Onnenmurusia

 

Haikon salongissa 1888, harjoitelma. Albert Edelfelt.

Luokseni tuli yökylään ystävä ja ex-työkaveri, jonka kanssa ollaan soiteltu ja pidetty yhteyttä, mutta livenä ollaan nähty vimeksi viitisen vuotta sitten, koska asumme eri puolilla Suomea nykyään. Hän ei ollut mielestäni vanhentunut yhtään, enkä kuulemma minäkään (omasta mielestäni luonnollisesti olen). Tämä työkaveri onkin minua toistakymmentä vuotta nuorempi.

Kuten hyvien hengenheimolaisten kanssa useimmiten käy, niin tuntui kuin oltaisiin nähty viimeksi eilen ja kaikki jatkui vaivatta eteenpäin siitä, mihin viimeksi jäätiin. Käytiin katsomassa myös sitä vaateliikettä, jossa aikoinaan yhdessä työskenneltiin, ja täytyy sanoa, että tuli vähän surullinen olo. Meidän aikanamme liike toimi kahdessa tasossa ja valikoimaa riitti. Kuten myös asiakkaita. Ja henkilökuntaakin oli tuolloin puolet enemmän. Nyt ko. liike oli enää luuranko siitä entisestä. Valikoima oli paljon pienempi  ja liike jotenkin liian siisti, eli mikään ei houkuttanut penkomaan. Näyteikkuna oli vaisu ja sielläkään ei ole enää mitään kausisomisteita, ainoastaan kaljut nuket vaatteineen. Molemmille tuli fiilis siitä, että tuon paikan taru on kohta taputeltu.

On kyllä jännä juttu, miten mieli aina romantisoi menneitä asioita. Totuus kuitenkin on, että aikoinaini työskentelin talossa viisi vuotta, ja pidin työstäni. Pidin myös asiakkaista ja myös liikkeen ylellisestä sijainnista kävelykadun varrella. Tosin meillä oli tuolla(kin) huono myymäläpäällikkö, joka ei hoitanut tehtäviään ja väisteli vastuuta, joten eipä hän myöskään ole kutsuttuna mihinkään, kun osa meistä entisistä ja nykyisistäkin työntekijöistä pitää yhteyttä ja tapailee toisiaan vapaa-ajalla. Mietin kyllä, että jos tuo olisi vieläkin työpaikkani, oloni olisi vähän surullinen, kun muistan, miten eläväistä se kaupankäynti oli aikoinaan samassa paikassa.

Meillä oli oikein mukava parin päivän tapaaminen ystäväni kanssa. Juttelimme paljon ja käytiin kävelyllä ja oltiin myös isommassa seurueessa viinillä ja syömässä. Ystävyyssuhteita kyllä kannatta hoitaa ja huoltaa ja järjestää tapaamisia, koska se on niin arvokasta henkistä pääomaa, joka antaa elämään sävyjä ja auttaa myös jaksamaan sitä perusarkeakin.