Myrskyluodon Maija

Olin elokuvissa katsomassa  Myrskyluodon Maija- filmin. Tämä on siis Tiina Lymin ohjaus. Minua oli jo varoiteltu että nessut mukaan. No, ei itkettänyt. Elokuva oli myös hiukan turhan pitkä. Silti erittäin hyvä elokuva, pääosassa loistaa Amanda Jansson. Jannen roolissa sympaattinen Linus Troedsson. Elokuva oli kokonaan ruotsinkielinen, ollaanhan Ahvenanmaan saaristossa. Turussa piipahdettiin markkinoilla ja myymässä Maijan kehräämää ja värjäämää lankaa.

Alussa esitettiin pitkään päähenkilön lapsuutta ja nuoruutta. Myös hänen uskoaan vanhoihin kansantaruihin, enteisiin ja taikoihin (tästä tykkäsin erityisesti). Kosinnan, avioliiton ja Myrskyluodolle muuton jälkeen kuvattiin nuorenparin elämää ja seksuaalista heräämistä ja yhteisen rakkauden löytämistä. Sen jälkeen ensimmäisen synnytyksen jälkeen siirryttiinkin jo kohtaan, jossa olikin äkkiä neljä lasta. 

Myös Krimin sotaa käydään tuolloin, 1800- luvun puolivälissä joukko brittisotilaita saapuu miehittämään myrskyluotoa. En nyt enempää paljasta juonta, mutta tosiaankin tämä oli erilainen kuin se Myrskyluodon Maija- sarja, jota aikoinaan seurattiin. Åke Lindmanhan teki romaanisarjan pohjalta kuusiosaisen tv- sarjan, joka esitettiin ensimmäisen kerran 1976.

Alun perin Maijan tarina on Anni Blomqvistin (1909-1990) kynästä ja se perustuu osittain hänen omaan traagiseen elämäänsä kalastajan vaimona Ahvenanmaalla. Lasse Mårtensonin säveltämästä musiikista tuli tuolloin klassikko.

Erityisesti omaa silmää viehätti kaunis kuvaustyö (kamerassa Rauno Ronkainen). Maisemat olivat upeita, samoin myös kaikki 1800 -luvun  henkeen valitut rakennukset, huonekalut, astiat, veneet ja puvut. Musiikkin oli Lauri Porran.

Suuremmassa mittakaavassa elokuvaa katsoessa ryhtyi miettimään naisen aseman yleensä. Maijahan naitettiin vastoin tahtoaan tälle Jannelle. Ilman miehen lupaa nainen ei voinut oikeastaan tehdä mitään itsenäisesti. Tosin nämä Maija ja Janne olivat aikaansa edellä ja Janne mahdollisti sen, että Maija sai ottaa oman tilansa ja se rakkauskin syttyi.

Usein myös jotenkin pohtii, että ihmisten elämä oli ennen yhtä kärsimystä, varsinkin köyhien. Mutta kyllä tuohonkin aikaan huumori kukki ja ihmiset kokivat todellista onnea. Ehkä sen jatkuvan selviytymistaistelun vuoksi osattiin myös arvostaa hyviä asioita enemmän. Mikään ei ollut itsestäänselvää. Ja ihan samalla tavoin hyväosaiset kultapossut käyttivät hyväkseen etuoikeutettua asemaansa, kuten nyt tässä elokuvassa Carl-Kristian Rundmanin esittämä koronkiskuri. Pakko sanoa vielä, että silmää miellytti kovasti Jonna Järnefeltin ja Tobias Zilliacukset roolit Maijan vanhempina.

Kannattaa mennä katsomaan.