan ja Joonas Nordman. Käsikirjoittajat: Anna Dahlman, Niina Lahtinen ja Anna Brotkin. Tuotantoyhtiö: Yellow Film & TV. Katsoin tämän sarjan Areenasta, ja täytyy sanoa että aivan huippu. Tykkään tuollaisesta mustasta huumorista, jossa ylinäytellään henkilöitä luonteenpiirteineen, joita oikeastikin löytyy tästä maailmasta. Ja onhan aihekin tuttuakin tutua: aikuiset lapset kilpailemassa äidinrakkaudesta. Äitiä tuossa sarjassa esittää lahjakas Miitta Sorvali. Ei ole mikään perinteinen pullantuoksuinen äiti, vaan suor