Sotaa ja rauhaa
Viime kuukausien uutisoinnit olleet sellaisia, että oikeastaan ei haluaisi tietää asiasta mitään. Silti järki sanoo, että asia koskettaa meitäkin (ja on jo koskettanutkin) ja on myös syytä varautua pahimpaan. Onkohan tosiaan totta, että itänaapurin Mr P on vakavasti sairas (no mieleltään ainakin, se on tullut selväksi), ja että hänelle tuntuu olevan aivan sama, vaikka kokonainen kansakunta tuhoutuisi, kun hän itsekin kumminkin kuolee pian? Jos hänen tarkoituksensa on jäädä historiankirjoihin, niin eipä taida tulla pahemmin suosiota ja suitsutusta, vaan maine tulee olemaan samanlainen kuin mitä oli henkisellä oppi-isällään Mr H:lla. Putler ja Hitler. Pienet ärhäkkäät ukot suurine egoineen ja mielenvikoineen. Se, mikä minua oikeastaan eniten mietityttää, on se, että ensinnäkään ei olisi millään voinut kuvitella, että vielä näennäisen sivistyneellä 2020-luvulla ajaudutaan oikeasti sotatilaan ja ihmisoikeusrikkomuksiin täälläkin maailmankolkassa. Jotenkin sitä odotti ja oletti, että kun