Tohtori Höyhen

  Kaikki liian äärimmäinen ei yleensä tuo mukanaan mitään hyvää. Olen useinkin pohtinut tätä termiä " kehopositiivisuus ". Jokainen ymmärtää sanat omilla tavoillaan ja itse siis ymmärrän sanan kehopositiivisuus siten, että ihminen pitää omasta vartalostaan riippumatta siitä, millainen se on. Siis vaikkei se olisikaan juuri sellainen kuin sen haluaisi  olevan. Eli siis ihminen hyväksyy myös ns "virheet "  ja yleisestä kauneusihanteesta poikkeavat asiat itsessään. Koska suurin osa meistä on jotain ihan muuta kuin sellainen keskimääräinen kauneusihanne ja se niin pitääkin olla. Mutta siis koko ajan pitäisi muistaa myös kunnioittaa kehoaan, ja pitää huolta myös oikeanlaisesta ravinnosta ja liikunnasta. Sitten on sellainen porukka, joka ei pidä kehostaan oikein mitään huolta, eli syö mitä sattuu, jolloin lopputulos on sen mukainen, ja silti siihen ei saa puuttua kukaan, "koska kehopositiivisuus". Sekin aika ärsyttävääkin, koska kyllä se kuitenkin kuormittaa esi...

  Robotit. Nuo sympaattiset arjen helpottajat. Kuten vaikka ruokarobotti, jota kohtaan tuntee suurta sympatiaa, kun sen pieni, pullea ja vähän lapsenomainen muoto rullailee tuolla liikenteessä ja odottelee suojatien vierellä sopivaa mahdollisuutta tien ylitykseen. Jossain näin jonkun ohjelman, joka käsitteli automaatiota. Kun robotit ja muu automatiikka alkoivat korvata ihmisen tekemää työtä, niin ajateltiin, että näin ihmiselle jää enemmän aikaa kaikkeen muuhun ja elämä helpottuu. Toisin kävi: ihmisistä tuli jostain syystä entistä kiireisempiä ja stressaantuneempia. Erikoista. Ihan arkisena esimerkkinä vaikkapa käsin tiskaaminen. Muinoin se oli ihan  normaalia ja siihen riitti aikaa, koska oli pakko riittää aikaa. Nyt pelkästään tiskikoneen tyhjennys aiheuttaa lähes perheriitoja. Saatika sitten työelämä, jossa pinna kireänä syöksytään tuottavasta tehtävästä toiseen. Itse kannatan kyllä elämää helpottavia laitteita, mutta isossa kuvassa (typerä sanapari, mutta en nyt muuta kek...