Tohtori Höyhen

  No niin, olen nyt kolmatta viikkoa alkoholilakossa. Ei pänni yhtään. Ei tee mieli edes viiniä ruoan kanssa. Ilmeisesti perimäni riippuvuusgeenit eivät ole kuitenkaan niin voimakkaat kuin joskus kuvittelin. Pohdin noin yleisesti omaa ikäluokkaani. Kun lähdettiin ulos töistä tai opiskelujen parista 80-luvulla, ja oltiin menevinämme yksille, niin eihän se kenelläkään koskaan jäänyt yhteen. Baarissa riekuttiin ja saatettiin lähteä jatkoillekin ja seuraavana aamuna tikkana takaisin töihin tai kouluun. En myöskään ole mielestäni koskaan käyttänyt alkoholia surun häivyttämiseen. Pikemminkin apukeinoksi silloin, kun mikään ei ole tuntunut miltään.  Ymmärrän tavallaan oikein hyvin huumeiden käyttäjiä. Alunperinhän on varmaan haettu juuri sitä tajunnan laajentumista. Todella moni taulu on maalattu, kirja kirjoitettu ja musiikki sävelletty huumaavien aineiden vaikutuksen alaisena. Tätä on ollut taatusti vuosisadasta toiseen, käytetyt aineet vain vaihdelleet. Surulliseksi homman tekee s...

Olin elokuvissa katsomassa  Myrskyluodon Maija- filmin. Tämä on siis Tiina Lymin ohjaus. Minua oli jo varoiteltu että nessut mukaan. No, ei itkettänyt. Elokuva oli myös hiukan turhan pitkä. Silti erittäin hyvä elokuva, pääosassa loistaa Amanda Jansson. Jannen roolissa sympaattinen Linus Troedsson. Elokuva oli kokonaan ruotsinkielinen, ollaanhan Ahvenanmaan saaristossa. Turussa piipahdettiin markkinoilla ja myymässä Maijan kehräämää ja värjäämää lankaa. Alussa esitettiin pitkään päähenkilön lapsuutta ja nuoruutta. Myös hänen uskoaan vanhoihin kansantaruihin, enteisiin ja taikoihin (tästä tykkäsin erityisesti). Kosinnan, avioliiton ja Myrskyluodolle muuton jälkeen kuvattiin nuorenparin elämää ja seksuaalista heräämistä ja yhteisen rakkauden löytämistä. Sen jälkeen ensimmäisen synnytyksen jälkeen siirryttiinkin jo kohtaan, jossa olikin äkkiä neljä lasta.  Myös Krimin sotaa käydään tuolloin, 1800- luvun puolivälissä joukko brittisotilaita saapuu miehittämään myrskyluotoa. En nyt e...

  Olen joskus aiemmin kirjoittanutkin keskaria näyttelevästä psykologinaapuristani. En jaksa enempää mennä yksityiskohtiin, mutta sanotaan nyt näin, että aikoinaan tämä hiiltyi siitä, kun ei hänen kaikkeen puuttuva vehkeilynsä mennytkään läpi (yritti manipuloida naapurustoa päättämällä, että kuka lapsi saa leikkiä kenenkin kanssa plus teki luonneanalyyseja pyytämättä), ja lopulta tuntui, että hänen omassa lintukodossaan oli paljonkin hämärää. Emme ole olleet vuosiin puheväleissä ja hyvä niin. Nyt en tiedä, näytteleekö vieläkin keskaria, koska en viitsi juurikaan huomioida hänen olemassaoloaan. Sen verran kuitenkin olen huomannut, että hän on tosi usein kähjäämässä kompostoriaan talonsa nurkan takana ja vilkuilee meillepäin. Samoin joku ryntää aina ikkunaan, kun meidän pihalla liikkuu jokin. Viimeksi huomasin yleisöä, kun tultiin lentokentältä taksilla pihalle ja purettiin laukkuja auton takaboxista. Mieheni sen sijaan on huomannut, että kun tämä henkilö kävelee ohi, niin ei sano mi...

Tämä viikko on mennyt siten, että joka päivä ollut jotain ohjelmaa. Maanantaina kuoroharkat, eilen koulupäivä (harjoiteltiin mm hallittua fyysistä rajoittamista), tänään pidetään minun luonani stemmaharkat ja huomenna on taas opiskeluja. Kevään kunniaksi ryhdyin myös alkoholilakkoon. Se alkoi 22.1. Kimmokkeena oikeastaan se, että esim tyttäreni laihtunut vuodessa yhden vaatekoon. Kun kyselin elämäntapamuutoksia, niin ainoana oli oikeastaan se, että jättänyt juhlimisen vähemmälle (ja vähentänyt leivänsyöntiä). Lisäksi heillä on ollut työporukan naisten kesken veto, eli ovat säännöllisesti mittailleet itseään ja se, joka hävinnyt, on aina vienyt toiset aamiaiselle tai brunssille johonkin hotelliin tai kahvilaan. Minulla on perimässäni jonkinlainen alttius riippuvuksiin, joten senkin takia pieni kurinpalautus tulee ihan tarpeeseen.  

 Loma oli oikein onnistunut ja leppoisa. Lämpötila +26 lähes joka päivä. Oli tosi mukavaa vain olla ja mennä joka aamu aamupalalle, joka syötiin poikkeuksetta ulkona.  Hiukan kävellä ja shoppailla. Ainoat suunnitellut aktiviteetit oli treffit tamperelaisen tuttavapariskunnan kanssa rannassa ja retki paikallisbussilla eläintarhaan. Delfiinit veivät kyllä sydämen, jälleen kerran. Hotellialueellamme suurin osa asukkaista oli joko Tanskasta tai Ruotsista. Tanskalaiset saavat älämölön aikaisiksi missä vaan, koska liikkuvat yleensä laumoissa. Ei haittaa.  Oikeastaan koko viikko sujui ulkona oleskellen (öitä lukuunottamatta). Oli ihanaa vain olla, juoda sangriaa tai olutta ja lukea kirjoja. Tällä kertaa ei kumpikaan edes polttanut ihoaan auringossa. Tosin saattoi johtua siitäkin, että varsinainen auringonotto oli melko mahdotonta, koska kovamuoviset aurinkopedit olivat äärettömän epämiellyttävät ja kovat selälle.  Ruoka oli sitä samaa turistimättöä kuin ennenkin. Paras ater...

  Aloin tässä oikein lähestyvää lomaa odotellessa pohtia menneitä reissuja. Nuorena oli kivaa juhliminen ja ns yöelämä. Nyt riittää, kun saa olla edes uudessa ympäristössä ja saada istua kiireettömästi jossain sopivanlämpöisessä paikassa, kylmää drinksua siemaillen tai hyvää ruokaa syöden. Ei ole ehkä enää niin huoleton ja vaaroja kaihtamaton. Silti ehkä parhaat hetket reissata olivat ne, kun lapset olivat aika pieniä. Ei nyt enää mitään vauvoja tai leikki-ikäisiä, mutta siinä ikävuosina 6-12, kun he olivat kaikesta innostuneita ja sellaista kivaa ja hyväntuulista matkaseuraa. Tosin muistelen, että olivat uusien ruokien suhteen melko ronkeleita. Mitkään eksoottiset herkut eivät uponneet (heille myös lasagne tuntui olevan eksoottinen ruoka :)) Toiseksi parhaat reissut olivat niitä, joita tein entisten avomiesten kanssa. Ihan siitä syystä, että molemmat tykkäsivät vuokrata mopon reissuilla, ja minä taas tykkäsin istua kyydissä. Näki paljon enemmän tuolla tavalla. Nykyinen mies ei hal...

  Nyt minuun sitten iski se, mitä olen vältellyt koko talven: Talviunen tarve. Jouluun asti riitti energiaa ja hiukan uuteen vuoteenkin saakka, mutta nyt onkin ollut yhtä tahkoamista. Aamuisin ei tunnukaan enää kivalta herätä vaan väsyttää. Kyllä tämä väsymys nähtävästi tulee joka vuosi, halusi tai ei. Nyt onkin lähestyvä aurinkoloma tulossa todella tarpeeseen. Etsiskelin eilen eri liikkeistä kivaa uimapukua, mutta en löytänyt ollenkaan mieleistäni. Tuttavan vinkistä nyt tilasin eräästä paikasta, tilasin kaksikin eri mallia, ja nyt on sormet ja varpaat ristissä, että mahtaako ehtiä paketti ajoissa. No, löytyy kyllä sitten vanhoistakin varastoista asusteita, jos näin kehnosti käy. Koiruus lähtee koirahoitolaan. Tänään käydään vähän etukäteen tutustumassa. En tiedä, miten hoitoviikko tulee sujumaan, mutta minulle tämä ero tulee kyllä tarpeeseen. Olen melkeinpä koiran ainoa hoitaja, kun aikuiset lapset eivät enää asu kotona ja miehen mielestä koira on lähinnä minun oma bisnes, kun sen...