Tohtori Höyhen

 Tänään, Palmusunnuntain aamuna, lähdin aamulla varhain kirkkoon. Kuoron, johon liityin syksyllä, oli määrä esittää muutama laulu jumalanpalveluksen aikana, ja meillä oli tarkoitus harjoitella tunnin verran ennen kirkonmenoja. Näin teimmekin. Olimme me myös sopineet etukäteen pukeutumisesta. Miehillä oli mustat puvut ja violetti solmio ja meillä naisilla kuorotunikat huiveineen. Vaikka olenkin perusolemukseltani jännittäjä (esiintyminen, uudet asiat jne), niin tällä kertaa en jännittänyt lainkaan. Olo oli ainoastaan rauhaisa ja tyyni. Plus iloinen mieli siitä, että tämä lauluharrastus tuli aloitettua vuosikausien pohdinnan jälkeen. Eräänä kappaleena lauloimme Petri Laaksosen kappaleen "Hoosianna, laulakaa". Sitä oli riemukas laulaa, se oli jotenkin niin "kohottava" kappale. Uskoakseni rippileireilläkin varsin suosittu. Tällaisina hetkinä toivoo, että olisipa vielä tallella sellainen lapsenusko. Sellainen, että jossain "yläkerrassa" se partasetä ratkaisee k...

 Turun sanomissa oli artikkeli otsikolla "Esinahan vauhdikas tarina". Aiheesta ei nyt kenenkään kannata rynnistää vouhkaamaan vaahdoten jumalanpilkasta tai mistään muustakaan, koska artikkeli tosiaan kertoo tapahtuneista "tosiasioista" eli pyhäinjäännöksistä. Jos asia kiinnostaa enemmän, kannattaa tutustua seuraavaan lähteeseen eli David Farley: Fore Shame. Did the Vatican steal Jesus´foreskin so people would shut up about the savior´s penis? Slate Magazine (joulukuu 2006) Hiukan alustusta asiaan: Juutalainen laki määräsi, että poikalapsi ympärileikattava kahdeksan päivän ikäisenä ja näin tapahtui myös Jeesukselle. Leikattu kehonosa asetettiin rasiaan ja annettiin Maria-äidille. Varhaiskeskiajalla alkoi sitten tapahtua lisää tämän mainitun esinahan ympärillä. Se vaikuttikin yllättäen olevan tallella ja siirtyi omistajalta toiselle. Ensimmäinen kirjattu tapaus on vuoden 800 joulupäivältä. Kaarle suuri ilmoitti enkelin antaneen hänelle esinahan, ja näillä saatesanoill...

  Haikon salongissa 1888, harjoitelma. Albert Edelfelt. Luokseni tuli yökylään ystävä ja ex-työkaveri, jonka kanssa ollaan soiteltu ja pidetty yhteyttä, mutta livenä ollaan nähty vimeksi viitisen vuotta sitten, koska asumme eri puolilla Suomea nykyään. Hän ei ollut mielestäni vanhentunut yhtään, enkä kuulemma minäkään (omasta mielestäni luonnollisesti olen). Tämä työkaveri onkin minua toistakymmentä vuotta nuorempi. Kuten hyvien hengenheimolaisten kanssa useimmiten käy, niin tuntui kuin oltaisiin nähty viimeksi eilen ja kaikki jatkui vaivatta eteenpäin siitä, mihin viimeksi jäätiin. Käytiin katsomassa myös sitä vaateliikettä, jossa aikoinaan yhdessä työskenneltiin, ja täytyy sanoa, että tuli vähän surullinen olo. Meidän aikanamme liike toimi kahdessa tasossa ja valikoimaa riitti. Kuten myös asiakkaita. Ja henkilökuntaakin oli tuolloin puolet enemmän. Nyt ko. liike oli enää luuranko siitä entisestä. Valikoima oli paljon pienempi  ja liike jotenkin liian siisti, eli mikään ei ho...

On sarjamurhaajia yms ja sitten on kaltaisiani ihmisiä, joita voisi kutsua nimellä sarja-ahdistuja. Saan tehtyä numeron melkein mistä vaan. Suren ja pelkään etukäteen viikkotolkulla sellaisiakin tulevia asioita, joissa ei todellisuudessa ole mitään aihetta suruun, pelkoon tai mihinkään muihinkaan suuriin tunteisiin. Mielelläni pääsisin eron tästä luonteenpiirteestäni kokonaan ja toivon, että osaisin vaan pokkana suhtautua asioihin, ilman suurempia tunteita. Tai ainakin niin, että voisin säästää suuremmat tunteet oikeasti tärkeisiin ja tunteita vaativiin asioihin. Olen nyt esimerkiksi viikkokausia vatkuttanut tulevaa ja lähestyvää vuorotteluvapaan sijaisuuttani. Joka kestää vain kolmisen kuukautta. Pohdin koko ajan että "voi voi, miten mahdan taas tottua aikaisiin heräämisiin ja meteliin ja siihen, että minun pitää olla yhdessä ja samassa paikassa monta tuntia". Miksi uhraan ajatuksia moiselle? Miksen ota vaan rennosti ja katso tunti ja päivä kerrallaan, että mikä fiilis? Miks...

 Olin pitkästä aikaa risteilyllä ex-työkaverin kanssa. Laiva oli Baltic Princess, joka oli korjattavanakin muutamana päivänä ennen risteilyämme. Vähän jännättiinkin, että mahdetaanko päästä reissuun lainkaan, kun parin edellisen päivän iltalähdöt oli peruttu. Tosin siinä tapauksessa oltaisiin vain valittu joku toinen laiva. En ole mikään erityinen risteilyfani, koska laivalla ei yleensä ole mielestäni mitään erityisen kiinnostavaa tekemistä tai näkemistä, mutta näköjään kun käy tarpeeksi harvoin, se onkin kivaa. Meillä oli ihan siisti perushytti, ei tällä kertaa mitään näköalaikkunoita tai parivuoteita. Yleensä valitsemme paremman hytin, jos ollaan puolison kanssa liikenteessä. Reissu oli mukava. Ei läträtty liikaa viinankaan kanssa ystävättären kanssa, joten ei ollut mitään olotiloja aamullakaan. Illalla olimme muutamassa baarissa ja päädyimme lopulta katsomaan Bessiä, joka oli aivan huippu. Olin vielä aivan lavan reunalla koko keikan ajan. Bess on sekä taitava laulaja että myös l...

  Nyt on paljon viime päivinä keskulteltu paljon mielenterveyteen liittyvistä asioista, kun Salatuissa elämissäkin (en seuraa) näytellyt kaunis nuori nainen menehtyi vain 27- vuotiaana. Hän oli paljon kirjoittanut julkisuudessa masennuksestaan ja aiheesta on virinnyt paljon keskustelua muutenkin. Juuri siitä, miten vaikeaa tuntuu olevan avun saanti ajoissa. Joidenkin mielestähän masennus on muotiaihe samalla tavalla kuin aiemmin oli koulukiusaaminen. Aika käsittämättömiä kommentteja. Ei masennus ole mikään valinta, kuten ei ole koulukiusatuksi tuleminenkaan. Jos masennusta ei ole kokenut itse, sitä helposti kuvittelee jotain aivan höpöjä. Kuten esimerkiksi että masentuneeksi julistautuminen on vain huomionhakuisuutta ja laiskuutta. Jotenkin vieläkin masennusta pidetään varsinkin naisten ja tyttöjen sairautena. Ehkä siksi, että miehet salaavat asiaa enemmän tai eivät tunnista sitä. Ja kautta aikain miehet ovat hoitaneet viinan avulla kaikkia sairauksiaan. Viimeksi luin Tunna Milonof...

  Kevät kyllä onnellistuttaa. Lisäksi viikko Espanjan auringon alla teki niin hyvää. Olimme tuon viikon aikana ulkona oikeastaan koko ajan, lukuunottamatta yöunia ja joitain ruokailuhetkiä. Jotenkin keho sai lähtölaskennan tulevaan kesäänkin, kun talvivaatteet saattoi hetkeksi unohtaa ja sai antautua auringolle. Pitkästä aikaa kaikki se, periaatteessa aika yksinkertainen hupi eli oleskelu uima-altailla, aurinkotuoleissa ja allasbaarissa oli vain niin ihanaa. Asioita osaa arvostaa, kun niistä on erossa jonkin aikaa. Plus se, että pääsi aina valmiiseen ruokapöytään. Joka oli ihanan kasvisvoittoinen. Kirjoitinkin, että jätin pois sen miedon masennuslääkkeen loman aikana. Mitään vieroitusoireita en ole huomannut. Jotenkin huomasin, että se lääke ei enää toimi, kun aloin lomallakin heräillä öisin vatkuttamaan mielessäni asioita, jotka eivät ole stressaamisen arvoisia. Nyt olenkin kaivanut kaapista luontaistuotteen, Harmonia ksm 66 - nimisen. Otan sellaisen aina aamuisin. Ideana lisätä m...