Jeesuksen esinahka ja muita elämää suurempia tarinoita

 Turun sanomissa oli artikkeli otsikolla "Esinahan vauhdikas tarina". Aiheesta ei nyt kenenkään kannata rynnistää vouhkaamaan vaahdoten jumalanpilkasta tai mistään muustakaan, koska artikkeli tosiaan kertoo tapahtuneista "tosiasioista" eli pyhäinjäännöksistä. Jos asia kiinnostaa enemmän, kannattaa tutustua seuraavaan lähteeseen eli David Farley: Fore Shame. Did the Vatican steal Jesus´foreskin so people would shut up about the savior´s penis? Slate Magazine (joulukuu 2006)

Hiukan alustusta asiaan: Juutalainen laki määräsi, että poikalapsi ympärileikattava kahdeksan päivän ikäisenä ja näin tapahtui myös Jeesukselle. Leikattu kehonosa asetettiin rasiaan ja annettiin Maria-äidille.

Varhaiskeskiajalla alkoi sitten tapahtua lisää tämän mainitun esinahan ympärillä. Se vaikuttikin yllättäen olevan tallella ja siirtyi omistajalta toiselle. Ensimmäinen kirjattu tapaus on vuoden 800 joulupäivältä. Kaarle suuri ilmoitti enkelin antaneen hänelle esinahan, ja näillä saatesanoilla hän lahjoitti esinahan Paavi Leo III:lle. Kuulemma kiitoksena siitä, että Kaarle nimitettiin Rooman keisariksi.

Pyhä Birgitta.Birgitta eli pyhä Birgitta eli Birgitta Birgerintytär (Birgitta Birgersdotter; 7. lokakuuta 1303 – 23. heinäkuuta 1373) oli ruotsalainen profeetta ja mystikko.

Esinahan aitoutta ei sovi epäillä, koska se on ilmestynyt näyssä myös Pyhälle Birgitalle. Siitä, miksi esinahka on jäänyt maahan, vaikka Jeesus nousi taivaaseen, on käyty vilkasta teologista väittelyä. Aikoinaan eräs Vatikaanin työntekijä, teologi Leo Allatius, esitti esseessään 1600-luvulla oman teoriansa: Jeesuksen esinahasta on tullut Saturnuksen renkaat.

Täytyy sanoa, että on kyllä hyvinsäilynyt tämä esinahka, koska se on aika ajoin putkahdellut esiin jopa 1980-luvulla. Pappi Dario Magnoni oli säilönyt esinahkaa vaatekomerossaan, josta se oli varastettu. Syylliseksi epäillään Vatikaania.

---------

Jätän tämän nyt tähän, mutta jokainen voi tutkia asiaa itsekin. Näin kirkosta eronneena pidän edelleen uskontoja ja varsinkin niiden ympärillä hyörivää ja uskomuksia ylläpitävää toimihenkilöporukkaa lähinnä hyvänä ja laskelmoituna bisneksenä, jonka tarkoitus on kerätä omaisuutta ja ylläpitää asian ympärille rakentuneita työpaikkoja. En silti väitä, ettenkö kokisi juhlavina ja henkisinäkin paikkoina monia rakennuksia ja luonnosta löytyviä muodostelmia eli metsiä, vuoria ja vesiä.

Uskon ehkä enemmän energiaan ja luonnonhenkiin ja henkimaailmaankiin, mutta ilman pakotteita, pelotteita ja rahastusta.