Tohtori Höyhen

  (Kuvassa passionhedelmä. Passion= intohimo) Olen viime päivinä pohtinut intohimoa. Olikohan juuri Tom Pöysti, joka Elämäni biisi- ohjelmassa mainitsi siitä, että elämä pitäisi elää intohimolla. Jos ei asiaan ole intohimoa, niin se muuttuu suorittamiseksi. Olen kyllä samaa mieltä.  Enkä nyt oikeastaan pohdi rakkaussuhteita vaan lähinnä koko elämää. Olisi esimerkiksi todella ihanaa, jos olisi työ, johon menee innostuneena ja intohimolla ja asenteella että "tuskin maltan odottaa". Intohimoton pakkopulla on todellakin pakkopullaa. Tiedän tunteen ja niin varmaan moni muukin. Olen myös omassa elämässä huomannut, että pysyäkseen onnellisena (joka mielestäni eräs elämän suurimmista tarkoituksista), niin täytyy aktiivisesti pitää huoli siitä, että siinä kalenterissa on riittävästi ohjelmaa ja  vapaa-ajan menoja. Ei liikaa, mutta sopivasti. On tärkeää, että tapaa ystäviä ja käy erilaisissa tapahtumissa, eikä jämähdä kotiin ja samoihin rutiineihin. Sekään ei ollut mikään itsestään...

  Maanantaina, 23.10, uutisoitiin, että yrittäjä, tanssinopettaja Aira Samulin oli menehtynyt Meilahden sairaalassa kunnioitettavassa 96-vuoden iässä. Vielä viikkoa aikaisemmin hän oli ollut mukana seuraamassa Tanssii tähtien kanssa- ohjelmaa. Jokainen tiesi ja osa ainakin luuli tuntevansa Airan. Hänestä on myös kirjoitettu palstatolkulla lehtijuttuja ja muistaakseni kirjoitettu kirjojakin. Olipa hän elokuvassakin mukana. Erittäin mielenkiintoinen ja valovoimainen persoona, joka kiinnosti vuosikymmenestä toiseen. Hän ehti tekemään elämässään kyllä tavallista enemmän asioita kuin moni keskivertotallaaja. Ja toki noin monen eletyn vuosikymmenen aikana ehtiikin moneen mukaan, jos on aktiivinen. Arvostan. Oma anoppini lähes samanikäinen, ja hän puolestaan käyttänyt viimeiset 25 vuotta lähinnä vanhojen asioiden vatvomiseen, kiukutteluun ja paikallaan istumiseen (nykyään makaamiseen). Toki hyvä peruskunto ja terveys edesauttaa sitä, että voi vanheta ja silti pysyä elämässä kiinni. Airaha...

  Seuraan ig:ssa muutamaa suomalaista kuvataiteilijaa ja laulajaa. Yleensä piiri pieni pyörii, ja nämä julkisuudestakin eri tavoin toisilleen tutut näköjään myös sekä seuraavat että kommentoivat toistensa tekemisiä että  ovat muutenkin tekemisissä. Virkein väki pyörii ikähaarukassa plus-miinus 40 v. Kyllä sillä on oikeasti ainakin verkostoitumisen kannalta merkitystä, että missä asuu ja elelee. Joku Taka-Hikiän tai Vääksyn vireä kulttuurielämä ei ole ehkä ihan sama asia kuin pääkaupunkiseutu (ei siis mitään henkilökohtaista Taka-Hikiää tai Vääksyä vastaan).  Pääkaupunkiseudulla asuvat törmäävät väkisinkin toisiinsa ja saavat toisiltaan myös virikkeitä sekä kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin. Sellaisia "seurapiirejä" syntyy väkisinkin. Kuten aikoinaan hengailivat yhdessä Gallen-Kallelat ja kumppanit. Eli kyllähän nämä nykyiset taiteilijat ja somevaikuttajatkin tekevät nyt sitä historiaa, jota ehkä ruoditaan sadan vuoden päästä. Ei toki ehkä enää samalla tavalla kuin me nyt, ...

  Aki Kaurismäen elokuva "Kuolleet lehdet" on klassisen pelkistetty rakkaustarina, kuten useissa teksteissä (arvostelut, wikipedia jne) mainitaankin. Kävin eilen aika ex tempore katsomassa sen tyttäreni kanssa. Pyörimme torilla ja pohdimme, mitä tehtäisiin seuraavaksi. Minulla oli laukussani muutama elokuvalippu, jotka olin aiemmin päivällä hakenut ammattiliiton toimistolta jäsenetuhintaan, ja tytär alkoi tutkia puhelimesta Finnkinon tarjontaa. Huomattiin Spede-elokuva, joka oli juuri alkamassa ja ajateltiin  mennä sinne. Tosin tytär, reilu 20 v, kysyi että "kuka on Spede". Eihän hän ole ikinä katsonut mitään Speden Spelejä ja tai muitakaan, koska Spede kuoli syyskuussa 2001, jolloin tyttäreni ei ollut vielä syntynytkään. Laukkasimme vauhdilla elokuvateatteriin ja huomattiin että "Kuolleet lehdet" menossa myös. Vaihdettiin siis lennosta suunnitelmaa. Ehdimmekin sinne, koska mainokset olivat vasta loppumassa, kun kirmasimme lähes tyhjään saliin popcorn-tött...

  Välillä minulla iskee selkään kipu, jota kai noidannuoleksikin kutsutaan tai pakaraan sellainen "pinne". Yleensä nämä iskevät harvoin ja syynä yleensä jokin äkillinen liike tai kylmiltään tehty nosto. Olen usein ihmetellyt, että jos normaalipainoinen henkilö menee lääkäriin selkäkivun kanssa, niin kovin usein aletaan paasata siitä, että oletko pitänyt tukilihaksiston eli selkärankaa tukevan ns korsetin kunnossa. En ole tosiaan mikään himourheilija, mutta kävelen paljon ja venyttelenkin. Itse asiassa olen saanut nimenomaan kipeäksi selkäni silloin, kun olen liian aktiivisesti tehnyt jotain vatsa- ja selkälihaksia vahvistavia liikkeitä. Eräällä toisella kertaa auttoi, kun vaihdoin matalat työkengät korkeampiin. En tiedä, mitä sitten sanotaan urheilijalle, jos tämä menee vastaavan selkävaivan vuoksi lääkäriin? Ei varmaan ainakaan vihjailla tukilihaksiston kunnosta. Pointtini on tässä siis se, että ei kaikki taviksen ( ei-urheilijan) selkävaivat ole itseaiheutettuja tai jonkun ...

  Huomasin, etten taas ole vähään aikaan kirjoittanut, vaikka monta asiaa onkin ollut mielessä. No, yhden yleisönosastokirjoituksen lähetin toissapäivänä, mutta sitä ei ole ainakaan vielä julkaistu. Se kirjoitus koski lähinnä sitä soutamista ja huopaamista, joka velloo koskien niitä päätöksiä, joita tehdään kansalaistemme päänmenoksi. Romutetaan toimivia järjestelmiä ja selitetään että kyseessä säästötoimet, ja uskallan epäillä, ettei se suunnittelu ja konsultointi ole mitenkään halpaa sekään. Soteuudistus sotki hyvin toimivat järjestelmät, puhunkin mielelläni pahoinvointialueista. Yksi hullutus lisää on se, että te-palvelut, jotka väen vängällä haluttiin aikoinaan keskittää suuriin yksiköihin, niin nyt ne halutaankin siirtää takaisin kuntiin. Purrasta ja Orposta en jaksa nyt mainita enempää, alkaa vaan vanne kiristyä. Myös vuokratyövoiman käyttö onkin nyt vaikkapa terveydenhuollossa ja varhaiskasvatuksessa todettu paljon kalliimmaksi kuin aiempi systeemi. Kuinka ollakaan, juurikin...

  Usein, kun lapsi tekee jonkun pyyteettömän teon, vaikkapa auttaa pulaan joutunutta henkilöä tai palauttaa jonkun löytämänsä asian tai esineen sen oikealle omistajalle tms, niin yleensä ihmisten kommentit ovat sen tyylisiä että "kyllä on vanhemmat onnistuneet kasvatuksessa". Aloin miettiä, että kuinka paljon on oikeasti vanhemmista kiinni ja siitä kasvatuksesta, johon luettaneen ne toimintamallit, joita on kotona annettu, niin kuinka paljon se vaikuttaa siihen, miten lapsi käyttäytyy? Tuolla ajatusmallillahan ainoastaan ns hyvistä perheistä tulee hyviä lapsia. Ja koko käsite "hyvä perhe" on aika sairas, jos sillä tarkoitetaan ainoastaan varallisuutta ja sitä, että vanhemmat toimivat hyvin palkatuissa ammateissa.  Toki jokainen vähänkin ajatteleva ja lastaan rakastava (eli suurin osa) vanhempi yrittää joko omalla esimerkillään tai elämänohjeillaan vaikuttaa siihen, että lapsi käyttäytyy arvostavasti muita ihmisiä kohtaan. Näin ainakin kuvittelen. Toisaalta nykymaail...