Kehojuttuja

 

Olen noin vajaa vuosi sitten aloittanut kuntokuurin. Se on ollut erittäin pitkän  tähtäimen kuuri ja ideana oli/on parantaa lihaskuntoa, kiinteyttää vartaloa ja myös pudottaa hiukan painoa. Olen siis käynyt ahkerasti kuntosalilla (tosin nyt ollut kesätaukoa) ja kiinnittänyt huomiota siihen, mitä suuhuni laitan. Tarkoitus ei ole ollut pikalaihtua jollain pikadieetillä tai yleensäkään millään ruokakikkailuilla. Olen todennut, että pätkäpaasto alkanut toimia itsellä parhaiten. Jumittamistakin on ollut paljon. Toinen nimitys kai rasvalukko.

Ideana kuitenkin ollut se, että syön sekaruokaa ja niitä ruokia, joita olen aina syönyt. Toki kiinnittänyt huomiota määriin ja ruoan laatuun. Painon aleneminen ollut erittäin hidasta. Alussa putosi aika helposti 2-3 kg, mutta sen jälkeen ollut melko hidasta (kuukaudessa 0,5 kg - 1 kg). Välillä on jumitettu paikallaan pitkään. Tällä hetkellä sitä pudotusta on noin 7-8 kg. Se näkyy hyvin vähän missään, mutta jonkin verran jo tuntuu vaatteissa. Joka tuntuu tosi mukavalta. Kehossani se murheenkryyni on lähinnä keskivartaloon ja alavatsaan kertynyt rasva. Todella hitaasti vähenee, mutta näköjään vähenee. Aion jatkaa tällä hitaalla tyylillä, koska ajatuksena on loppuelämän paino ja tapa syödä. Johon kuuluu myös nauttiminen välillä.

Kävin tuossa välillä puutarhassa poimimassa omenoita ja mietin samalla, että miten sitä aina on ollut tosi kriittinen oman ulkonäön suhteen. Ja kun katsoo vanhoja valokuvia, niin näkee heti, ettei olisi ollut syytä olla kovinkaan tyytymätön. 

Minua ei myöskään häiritse toisten lihavuus tai laihuus tms. Painolla ei yleensä ole mitään tekemistä sen kanssa, onko ihminen kaunis tai vähemmän kaunis. Oma ihanteeni tai se, mikä itselleni sopii parhaiten, on hoikkuus. Ei laihuus, mutta sellainen keho, että mistään ei tursua mitään ylimääräistä ja vaatteet istuvat kauniisti. En siis kritisoi muiden ihmisten ulkonäköä, enkä kuvittele olevani mikään ulkonäköasiantuntija (toki sitäkin on ollut vähän pakko olla aiemmissa ammateissani). Se, mitä inhoan ja mitä kritisoin, on se, että ihminen yrittää keinotekoisin konstein esittää ulkonäköaan parempana kuin se on, mutta ei todellisuudessa tee sen eteen oikeita asioita. 

Sekin on toki jokaisen oma asia, jos haluaa muokata kehonsa leikkauksilla ja pistoksilla mieleisekseen. Mutta se ihmetyttää, kun tavallinen tallaaja muokkaa kaikki somekuvansa aivan tunnistamattomaksi ja alkaa jotenkin itse uskoa niihin kuviinsa. Se alkaa jo lähennellä persoonallisuushäiriötä. Valheellisuus suututtaa aina. Ihan samoin kun suututtaa vaikkapa todella ilkeä ihminen, joka esiintyy herttaisena maailmanparantajana ja rauhanrakentajana.

Summa summarum: Ihmisen keho on kyllä temppeli, josta kannattaa pitää huolta, jos vain suinkin pystyy. Mikäänhän ei pysy kunnossa hoitamatta. Vielä on ainakin itsellä paljon työsarkaa jäljellä.