Hoosianna laulakaa

 Tänään, Palmusunnuntain aamuna, lähdin aamulla varhain kirkkoon. Kuoron, johon liityin syksyllä, oli määrä esittää muutama laulu jumalanpalveluksen aikana, ja meillä oli tarkoitus harjoitella tunnin verran ennen kirkonmenoja. Näin teimmekin. Olimme me myös sopineet etukäteen pukeutumisesta. Miehillä oli mustat puvut ja violetti solmio ja meillä naisilla kuorotunikat huiveineen.

Vaikka olenkin perusolemukseltani jännittäjä (esiintyminen, uudet asiat jne), niin tällä kertaa en jännittänyt lainkaan. Olo oli ainoastaan rauhaisa ja tyyni. Plus iloinen mieli siitä, että tämä lauluharrastus tuli aloitettua vuosikausien pohdinnan jälkeen.

Eräänä kappaleena lauloimme Petri Laaksosen kappaleen "Hoosianna, laulakaa". Sitä oli riemukas laulaa, se oli jotenkin niin "kohottava" kappale. Uskoakseni rippileireilläkin varsin suosittu. Tällaisina hetkinä toivoo, että olisipa vielä tallella sellainen lapsenusko. Sellainen, että jossain "yläkerrassa" se partasetä ratkaisee kaikki asiat lempeästi ja parhain päin. No, sitä lapsenuskoa ei enää valitettavasti ole, mutta silti ihmiselle tekee hyvää se, että välillä voi kohota arkiongelmien yläpuolelle.