Rajoja rikkomaan
Tänään on taas kiinteistöveron osa 1 maksettu. Sen kunniaksi lähdin kitkemään rikkaruohoja aidan kadunpuoleiselta puolelta (juu, kuuluu kiinteistön omistajalle katuosuuden puoleen väliin asti laskien tontin rajasta). Kitkiessä mietin tätä tuttavaani ja eilistä postaustani aiheesta. En itsekään pidä sellaisista totuuden torvista, jotka huutaa yksiä ja ainoita oikeita mielipiteitään joka väliin, ja toivoakseni en ole ihan sellainen. Silti ystävyyteen kuuluu se, että pitää osata sanoa myös suoraan tarpeen vaatiessa. Jos toinen vain haluaa koko ajan ylistystä ihan kaikesta mitä tekee ja olla se itse valitsemansa keskipiste ja maailman napa, niin eihän se ole mitään ystävyyttä. Ei siinä mitään kehitystä ihmisenä ainakaan tapahdu ja sittenhän käy niin, että lopulta se aiempi keskipiste huomaakin olevansa aika yksin, hovi on häipynyt ympäriltä. Tämä tuttavani, joka siis on jo keski-iän ylittänyt, niin kehuskeli vielä jokin aika sitten silläkin, että keiden kaikkien paikkakunnan mi...