Ruokapoliisi

 Tohtori Höyhen on päättänyt aikoinaan, ja on yhä sitä mieltä, ettei missään tapauksessa ottaisi sellaista personal traineria, jolla ei ole vartalo kunnossa. Tai ainakin sen vartalon pitäisi olla paremmassa kunnossa kuin asiakkaalla. Muuten vaikea uskoa, että saisi rahoille vastinetta, jos se "opettaja" ei ole ammattinsa käyntikortti.

 Minulla oli kerran tuttava, joka piti urheilutarvikekauppaa, veti jumppia ja teki ruokavalioita. Tuli nähtyä aika useinkin, ihan juttelun merkeissä, ja aina tällä henkilöllä oli kourassa jokin energiapatukka. JOsta kuulemma sai nopeaa energiaa. Tohtori Höyhen esitti aina sen kysymyksen, että mikset syö hedelmiä, joista myös saa nopeaa energiaa. Siihen ei koskaan tullut kattavaa vastausta. Eikä tällä tuttavalla näyttänyt koskaan olevan niin kiire, etteikö olisi ehtunyt nauttia myös hitaampaakin energiaa.

Välillä huvittaa lukea ihmisten käsityksiä eri ruokavalioista. Ei tiedetä, mutta luullaan kovasti. Eräs yleisempiä arvostelun kohteita on vähähiilarinen tai ketoosin tähtäävä ruokavalio. Moni tuntuu luulevan, että voita syödään lusikalla ja muuten sitten lihaa lihan perään. Sitäkin. Mutta myös kalaa, kanaa, kananmunia, maanpinnalla kasvavia kasviksia jne. Marjojakin. Tuskin kenenkään terveydelle tekee hallaa se, että siitä puuttuu esimerkiksi vehnä, valkoinen sokeri ja lisäaineet. Kannattaa tutustua asioihin ennenkuin tuomitsee tai esittää arveluja totuuksina.

Allekirjoittaneella oli aikoinaan opiskelukaveri, joka oli tuolloin kasvissyöjä. Olipa kiva mennä ruokailemaan luokan kanssa, kun toinen moralisoi ja kyttäsi ja moitti, kun me muut otettiin ruokaa. Samaan aikaan oli sitä mieltä, kun ihmeteltiin sitä, että käyttää nahkakenkiä, että "johonkin se raja täytyy vetää". No, olisipa hän antanut meidän muidenkin vetää omat rajamme, puuttumatta.

Olen elänyt sellaisen lapsuuden, jolloin syötiin hyvää perusruokaa. Eli perunaa, lihaa, kalaa, maitoa, marjoja, kasviksia ja juureksia. Herkut kuuluivat juhlaan, ei joka päivään. Joku hedelmäpommijugurtti oli ensimmäinen maistamani marjainen jugurtti. Sitä ennen ja sen jälkeenkin viiliäkin tehtiin itse.

Eipä ollut tuolloin paino-ongelmia eikä reikiäkään juurikaan hampaissa. Ja se ruoka oli kyllä puhdasta, koska paljon kasvatettiin itse. Tuolloin alkoi myös tämä ns Pohjois-Karjala- projekti. Huolestuttiin kolestrolista ja silloin alettiin kiinnittää huomiota ruoan rasvaan. Vaikka olen toisaalta kuullut, että se on sokeri, joka tukkiin suonet, ei puhdas rasva. Tällöin alettiin tuottaa kevyttuotteita ja keinotekoisia makeutusaineita. Markkinoille tulvi margariineja ja suolaa kehotettiin välttämään. Jossain kohtaa tuntui, että ruoka ei saanut maistua miltään. Eikä maistunutkaan. 

Tapahtuiko tuolloin, tämän Pohjois-Karjala projektin alkaessa, se ensimmäinen askel siihen, että ihmisten ruokavalio muuttui epäterveellisemmäksi ja vyötärörasva kertyä? Suolanpuutetta alettiin korjata sipseillä, makeanhimoa limsoilla. Ihmisten varallisuus kasvoi ajan myötä, ja alettiin pitää elintason merkkinä monenmoisia prosessoituja herkkuja. Itsetekeminen oli jotenkin epätrendikästä, sellaista köyhien puuhaa. Peruna korvattiin ranskalaisilla, rehti ruisleipä valkoisella leivällä ja ranskanpullalla.

Nyt on taas jollain tavalla ympyrä sulkeutunut. Itsetekeminen ja kotoilu onkin kivaa, Viimeiset 10 vuotta on tupsahdellut erilaisia kokkiohjelmia televisiosta. Myös erilaiset ruokagurut ja terveysexpertit suoltavat sosiaaliseen mediaan oppejaan. Osalla on tietoa, osalla mutu-tietoa. Mielestäni kannattaa pitää kukkaronnyörit tiukalla näiden gurujen kanssa. Puskaradio paras radio.

Ihmisen elämäntehtävä ei pitäisi olla se, että koko elämä pyörii painon ympärillä. Olisiko kohtuus  hyvä vaihtoehto? Jatkuva laihduttaminen tekee kyllä elämästä melko kurjaa. Toisaalta painontarkkailu on tärkeää. Kyllä kehopositiivisuuteen kuuluu sekin, että pidät kehostasi huolta. Mutta jokainen voi ehkä aloittaa itsestään ennenkuin ryhtyy poliisiksi toisille. Tohtori Höyhenkin :)