Paluu arkeen
Viikonloput festarit on nyt festaroitu ja aikaa vietetty hyvien ja samanhenkisten ystävien kanssa. Samat ikäkriisit ja muut tärähtelyt tuntuvat kuuluvan asiaan itse kullakin. Onneksi asioista tosiaan voi ja kannattaa keskustella. Eilen juttelin itseäni puolet nuoremman tuttavan kanssa työuupumuksesta. Hän totesi, että hänen kilpailuhenkisyytensä ja miellyttämisentarpeensa ajoivat lopulta väsymykseen, josta ei pelkästään lepäämällä selvinnyt. Kerroin omasta tilanteestani, eli että aloin käydä juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, kun alakulo ei tuntunut hellittävän. Se mainitsemani käynti siellä psyk.sh:lla oli oikein mukava. Meillä toimi kemiat ja aika kului vähän liiankin nopeasti. Tarkoitus olisi nyt ainakin aluksi käydä parin viikon välein juttelemassa. Päätin myös, ja samaa suositteli tämä hoitajakin, että annan itselleni nyt luvan unohtaa työelämän vaatimukset hetkeksi. Siis kuukausiksi. Ja palata asiaan vasta sitten, kun oikeasti tuntuu siltä että on hyvä ja vahva ol