Verkostoitumista plus muuta sekoilua.

 

Seuraan ig:ssa muutamaa suomalaista kuvataiteilijaa ja laulajaa. Yleensä piiri pieni pyörii, ja nämä julkisuudestakin eri tavoin toisilleen tutut näköjään myös sekä seuraavat että kommentoivat toistensa tekemisiä että  ovat muutenkin tekemisissä. Virkein väki pyörii ikähaarukassa plus-miinus 40 v.

Kyllä sillä on oikeasti ainakin verkostoitumisen kannalta merkitystä, että missä asuu ja elelee. Joku Taka-Hikiän tai Vääksyn vireä kulttuurielämä ei ole ehkä ihan sama asia kuin pääkaupunkiseutu (ei siis mitään henkilökohtaista Taka-Hikiää tai Vääksyä vastaan).

 Pääkaupunkiseudulla asuvat törmäävät väkisinkin toisiinsa ja saavat toisiltaan myös virikkeitä sekä kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin. Sellaisia "seurapiirejä" syntyy väkisinkin. Kuten aikoinaan hengailivat yhdessä Gallen-Kallelat ja kumppanit. Eli kyllähän nämä nykyiset taiteilijat ja somevaikuttajatkin tekevät nyt sitä historiaa, jota ehkä ruoditaan sadan vuoden päästä. Ei toki ehkä enää samalla tavalla kuin me nyt, koska tästä ajasta ei enää jää samanlaisia dokumenttejä kuin vaikkapa edellä mainitun Gallen-Kallelan, Sibeliuksen yms muiden tyyppien touhuista.

Mikäkö oli pointtina kirjoituksessani? Se, että asuinpaikkakunnalla on merkitystä tietyissä asioissa. Kuten verkostoitumisessa samanhenkisten kanssa. 

Ihan samoin, kuin että ulkonäölläkin on, ikävä kyllä, paljonkin merkitystä monissakin asioissa. Tuskin ihan kuka vaan valitaan juontamaan vaikkapa jotain Elämä lapselle- gaalaa tai Tanssii tähtien kanssa- ohjelmaa tai mitään muutakaan, vaikka olisi miten selkeä ulosanti. No ainakaan sitä 150 kiloista ja aknearpista ei todennäköisesti valita. Vaikka hakisikin. En ole ainakaan nähnyt. Tietty herää myös kysymys, miksei hae. Tietenkään siksei, että "eihän tuollaiset nyt edes hae". Sehän on se yleisin oletus, koska maailma kuuluu joidenkin mielestä vain hyvät ulkonäkögeenit saaneille.

 Ja jotenkin sekin on väärin, että ei valita, oli kyseessä sitten se tv-ohjelma tai vaikkapa lavatanssit, koska mehän emme pysty vaikuttamaan siihen, millaisina synnytään tai mihin sairastutaan. Niinkuin vaikka paha akne tai diabetes tai masennuslääkitys tai epämuodostumat jne...Tai sitten, kun on jokin ulkonäköä syövä sairaus, ei saisi olla tavallinen, vaan Stephen Hawking - älyllä varustettu.. Itse asiassa Stephen ei syntynyt minään monivammaisena, vaan hän sairastui tautiin nimeltä ALS. Siihenhän kuollaan yleensä tietyn ajan sisällä, mutta hän sinnitteli pitkään, joten oppineiden mielestä kyseessä oli jotain muutakin. Eikä muuten ollut mikään neropatti kouluaikoina, mutta löyti sen oikean tien edetä. Hän teki historiaa. Olisi ehkä huvin vuoksi voinut mennä jotain viihdeohjelmaa juontamaan.

No niin, alkoi rönsyilemään. Summa summarum: Asuinpaikalla  on merkitystä siihen, miten ura etenee. Jos haluaa, että se etenee nopeammin. 

Jotenkin aina hiukan pännii sanonta "jokainen on oman onnensa seppä". Ehkä niin, mutta tiettyyn rajaan saakka. Tyyppi, joka osaa tuotteistaa itsensä, pärjää paremmin kuin vaatimattomampi kollega. Siis nykymaailmassa. Sitä toki vaikea sanoa, kumpi on sitten lopulta onnellisempi. Onnellisuuden määrä ei toivottavasti, ainakaan toistaiseksi, ole mikään kisa, vaan ihan henkilökohtainen kokemus.