Talviunta

 

Nyt minuun sitten iski se, mitä olen vältellyt koko talven: Talviunen tarve. Jouluun asti riitti energiaa ja hiukan uuteen vuoteenkin saakka, mutta nyt onkin ollut yhtä tahkoamista. Aamuisin ei tunnukaan enää kivalta herätä vaan väsyttää. Kyllä tämä väsymys nähtävästi tulee joka vuosi, halusi tai ei.

Nyt onkin lähestyvä aurinkoloma tulossa todella tarpeeseen. Etsiskelin eilen eri liikkeistä kivaa uimapukua, mutta en löytänyt ollenkaan mieleistäni. Tuttavan vinkistä nyt tilasin eräästä paikasta, tilasin kaksikin eri mallia, ja nyt on sormet ja varpaat ristissä, että mahtaako ehtiä paketti ajoissa. No, löytyy kyllä sitten vanhoistakin varastoista asusteita, jos näin kehnosti käy.

Koiruus lähtee koirahoitolaan. Tänään käydään vähän etukäteen tutustumassa. En tiedä, miten hoitoviikko tulee sujumaan, mutta minulle tämä ero tulee kyllä tarpeeseen. Olen melkeinpä koiran ainoa hoitaja, kun aikuiset lapset eivät enää asu kotona ja miehen mielestä koira on lähinnä minun oma bisnes, kun sen halusinkin. Tästä syystä koiruus on minusta tosi riippuvainen, ja niin ihanaa kun koiran tuoma säännöllisyys elämään onkin, niin alkaa kyllästyttää jokapäiväinen vastuu yksin. Fiilis on varmaan eri, kun saa olla hetken muissa maisemissa.

Hurjien pakkasten jälkeen peltikatolta kolisee nyt lumet alas. Hyvä niin.